Tänään esittelin Fyralle noutokapulan. Ohjatun noudon kapula suuhun ja rauhallisia kehuja. Namia perään. Toistin tätä muutaman kerran ja pidin pienen paussin ja toistin saman. Lopuksi leikitin hieman Fyraa vetämällä kapulaa lattialla ja antamalla Fyran tarttua siihen. Otti kauniisti eikä yrittänytkään purra. Vaihdoin kapulan nopeasti namiin.

Ajatuksena on opiskella noutoa näiden kahden menetelmän yhdistelmänä. Noita pitämisharjoituksia jotta koiru pysyy rauhallisena ja sitten näitä lattialta nostoja leikin jälkeen, jotta se kapula pysyy tavoiteltavan arvoisena. Jos ei tämä johda järkevään suuntaan, mietitään sitten menetelmiä uudelleen. Vastahan tämä aloitettiin.

Noutoharjoitus sitten hieman levisi. Pörri katseli portin takaa meidän noutokapulaleikkiä innokkaasti. Ajattelin sitten kokeilla, josko ukko osaisi noutaa. Sillä on tehty joskus muinoin kapulan pitoharjoituksia ja viime aikoina ollaan jankattu perusasentoon tuloa. Ilmeisesti aivolohkoissa naksahti palikat paikalleen. Pidin Pörriä hieman kiinni, heitin kapulan ja päästin Pörrin perään. Se lähti kuin nato-ohjus, tarttui salamana kapulaan ja kehujeni saattelemana se tuli viereeni istumaan KAPULA SUUSSA. Härremunguud - sekö osaa tämän! Piti siinä sitten sooloilla se vielä kahdesti ja pakko oli uskoa. Jos me sittenkin ensi kesänä sen TK1:sen sijasta kokeiltaisiin TK2:sta (jos nyt edes kisoihin kanssa sen kanssa päästään).

Tokottelinhan minä Fyralla puhelimessa ollessanikin. Sitä on helppo kehua "sanattomasti" elekielellä, sillä se on sulaa vahaa pelkästä silityksestäkin. Hyväksyntä näyttää olevan sille paras palkkio. Käsimerkein pyysin sen sivulle perusasentoon ja otin siitä käännöksiä ja askeleita eteen ja taakse. Kääpiörottweiler toimi! Se on ihana otus!

Huomenna voisin ottaa sen mukaan kun Jennillä on jumppa tuolla "kylällä". Voisin kokeilla siinä koulun parkkiksella toimiiko se muuallakin kuin keittiössä....