Pääsiäisestä on vuosi vuodelta muodostunut perinteinen treenikautemme avajaistilaisuus ja eipä siitä tingitty nytkään, vaikka Trinan astutusreissu Ruotsiin meinasi sotkea koko kuvion.

Perjantaina ennen reissulle lähtöä tottisteltiin Käpälämäessä. Fyralla oli hieman keskittymisvaikeuksia aluksi, mutta näyttihän se katselijoille sitä hienoa seuraamistaan lopulta. Pitää alkaa nyt hieromaan sen kanssa tottista muussakin seurassa kuin kotitiellä ;-) Luoksetulo oli vauhdikas, suorastaan lennokas. Paikalle rauhoittumisen vaadin yhdessä vaiheessa kun alkoi hösääminen mennä yli äyräiden. Lopuksi otettiin parit rullanhaut ja meinasi tauon jälkeen olla hukassa koko homma. Helpotettiin harjoitusta niin rupesihan ne rullat tulemaan. Tätä pitää ottaa paljon lisää!

FyraSeuraa.jpg
Seurailua

Perjantai-iltana ajelin Trinan kanssa Kemiin ja keksin ottaa Misiunkin mukaan. Molemmilla oli paperit kunnossa ruotsinkeikkaa ajatellen, joten mikäs siinä. Ulpun kanssa käytiin ennen rajan ylitystä mutka Torniossa mattopohjaisella hallilla agiliitämässä. Lämpimät oli olosuhteet kylmiin maneeseihin tottuneille, huh! Misiu meni taas ensimmäisellä kerralla puomin todella varoen, mutta sitten sieltä alkoi löytyä ne tyypilliset Misiu-paukut, sellaiset, jotka eivät välttämäti päällepäin näytä nopeilta, mutta koska koira ei tee YHTÄÄN mitään ylimääräistä, se säästää melko paljon aikaa suorilla linjoillaan. Kunhan vain ohjaaja *nolostus* näyttäisi ne esteet ajoissa... 

Astutusreissulta palattuamme ehdittiin vetämään kahdet hakuilut. Fyra oli molemmissa MAHDOTTOMAN hyvä, parempi kuin sen pitäisi ollakaan. Kummallakin kerralla eka ukko oli nk. tuuliharjoitus, mutta seuraavat sitten alkoi jo lähennellä pistoja (totuuden nimissä ne taisi niitä ollakin). Fyra sai nähdä ukon pakenemisen, mutta viimeiset metrit ja piiloutuminen siltä salattiin. Eipä into lannistunut. Eka harjoituksessa ukko nousi salamannopeasti ja toisella harjoituskerralla se näytti mitä on SINNIKKYYS! Ampumaradalla oli "sotaharjoitus" ja tyypit tyhjensi lippaita tiuhaan tahtiin. Fyra lähti etsimään ukkoa, mutta ei meinannut saada hajua. Pikkumusta ei tullut kuitenkaan kyselemään apua, vaan jatkoi etsimistään, jatkoi etsimistään ja jatkoi etsimistään. Sitten tuli minulla hätä alkaa kyselemään että onkohan ampujasetät ampuneet Fyrankin ja piti huutaa se metsästä pois. Tuli salamana. Ukko näyttäytyi ja painui piiloon takaisin. Fyra hetken päästä perään ja sieltähän se löytyi. Pieni utelias piru sisälläni jäi vain miettimään, että olisiko Fyra todella ollut niin taitava, että jo eka pistolla olisi ukko noussut jos vielä hetken olisi sen antanut itseltä näkymättömissä hajua etsiä... no - jää ikuiseksi arvoitukseksi. Hienosti kuitenkin etsi kun puska vaan rytisi aina kun laukaussade sen verran hellitti, että jotain luonnonääniä kuuli. Ampumaradalta kuuloetäisyydellä treenaamisessa on puolensa ja puolensa ;-) Toisella harjoituskerralla Fyralle otettiin vielä yksi ukko tuultapäin niin, että se näki ukon lähdön ja vilauksen sieltä täältä, mutta ei piiloutumista. Fyra lähti hienosti pistolle, mutta sitten korjasi piston suuntaa niin, että sai hienosti hajun kiikkiin ja juoksi ukolle. Se siitä! Pikkumustan nenä toimii.

fyran_ukkohaku.jpg
No... lähetyksessä on ainakin tyyliä... taidosta ei niin tietoa ;-)

Esineruutukin me pantiin pääsiäisenä alulle. Sunnuntai-iltana myöhään kävin sotkemassa kotipihaa vastapäisen kesantopeltosaran ja vein sinne 10 erilaista esinettä, joista yksi oli vanha jälkikeppi. Sitten menin pellolle Fyran kanssa kävelemään ja annoin sen itse keksiä esineet alueelta. Ensimmäinen esine nousi kaukaa ja vauhdilla. Vahinkohan se tietenkin oli, että se sen hoksasi hakea, mutta joskus onnellisesta vahingosta ja älynväläyksestä on paljon hyötyä. Niin nytkin, sillä Fyralla nousi lopulta kaikki esineet, se vanha jälkikeppi muuten ensimmäisten joukossa! Maanantaina ennen ukkohakuiluun menoa Jenni vei sille patukan samaiselle pellolle piiloon, mutta ei se Fyralta löytymättä jäänyt. Ukkojen jälkeen otettiin vielä parit esineet metsässä ja sain hyviä vinkkejä kuinka lähteä tätä leikkiä jatkamaan.

fyran_esine2.jpg
Jälkikeppi löytyi!

Treenipääsiäinen huipentui agivalmennukseen Kempeleessä. Minna oli taas suunnitellut koukeron poikineen, mutta kyllä niistä selvittiin. Misiu oli innokas ja irtosi hienosti, mutta ennen kaikkea luotettavasti osoitetuille esteille. Kun vain itse uskaltaisi sen antaa mennä. Se pieni ykkösluokkalainen varmistelija elää edelleen jossain sisimmässä - MOKOMA! Kaikkein haasteellisin meille oli pujon vekkuli lähestymiskulma aita-keinu-pujo hässäkässä, mutta loppuun heitettiin sellainen pro-näytös siihen, jotta sai paukutella kotimatkan henkseleitä. Kyllä me vielä kolmosluokkalaisiksi opitaan!