Ei pitäs valittaa kun on lämmintä, mutta valitan kuitenkin. Ei suomalaista heinänuhasiitepölyastmaatikkoa maustettuna migreenillä ole tehty tällaiseen ilmastoon. Ei myöskään sellaista lomalaista, joka suunnitteli treenaavansa koiria päivittäin ohjatun päivätoiminnan puuttuessa. Tämä on ihmisen kiusaamista. Mä tahdon hengityskelpoiset ilmat joilla voi treenata. Piste!

Tänään Roope-Tuksu-PinkCadillac lähti 2+ viikon lomailun jälkeen takaisin kotiinsa Ylivieskaan. TuTu on paikannut rymykaverin jättämää aukkoa chillailemalla tontilla Ellan ja Misiun kanssa. Ella on ollutkin oikein eläväinen leikkikaveri ja ihmeesti tuo Misiukin jaksoi humputtaa, vaikka se sekoili tänään 1,5 tuntia vedessä ja rannalla Pirkko-Peekeleen kanssa. 

Kärppä kulki pääasiassa pomppien...

... paitsi silloin kun se unohti, että kiven vieressä ei ylläkään tassut pohjaan.

Norppa ui...

... ja ui vähän lisää.

Rannalla kuivateltiin...

... ja sekoiltiin niin lujaa, ettei kameraa ehtinyt edes kohdistaa.

Huomiselle on luvattu vielä lämpimämpää kuin tänään oli, torstaille vielä enemmän. Ensi kesänä rakennutan meille maakellarin ja muutan sinne. Meidän Ringa varmaan mielellään muuttaisi sinne mun kaverina.

Niin ja vaikka onkin oma, niin kehtaan kehua. Eiks ookki TuTu aika söpö?

Katri & Dani Ylivieskasta, PAIM1-koulari ja kakkossija

Viikonloppu vierähti paimennuskokeissa Tyrnävän pelloilla. Olin oikein likietuisella paikalla toimiessani arvostelevan tuomarin, Päivi Rannan sihteerinä. Kirjasin ylös pisteet ja lisäkommentit ja otin kakkos- ja kolmosluokan koirille suoritusaikaa. Ajanotto olikin se homman vaikein osa, sillä enhän minä torvi tajunnut, että tuon "uuden" puhelimen ajastin on muodossa hh:mm:ss. (Mikä "munakello" se sellainen muka on - HÄ?) Eka koira saikin suoritusaikaa 12 tuntia. Onneksi huomattiin tämä pikkujuttu siinä vaiheessa kun aikaa oli jäljellä 11:54:37. Hetken mietin, että kummallisen hitaasti menee tuo ensimmäinen minuutti ja koira on jo radan puolivälissä...

Viikonloppu huipentui siihen kun suosikkibortsu Irkku (Somollis Eira) & MinnaJ suorittivat hienosti korkeimman luokan radan. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun SKL:n alaisissa kokeissa tämä luokka nähtiin ja ei se vain pelkkään näkemiseen jäänyt, sillä Irkku & Minna taituroivat sieltä vielä PAIM3-koulutustunnuksenkin 82 pisteellä. Toinenkin Minna (MinnaV) teki paimennuskoedebyyttinsä varsin katu-uskottavasti ohjaten MinnaJ:n 12-vuotiaan supermummo Viun kumpanakin päivänä ykkösluokasta läpi PAIM1-koularin edestä! Tää on niin iloinen teitin puolesta! Nih!

Kisoja oli katsomassa myös bordercollieiden koearvosteluun valmistautuva ulkomuototuomari. Ihailtavaa kiinnostusta nähdä koirat niissä hommissa johon rotu on kehitetty. Pisteet hänelle siitä!

Irkku ihanainen, lauantaina PAIM2 ja sunnuntaina PAIM3 koularit!

Moni haaveilee corgiensa kanssa paimennusharrastuksesta. Minä olen jollain tasolla sillä kannalla, että harrastuksena tämä olisi (ja onkin) varmasti corgeillekin mukavaa mutta se paimennus, jota tuolla kokeissa bortsut ja kelpiet (pääasiassa nuo rodut) esittävät eivät ole lainkaan sitä mihin corgit on aikoinaan kehittyneet ja mihin ne suorituskyvyltään pystyvät. Corgeista ei kertakaikkiaan ole pysäyttämään esim. varikolle täyttä karkua juoksevia lampaita. Vauhti ei riitä, ei sillä nopeimmallakaan. Ei taatusti, piste! Corgit ovat kuljettajia ja ajajia (drover), eivät kasaavia paimenia (herder). Corgit ovat suurimmalta osaltaan kropallaan ja haukkuen eteenpäin paimentavia, eikä niiden rodunomaisin tyyli ole vaaniva ja silmiään käyttävä kuten BC:lla ja AK:llä. Kun yhtälöön lisätään vielä lampaat, joiden käsittelyn pitää luonnollisesti kestää päivänvalo ja eläinsuojeluasetukset, tulee paimennuskokeilut tehdä ehdottomasti asiantuntevien silmien alla. Niitä tilaisuuksiahan corgeille on runsaasti... nnnnot!

