Joulun aikaan ollaan pelastettu noita "tonttuja" pariinkin otteeseen.

Aaton aattona tehtiin kaksi tuuliharjoitusta ja kyllä vain pikku lottvailelilla on nenä ja sen käyttö hallinnassa. Se ei myöskään empinyt yhtään lähteä kun haju nenään osui. Matkaakin oli maalimiehelle jo kelvollisesti. Sillä ei myöskään tullut äitiä ikävä siellä puskassa maalimiehen kanssa kaksistaan. Kiva kun koira on ahne!

Tapaninpäivänä tehtiin kolme tuuliharjoitusta. Tuuliolosuhteet olivat hankalat. Tuulta oli puuskittaisesti ja se tuppasi vähän pyörähtelemään. Lisäksi kumpuileva ja kuoppainen avara mäntymetsä antoi kivan lisänsä tähän tuulileikkiin. Fyra selvitti kaikki harjoitukset loistavasti, vaikkakin viimeinen teetti pikkuisen enemmän töitä, eikä se saanut hajua aivan niin kaukaa kiinni kuin kaksi ensimmäistä (jotka kyllä olivatkin jo sitten kaukana!). Taakseen se ei paljon katsele kun nenästä menee aivoihin tieto ihmishajusta. Se myös jaksoi selvittää ensimmäisen maalimiehen piilossaoloa pontevasti. Kaatuneen kuusen problematiikka selvisi hienosti.

Fyraa on todella helppo lukea. Nämä tuuliharjoitukset ovat sen osoittaneet. Näitä lisää ja maalimiesmotivaatiota sataselle, sitten aletaan opettamaan sille kuinka etsiä sitä hajua. Nyt ollaan vain annettu suotuisat olosuhteet sille, että se saa oivaltaa.

Misiukin oli muuten eilen mukana. Tuuliharjoitus meni hienosti, samoin seuraavana ollut kaukana kuopassa istunut maalimies. Tämä maalimies teetti kovasti kyllä töitä, mutta pikku-ukko ei lannistunut ja sen saattoi jopa pyytää tyhjäksi jääneeltä pistolta pois ja lähettää uudelleen (ei sen vielä näin sisukas pitäisi osata olla...). Kolmas maalimies löytyi kyllä kun tuulet oli suotuisat, mutta siihen tarvittiin vähän jo maalimiehenkin apua. Kakkonen veti kai sen verran mehuja, jotta parhain terä jäi sille etsinnälle. Silmillään se ei kyllä etsi yhtään, sillä hajun saatuaan se menee vain sen varassa ja aivan hämmästyy, että ai kappas - siinähän sie hajun tuottaja oletkin ja melkein törmää maalimieheen :-D Ilmaisuahan Misiullakaan ei ole vielä otettu mutta kaikki aikanaan...

Tänään aloitetaan rullantuontiharjoitukset Maijun opastuksella. Jänskää! Mulla ei koskaan ole ollut edes rullakoiran puolikasta, mutta jospa tässä samalla opetetaan tuo Misiu-kookikin rullailemaan, ainakin se tykkää noutamisasioista enemmän kuin kotitarpeiksi.

Tämä koirailu on sitten todella fyysinen ja vaarallinen laji. Lauantaina vetäisin selälleni ja reväytin jalkani palkatessani Fyraa tottistelun lomassa patukalla (kukaan ei varoittanut että alla on peilijää...) Eilen palkatessani maalimiehen roolissa näytölle tulon jälkeen koiraa patukalla, pistin sen poskihampaisiin patukan lisäksi pikkurillini (kukaan ei sanonut että se tekisi kipeää...) ja viedessäni Misiun autolle, iskin pääni auton takakontin lukkoon (kukaan ei kertonut että siitä tulisi reikä päähän....).

Selkä kipeänä, sormi turvoksissa ja päässä soiden tämä tällä erää blogeilusta

/Jossu ;-)