En tiedä, ehkä molempia yhtäaikaa ja erikseen. Ei olla treenailtu - ei oikeastaan yhtään mitään.

Viime viikko on kyllä ollut yhtä menemistä. Messarissa tuli nähtyä rottiksia ja corgeja, ei paljon muuta. Pentuluokan vaahterapeppuja tiirailin vähän vertailusilmällä Fyraan ja ilokseni totesin, että olihan siellä seassa onneksi sellaisia keskenkasvuisia vauveleitakin. Ihan jokainen ei vielä näyttänyt mastodontinalulta. Itse katselen paljon mielummin ruipelolta vaikuttavia nuoria koiria kuin paksuja mötköjä, joiden kasvava luusto ei välttämättä kestä vielä kropan painoa ja hajoaa jostain.

Tapsa mittasi strategiset mitat Fyralta jalostustarkastuksen mukaisesti. En tähän hätään muista muita lukuja kuin säkäkorkeuden, joka oli 55 cm. Alarajaan siis vielä sentti, mutta se tulee täyttymään. Emme ole edes huolissamme. Ja vaikkei täyttyisikään... mitähän väliä sillä on kun koiran tärkeimmät ominaisuudet (sisäiset) tuntuvat niin loistavilta. Maijun kanssa tuossa Messarista tullessamme naureskelimmekin, että eipähän tartte sitten ulkomuodollisesti liian hyvien koirien kanssa joutua siihen häpeätilaan ettei telkun suorassa lähetyksessä tiedä missä vaiheessa Messarin ryhmäkehäpallilta saa poistua ja mihin suuntaan. Paree omistaa vain ihan tällaisia tavan taaplaajia, joiden tavoitteena on saada se pakollinen näyttelytulos käyttelyjuttuja varten. Tähtäin siis näyttelypuolella Fyran kanssa asetettu KÄY2:een. Kaikki sen yli tuleva menee sitten ison plussan puolelle ja otetaan vastaan jos joku antaa :-D'

Minulla on jäänyt kertomati tänne blogiin pari mieleenjäänyttä treenikertaa. Turistaanpa niistä vähän niin kuulostaa aktiivisemmalta.

Vajaa 2 viikkoa sitten korkattiin maneesivuorot Fyran kanssa. Rottisvuorolle Ouluun me ei päästä, mutta korvaan asian ottamalla Fyraa mukaan agilityvuoroille Ruukkiin. Pieni lottvaileli ihmetteli pimeältä pihalta valaistuun maneesiin menoa vain nanosekunnin siinä ovella. Loppuaika olikin sitten ihan tavallista sähikäisfyraa. Otettiin seuraamispätkiä, käännöksiä, noutoa ja maahanmenoja. Häiriötä oli ympärillä ensimmäistä kertaa todella paljon. Maneesin toisessa päässä mentiin agilityä, toisessa päässä lämmiteltiin koiria. Siinä seassakin Fyra jaksoi ihmeen hyvin keskittyä tekemiseen, eikä ottanut painetta ympärillä tapahtuvasta. Sivullisen silmissä se homma saattoi näyttää vain lyhytkestoiselta leikiltä, mutta ihan oikeasti - ei me kovin pitkiä suorituksia tehdäkään, sillä tahdon edetä suorituksen kestossa pienin askelin ja pitää yllä sen innon, joka tuossa otuksessa pursuaa (välillä yli äyräidenkin).

Yksi ainoa ongelma maneesilla oli. Se ei osaa olla kiinni yksin. Piti kauhean riehunan remmissä kun laitoin sen kiinni odottamaan vuoroaan. Tuota malttia pitää opetella! Auttaisikohan sen jättäminen vuoronodotukseen yhdessä idioottivarman ja -kiltin Misiun kanssa... hmmm... pitää sunnuntaina kokeilla.

Toinen treenikerta joka pitää mainita (ellen ole jo maininnut), oli tuota maneesivuoroakin aiemmin. Raahessa tuolla 5 km päässä oli jouluavajaiset ja tietenkin se "pakollinen" ilotulitus. Ajattelin testata Fyran paukunsietokykyä. Ihan niin idiootti en sentään ollut että veisin sen sinne ilotulituspaikalle, mutta ilotulituksen äänet kuuluivat kyllä hienosti meille kotiinkin asti. Mentiin Fyran kanssa ulos ja tielle kävelemään ja tekemään pikku juttuja. Jo heti tuli selväksi, ettei se reagoinut pelokkaasti paukkeeseen. Tokihan se kuuli äänet, mutta reaktio niihin oli aivan samanlainen kuin mikä tahansa tuikitavallinen ääni joka kuuluu illan pimeydessä. Ja kun sama ääni jatkaa kuulumistaan, se ei aiheuta enää edes pään kääntöä.

Juu - eiköhän treenirintamalla tapahdu viikonloppuna taas jotain mainitsemisen arvoista. Nyt loppuu vanhojen kaivelu.