Joo, kahdesti on nyt treenattu rullailua sekä Fyralla että Misiulla. Koirat toimii paremmin kuin niiden pitäisi *tyytyväistä myhäilyä*!

Ensimmäinen harjoitus oli lauantaina Pian kanssa. Meistä kumpikaan ei ollut mitenkään kokenut tässä asiassa, mutta Maijulta saatu puhelinkonsultaatio ja oman muistin kaivelu (Äppön rullailun alkuharjoittelut) auttoivat. Aluksi pikkuinen "ongelma" oli molemmilla Pian pakollinen pussailu rulla suussa, mutta siitäkin päästiin eroon harjoituksen edetessä kun maalimies muuttui mahdollisimman passiiviseksi ja harjoituksen edetessä luonnollisesti vähemmän pussailtavaksi.

Toinen harjoitus oli eilen illalla maneesilla. Marika oli maalitauluna ja kolme rullaa jo valmiiksi Marikalla, joten koirat ei nähneet mitään rullan vientiä (vain sen kun rullanippu annettiin Marikan käteen). Ensimmäiset kolme rullaa meni hienosti, mutta seuraavassa kolmen sarjassa alkoi jo muu maneesin hälinä häiritä kun vieressä otettiin agilityä ja toisella puolella eteenlähettämisiä. Ongelmaratkaisukykyä siis koirilta vaadittiin, mutta rullat tuli kuitenkin haetuksi. Tassukansa joutui oivaltamaan!

Lähettelin koiria Marikan luokse eri kulmista ja eri matkoilta. Pisin matka oli sieltä piiiiiitkän maneesin puolivälistä vastakkaiseen nurkkaan. Aika hieno fiilis oli kun Fyra sen ampaisi satanen lasissa. Viimeinen harjoitus tehtiin kummallekin hyvin helppo jotta jäi oikein hyvä fiilis asiasta koiralle. Misiun ekaa rullanhakua lukuunottamatta Marikan naama taisi jäädä nuolematta ja koirat keskittyivät olennaiseen. Tästä on kiva jatkaa!

Tottistelua en maneesilla oikeastaan ottanut. Muutamia seuraamispätkiä ja sivulle tuloja. Kurssikeskuksella lauantaina otettiin luoksetulo avustajan kanssa ja pitkältä matkalta. Myös jotain seuraamisia, pari noudonpoikasta ja sen sellaista sälää - suurin ajatus kuitenkin oli nyt tuo rullailun alkuun laittaminen. Noutokapulassa palataan nyt vähäksi aikaa kapulan pitämisharjoituksiin. Fyraa ei enää niin kamalasti näyttänyt kiinnostavan muu kuin ennen noutoa liikkunut kapula. Astumme askeleen nöyrästi taaksepäin... ainakin hetkeksi!

Misiun viimekertainen maneesiharjoitus, jossa se sai toteuttaa itseään radalla aika vapaasti ja valita mieleisensä seuraavan esteen tuotti positiivisessa mielessä tulosta. Nyt siinä oli taas tekemisen meininkiä ja sellaista eteenpäin pyrkivää pientä sikaa, mitä tarvitaan ylimmässä agilityluokassa. Pujon lähestymisen sössin itse ensimmäisessä rataharjoituksessa, mutta ei panna sitä koiran piikkiin. Kontaktipinnat toimi, rimat pysyi ylhäällä, pujottelu oli nopea. En minä siitä moitteen sanaa keksi. Jäi hyvä mieli! Tulipa keksittyä juuri tuolle koiralle sopiva keino palautella sitä omaakin radanlukutahtoa ja -taitoa, jota mielestäni agilitykoira tarvitsee.

Lainaohjastus-Konnankin kanssa kirmailtiin. Meinasi tyyppi käydä hieman kuumana ennen harjoitusta, mutta siihen riekkumiseen nähden harjoitus meni loistavasti. Ei sitten jatkettukaan tahkoamista, sillä on parasta lopettaa juuri silloin kun homma onnistuu, eikä ottaa sitä riskiä että homma leviää käsiin harjoituksen venyessä turhan pitkäksi.

Ja vielä Pörrin tokoilusta. Kai se on kokeisiin koitettava jo. Sen verran sain Pialta ja Riikalta potkua persuuksiin vaan eipä siinä mitään, en minä ihmettele tuota potkimista kun Pörri oli lauantaina ihan mielettömän hyvä. Tauko varsinaisessa treenaamisessa tekee näköjään hyvää ja keittiössä ruokakupin edessä temppuilu tuottaa tulosta.