keskiviikko, 11. huhtikuu 2012

Muutto

Bloggaus muuttaa NNNNNYT: 
http://jofli.wordpress.com

Tervemenoa!


sunnuntai, 8. huhtikuu 2012

Vinkulelujen sijasta pentuja?

Fyran synnytettyä nuo kolme erittäin tasaisesti vinkuvaa kumimaista oliota (pallon, sammakon ja dinon), tulikin tilanne, että alkuvuoden pentuajatukset menivät uusiksi. Juuri samaan yhteyteen Hanna ilmoitti Rinjan juoksun alkaneen ja kun silmätarkastusaikakin järjestyi kuin ihmeen kaupalla näppärästi, oli tämä merkki kokeilla kevään toista nyt-tai-ei-koskaan pentuetta. Fyra oli se ensimmäinen versio ja päätyi kategoriaan "ei koskaan". Jospa olemme onnekkaampi Rinjan kanssa.

Isäehdokkaaksi valikoitui Unto. Syynä tähän ei suinkaan ollut Unton kämppäkaveruus Rinjan kanssa, vaan yksinkertaiseti se, että koemme luonneominaisuuksiltaan rauhallisen ja tasaisen Unto voivan tasapainottaa välillä rrrrrrrraivostuttavankin tekevää ja energistä Rinjaa. Virallisten terveystarkastusten näkövinkkelistä molemmat ovat tutkittuja ja luustoltaan varsin kelpoja. Arkiterveys on ollut molemmilla erinomainen. Kumpikin on käynyt eläinlääkärissä vain rokotuksilla (Unto on 7 vuotias, Rinja täyttää pian 4) Ulkonäöllisesti niissä on muutama yhteinen puute, mutta nämä asiat ovat sellaisia, ettei niillä ole oikeastaan muuta kuin kosmeettista merkitystä. Sukutauluissa yhdistyy paitsi meillä vielä voimissaan oleva liki 15-vuotias Ringa (jonka kaksi siskoakin ovat vielä omissa kodeissaan muonavahvuudessa), myös kaikki omat ja tärkeät tuontikoirani uusinta Piikaa lukuunottamatta. Voin vannoa tuntevani ko. yhdistelmän lähisukutaulun 3-polvessa taaksepäin kuin omat taskuni, sillä olen omistanut tai osaomistanut nuo koirat itse kahta lukuunottamatta. Nämä poikkeukset ovat omat kasvattini Big-Wood's Tiny Cupid ja sen isä Big-Wood's Tiny Titus, joka taas on tehty omistamistani koirista. 

Virallisemmin pentuesuunnitelma löytyy kotisivuilta osoitteesta: http://www.jofli.net/bigwood/?page_id=1782

 

perjantai, 6. huhtikuu 2012

Pulikointiperjantai

Toiset kutsunevat pitkäperjantaiksi, mutta me käytiin uimasilla, joten kalenteriin kirjoitettiin pulikointiperjantai. Jos Katti saisi nimetä tämän päivän, se olisi pulahdusperjantai. Sen mielestä leikki jäi ihan kesken. Femma oli mukana ensimmäistä kertaa. Fyralle ja Tarmolle tämä oli toinen kerta. Videolla näkyy myös Jolle-muori, joka oli Viski-aussien kanssa mukana. Viskin videonpätkät löytyivät muistikortilta vasta koosteen teon jälkeen, joten sen uimahypyt jäivät nyt odottamaan uutta koostetta.

sunnuntai, 1. huhtikuu 2012

Mielekästä, miehekästäkin?



Tarmokin sen osaa. Päänaukominen selän takana on niin helppoa, eikä se vaadi kummoistakaan rohkeutta. Pirun riivaamana se vain soitteli suutaan, loksutti leukojaan ja oli mielestään niin fiksu. Hirmu rohkeeta Tarmo :D 


Karate Kid...? Palaa tyyppi maan pinnalle!

Meillä on nyt yskät yskitty ja räkäkaranteenit pidetty. Nyt saadaan taas mennä  ja tulla ja on me nyt mentykin. Eilen käytiin pulikoimassa Oulussa. Alkuperäinen suunnitelma oli uittaa Misiu ja Katti ja katsoa kelluuko ei-ikinä-uinut Fyra. Yllättäen myös autossa mukana ajellut Tarmokin löysi itsensä altaasta. Misiun ja Kattin uinnissa ei ole mitään mediaseksikästä raportoitavaa, uivat kuin norpat. Fyra todettiin kelluvaksi tapaukseksi ja uintitekniikaltaan varsin kelvoksi peliksi. Saa uida toistekin. Tarmo oli taas niin Tarmo. Ensijärkytyksen jälkeen se siirtyi veteen menossa tekniikkaan kovaa, korkealle ja pitkälle. Siitä tulee hyppymaisteri!





Pörri kävi tänään moikkaamassa siskoaan Siimeä. Vanhuksilla oli mukavaa ja jalat vei suuntaan ja toiseen. Viimeksimainittu suunta oli meille 2-jalkaisille pikkuisen haastava, sillä vajaa 13-vuoden iässä tuo kuulopuoli on kaksikolla yhteenlaskettunakin heikohko tai ainakin erittäin valikoiva. Siihen kun ynnätään vielä toimivat jalat ja reipas mieli, niin tuloksena on kaksi tarkkaan vahdittavaa esi-dementikkoa. Hau-hauskaa!




lauantai, 31. maaliskuu 2012

Lapsi on terve kun se lentää





Tehtävä suoritettu. Keppi löytyi!



Saksankorva-jalkaeläin näyttää nyt aika tarkilleen 11-kuisena tältä:



 

Vekkusen ja Friidukan mammalle me lähetetään kovasti kiitoksia tuollaisesta leluylläristä joka oli jotenkin löytänyt tiensä meidän postilaatikkoon. Kestää se!