Kaikesta huolimatta - olipa ne kokeet corgeille sopivat eli eivät - mielestäni olisi niin corgin omistajille kuin kasvattajillekin todella hyödyllistä ottaa joskus suunnaksi paimennuskokeet. Ehkäpä siellä valottuisi muutamia paimenkoirille (rodusta riippumatta) tarpeellisia ominaisuuksia kuten henkinen ja fyysinen kestävyys, perusanatomian tärkeys ja yleisvaikutelman liioittelemattomuus. Siinä jää kuulkaa korvien asennot, takajalkojen pershapsujen määrä ja silmien värit ihan omaan arvoonsa. SBCAK ry:n järjestämistä kokeista löytyy lisätietoja: http://paimennus.nettisivu.org/  ja kokeen sääntöihin voi perehtyä jo ennakolta: http://www.sbcak.fi/paimennus.php

MARS KATTOON!

Viilennystä oman suorituksen jälkeen ;)

Kuvista kiitos Jaana Heiskarille!

22.7.2010 (JF)

"Ei tästä varmasti eläjää tule, mutta on tällä kyllä elämänhalua joten eiköhän me anneta vähän jatkoaikaa" sanoi eläinlääkäri tehdessään melkeinpä takajalattomalle Pörrille ja muulle sisarussarjalle pentuetarkastusta vajaa 11-vuotta sitten. Ihmetys oli suuri kun kuukauden jatkoajan jälkeen Pörri tepasteli reippaasti saamaan ensimmäistä rokotustaan. Jatkoaika on nyt sitten venähtänyt aika pitkäksi ja vaikka tajalat on rumat, niillä pääsee eteenpäin varsin reippaasti. Pörri on RAKAS koira. Niin RAKAS, että millään pienillä kirjaimilla tuota sanaa ei voi edes kuvitella kirjoittavansa. 

Eilen tuli 11 vuotta täyteen siitä kun Pörri ja muut W-sisarukset syntyivät Ouluntiellä yläkerrassa ensikertalaiselle Ribbe emolle. Pennut olivat Ribben mielestä gamalan belottavia ja muutama päivä menikin tiukassa valvonnassa ja rauhoittelussa. Näin jälkiviisaana koin, ettei Ribbe ollut vielä 2,5 vuoden iästään huolimatta kypsä äitikoiraksi ja tämän kypsymättömyyden se heijasti koko pentueeseen. Ribbe & W-sarja opettivat minulle kasvattajana paljon. Opiksi ylitse muiden nousi nartun henkinen ikä, jota ei mitata paperilla eikä jalostussuosituksien lukuna. Se pitää itse tunnistaa. Tiedän, että otin tietoisen riskin kun uskaltauduin teettämään Ribbellä toisenkin pentueen (Tiny C:t) mutta viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että se oli ollut liian nuori tehdessään ensimmäisen pentueensa. Koko sen olemus oli aivan toista 2,5 vuotta myöhemmin.

PALJON ONNEA PÖRRIN SISARUKSILLE PERHEINEEN!

* * * *

"Ystäväni, 
kuljetko kanssani kappaleen kivistä matkaa. 
Kuuletko, 
kun kuiskaan, 
että kanssasi on hyvä jatkaa"

22.7.2010 (JF)

...teille jotka pidätte seuraavien kuvien koiraa värivirheellisenä.

Haluaisin ihan avoimin mielin tietää perusteet tälle väittämälle. Tähän blogiviestiin voi ihan vapaasti nimettömänä / anonyyminä / nimimerkillisenä / whatever-tunnuksella tai vaikka sillä nimelläänkin oman mielipiteensä asiasta julkaista. Ehkä sen avulla voisin ottaa uudelleen harkintaan mielipiteeni siitä, että sen väritys täyttää omasta mielestäni rotumääritelmän vaatimukset. Voin tietenkin olla väärässäkin - mene ja tiedä.

Lopuksi väriin liittyvät lainaukset rotumääritelmästä:

"VÄRI: Kaikki värit sallitut, valkoisin merkein tai ilman. Valkoinen ei saa olla vallitseva."

"Kirsu musta."

"SILMÄT: Keskikokoiset, kirkkaat, ilme ystävällinen ja valpas. Silmät melko kaukana toisistaan, silmäkulmat selvästi erottuvat. Väriltään tummat tai turkin väriin sointuvat, luomet tummat."

LISÄYS:

Otetaanpa vielä suomennosta odottava uusi FCI:n rotumääritelmäkin in english:

"Nose: Black., projects slightly and in no sense blunt."

Keittiön pöydältä löytynyt diplomi, jonka Jenni on tehnyt Femmalle ja itselleen Jossulan juniorimestaruuden tiimoilta

Olen monesti miettinyt yhtä hyvin usein kuultua lausahdusta: "jos koirasi ei pärjää näyttelyissä, voihan se harrastaa vaikka tokoa tai agilityä". Mitätä? Voisiko tuon kääntääkin niin päin, että jos koirasi ja sinä, ette syystä tahi toisesta pärjää tokossa tai agissa, niin ainahan voi mennä koiranäyttelyihin...

Jennillä ei taida olla tämän ajatuksen suhteen mitään ongelmaa. Lapsikin sen tietää :-D