Noniin, nyt se päätös on tehty! Fyran tokoilusta alkaa bloginpito. Jospa se aktivoisi itseäkin tavoitteellisempaan treenaamiseen.

Mikä Fyra?

243829.jpg

Fyra on pieni rottweilerin alku, Maahismetsän Fiini-Flikka. Ikää on nyt 7 kk ja rapiat päälle. Intoa on kuin ekaluokkalaisella koulutiensä alussa ja ahneus ja leikkimisinto tekevät siitä varmasti jatkossakin innokkaan oppilaan. Isona siitä olisi tarkoitus tulla Tapsalle jälkikoira ja minulle (Jossulle) tottistelukoira ja Jennille (nyt 4,5 v) pulkkakyydin antaja. Tällä menolla siitä tulee vielä Jossulle agiliitokoira, mutta tuota seikkaa tarkastellaan kaikessa rauhassa kasvua seuraillen.

Missä mennään?

Fyra saa kasvaa aikuiseksi kaikessa rauhassa. Tottistelua otetaan täysin leikin varjolla ja kotielämän lomassa. Ajatuksena kuitenkin on yrittää tehdä se vähä(kin) treenaus niin, että se palvelisi tokoilua sitten joskus. Keittiötokoa on kuitenkin hyvin helppo treenata kun se ei vaadi mitään erikoisjärjestelyjä (paitsi muiden koirien "pois" laittamisen) ja keittiökin on iso ;)

Fyralla on aika vahvana perusasentoon hakeutuminen. Se tarjoaa sitä ihan luonnostaankin kerjätessään huomiota. En koe sen olevan mitenkään paha asia ja palkitsenkin sen huomiollani kun paikka on oikea. Väärät paikat jätän huomioimatta kun treenitilanne ei ole "päällä". Treenitilanteessa huolimattomat perusasennot otetaan uusiksi ja palkkaa napsahtaa vasta oikeasta kohdasta. Aikaisemmin palkkaa tuli vain oikeasta paikasta, nyt ollaan siinä vaiheessa että palkkaa tulee vain oikeasta paikasta ja katsekontaktista. Alkaa toimia!

Seuraamisia on otettu käännöksiä paikalla ja muutamia askelia eteenpäin. Namilla imuttaen tai katsekontaktia vaatien. Vielä keskittyminen ei riitä pitkiin pätkiin, eikä ole tarkoituskaan. Nyt ei tätä ahnehtimisella pilata. Haaveissa olisi "tippumaton" kontakti sitten joskus. Hyvällä alulla ollaan.

Maahanmenoa opeteltiin eilen ja tänään. Fyra kertakaikkiaan TIPAHTAA maahan. Ajattelin, että jos opettaa ensin menemään seisaalta maahan tuolla konstilla, kyllä se osaa sitten istualtaankin maahan pudota. Äsken piti vielä kokeilla vaatimatonta kauko-ohjauksen alkeisversiota ja maahan-istu-maahan meni erinomaisella tekniikalla. Tästä pitää pitääkin kiinni, eikä ruokkia väärää tekniikkaa myöhemminkään. Koeluontoisesti vedin sen vielä namilla istumisesta seisomaan katsoakseni haluaako se liikuttaa takajalkojaan, mutta Fyran motoriikka näyttää olevan tokoharrastajan unelma. Takajalat pysyivät täysin kohdallaan. Tässäpä meille koululeikkiä vähäksi aikaa, ollaan keväällä ihan PRO:t tuossa tekniikkapuolessa... toivottavasti!

Fyra tuntuu oppivan HYVIN nopeasti. Pitää olla kyllä kovasti tarkkana, ettei opeta sille mitään idioottia huomaamattaan. Motivaation kanssa tuskin tulee ongelmia ainakaan nuoruusvuosina. Sen verran on pippuria neidissä, että riittäisi varsin hyvin kahteen jos ei kolmeenkin innokkaaseen oppijaan. Kummasti se kuitenkin osaa keskittyä intoilunsa välillä. Pieniä hetkiä kylläkin, mutta keskittyy. Sen pieni hassu naama menee ihan mutrulleen kun se perusasennossa miettii että koskas se palkka tulee. Keskittymisaikaa pidennetään sekunti sekunnilta, jospa se itsehillintäkin venyisi samalla käyrällä muissakin asioissa.

Tavoitteita?

No Pirjo yritti lyödä peliin tokovaliohaastetta 4 vuoteen mennessä. HUH! Fyralle se varmasti sopii, en epäile hetkeäkään, mutta että MINÄ - hui - sehän vaatii kamalasti työtä... Takaraivoon se ajatus kuitenkin on niin paljon jäänyt, että haaveenahan se luonnollisesti on. Pirjokin lupautu etätreenariksi ja valmentajaksi niin ei tässä luulis olevan huolen häivää. Mennään nyt kuitenkin tavoite kerrallaan ja ekaksi sellaiseksi pannaan tokokokeisiin osallistuminen 2007 aikana. Voi kuulostaa ihan tyhmältä ja alimitoitetulta haaveelta jonkun superaktiivitokoilijan mielestä, mutta oma tokokisajännittämiseni on sellaista luokkaa, että silloin kun me sinne eksytään, Fyralla on varmasti hallussaan jo avoimen luokan taidotkin. Minä en kertakaikkiaan kykene olemaan siellä kehänauhojen sisäpuolella jos on pieninkään riski siitä, että koira ei osaa vielä jotain liikettä. Tokihan koira voi epäonnistua, mutta jos niitä epäonnistumisia tulee vielä harjoitellessakin valtavat määrät - meitä ei kokeissa nähdä.

Toinen minulle ominainen tapa on se, että kun rauta on kuuma, sitten taotaan. Näin kävi Misiun agilityn kanssa tänä vuonna ja tavoitteiden asettelu muuttui kisa kisalta korkeammaksi ja korkealle mentiinkin nopeasti. Samoin voi käydä Fyran tokoilunkin kanssa jos vauhtiin päästään, sillä tavoitteiden ylittyminen se vasta mukavaa onkin! Mii laik!

Mitäs tänään tehtiin?

No tuota kaukon aloittelua leikittiin. Siitä jo selitinkin.

Otin myös muutamia askelia seuraamisia ja muutamia käännöksiä. Välillä meinasi Fyra hypellä sivussa minua vasten, mutta pääosin se taisi näyttää aika hyvältä alulta kun Tapsakin siirsi katsettaan telkusta tulevista uutisista.

Paikalla istumista aloiteltiin. Kyse oli sekunneista, mutta siitä se lähtee. En päästänyt sitä itse keksimään, että siitä istumisesta voi ottaa ritolat, vaan vapautin sen melkeinpä ennen kuin se ehti edes haaveilla asennon muutoksesta. Tälleen olen muutkin opettanut aika hyviksi paikallaolijoiksi. Niskan päällä alusta asti, 10-0 ohjaajalle ;)

Lopuksi otin sillä 5-6 askelta suoraan eteenpäin ja palkkasin rustoluulla. Fyralle jäi hyvä mieli, niin minullekin.

Huomenna uusi päivä. Lukujärjestyksessä keittiötokoa (kiitos pimeyden ja pakkasen) seuraamisineen & maahanmenoineen ja kake-esikoulua.