Mitäs ollaan pääsiäisen jälkeen touhuttu?

Fyralla ollaan otettu esineruutua noilla peltokaistaleilla. Ollaan varmaan Jokirannan kaistapäiden kuninkaita jo kun kuskataan lapsenvaatteita (kenkiä, tossuja ja lapasia) ja leluja (nalleja, kylpyankkaa) pellolle ja pannaan koiraa niitä sitten hakemaan. Ei varmasti näytä naapureiden silmissä viisaalta, mutta onneksi lähinaapuri sentään tajuaa jutun juonen. Terkkusia sinne kakskasiin!

Fyra käyttää "nokkaansa" hyvin ja työskentelee pitkäjänteisesti. Se ei lähde etsintään mitenkään nato-ohjusmaisesti, mutta muutaman metrin edettyään se ottaa määrätietoisen ravin ja alkaa hakea, hakea ja hakea. Esineen löydettyään se ei mieti hetkeäkään nostaako vai ei, vaan esine menee suuhun välittömästi ja suunta on jo luokseni ja liike vaihtuu laukalle. Lähettämisen nopeuteen pitää keskittyä, etsinnän tehokkuus on jo hyvällä alulla.

Tottispuolella olen keskittynyt paikallaoloon ja nk. jättäviin liikkeisiin. Nyt se ei enää sinkoa liikkeestä maahanmenossa salamannopeasti perään, vaan ymmärtää, että vaikka minun liike jatkuu pari askelta, maassa on pysyttävä. Pidemmälle en ole vielä ahnehtinut. Sama homma liikkeestä istumisessa. Seisominenkin pitäisi panna tietty alulle kun tokokokeetkin on suunnitelmissa sitten joskus. Tänään meillä vierailleita, Fyralle ennestään vieraita Seijaa ja Merjaa, käytettiin myös hyväksi henkilöryhmäharjoitukseen. Pikkuisen meinasi Fyra alkaa haistelemaan ja innostua vieraista, mutta tulihan ne onnistuneet suoritukset pienien muistuttelujen jälkeen.

Pihalla Fyra on tutustunut agiesteistä keinuun, renkaaseen ja vähän pujotteluunkin. Agiliitokin alulla ;-)

Tänään oltiin Kirsin, Leevin (sealyhaminterrieriksi trimmattu cottoni) ja Tinon (malikka-nuorukainen) kanssa Käpiksessä (=kenttämme siis) ottamassa agilityä. Nämä oli sellaiset nopeasti kasaan kyhätyt "terapeuttiset" treenit, mutta niin onnistuneet kuin treenit olla voi.

Misulla otin sellaista irroittelevaa aita-putki-pujo hässäkkää enkä paljon reittejä suunnitellut. Ajattelin, että sellaiset reippaat ensimmäiset ulkotreenit pitää saada alulle että koira nauttii eikä virheistä motkoteta. Misu oli hyvä ja tarkka ja teki omiakin ratkaisuja, joka sen kohdalla on pelkästään positiivinen juttu. Viime kesän trendi sillä oli olla tarkka, nyt se pitäisi taas saada menemään ja tänään se onnistui. Pujottelut on sillä tarkkoja, pitää aivan röyhistää ryhtiä sen takia!

Fyralla otin parit matalat aidat ja ihmeekseni se hyppeli niitä kuin vanha tekijä. Fyralle esiteltiin myös putki, jonka se loppujen lopuksi juoksi innolla jo aivan U:n muotoisenakin. Pitihän sitä panna myös "rataohjauskin" alulle sen kanssa ja harjoitus oli putki-aita-aita-(persjättö)-aita tai sama päinvastaisessa järjestyksessä.

Otettiin myös kaikilla neljällä nk. hyppykoulua. Misun tekniikka oli aika puhdas ja se oli nättiä pomppu-pomppu-pomppu-pomppu meininkiä. Leevi meinasi vähän hakea kahden viimeisen välillä loikkaa, mutta onnistuneet sarjat saatiin sillekin. Fyra veti loikat niin että kohina kävi, sehän ei ole vielä edes virheellistä tapaa oppinut ja kun Tinokin saatiin tajuamaan ettei kahta viimeistä loikata pituushyppynä, meni sekin sarjan erittäin kauniisti. Tätä pitää ottaa ohjelmaan useamminkin!

Fyralla ja Tinolla vielä tokoteltiin lopuksi. Seuraamiset meni Fyralla hienosti ja pysähtymiset oli napakoita. Vasemmalle kääntymisissä oli jo terävyyttä, treeni on aivan selvästi tuottanut tulosta. Liikkeestä maahanmenossa ei yrittänytkään perään, ei myöskään istumisessa. Otin myös parit istumaan jättämiset ja siitä luoksetulot. Paikallapysyminen on hyvällä alulla. Lopuksi lainattiin Tinon noutokapulaa, jonka Fyra haki hienosti ja piti sen suussa käteeni saakka. Irroitti vasta "Kiitos" käskyllä. Pikkumusta on hyvällä mallilla, siitä saa olla oikein ylpeä!

Mitähän me huomenna tehtäisiin? Päästäiskö aivan maastoon saakka? Ans kattoo...