Jopas oli Fyralla suurensuuri ongelma eilen. Vettä tuli taivaalta keskimääräistä enemmän ja otimme tottista. Seuraaminen meinasi olla ongelmallista kun pikkumusta ei voinut pitää kontaktia kun sataa vettä silmiin ja kirsuun. Ai kauheeta sentäs! No ei siinä kauaa mennyt kun homman juju tuli selväksi ja Fyra tottui sateeseen, mutta jopas oli tuokin ongelmanpoikanen :-)

Liikkeestä maahanmenot olivat E-R-I-N-O-M-A-I-S-I-A. Se myös jäi hyvin paikalleen, eikä ehtinyt nousta kertaakaan palatessani sen luo. Osan maahanmenoista otin luoksetulona, eikä se koittanut ennakoida luoksetulokäskyä kun välillä otinkin pelkkänä maahanmenoliikkeenä. Korkeampiälyistä kehittyvää aivotoimintaa havaittavissa?

Harjoittelin myös paljon sivuaskelia ja takamuksen käyttöä. Pikkumusta on marakatti ja akrobaatti samaan aikaan. Näissä se alkaa olla jo hyvä, välillä vain se tekemisen into pursuaa yli kupin ja aiheuttaa sekoamista askelissa.

Mikä on tällä hetkellä Fyran ongelma? En minä vain tiedä. Ehkä tuo tekemisen into on jossain määrin "ongelma", mutta iloinen sellainen. Se kun saadaan kahlittua oikeaan asiaan ja VAIN oikeaan asiaan niin apropoo, ei oo huono ei!

Mutta nyt steppausta vähän taaksepäin:

Meillähän oli eilen Minnan valmennus Raahessa. Ensin agiliidettiin ohjuksien voimin. Mulla oli näpeissä Misiun lisäksi myös Konna. Ohjelmassa oli kontaktisulkeiset ja ohivientejä.

Misiu teki tavanomaista tasaista sarjaansa ja vain se mokoma keinu taas aiheutti vähän huolestumisen aihetta kun eka keinu oli lentosellainen ja loput hitaammanpuoleisia. Saisi ampua avaruuteen koko mokoman laitteen! Lentokeinu oli kyllä täysin omaa syytäni kun innostin Misua liikaa ja se kostautui sitten pöljäilynä ja sen jälkeiset keinut olikin sitten tärähdyksen jälkeisiä tarkkuussuorituksia joissa aikaa menee aivan liikaa kolmosluokan tasoon ajatellen. Pitää panna Tapsa kunnostamaan kotipihalla oleva keinu aivan superkuntoon ja ottaa tehotreenin alle mokoma vekotin. Ainiin - Misiu tiputti yhden riman, mutta sekin oli minun ansiotani 99,9999 prosenttisesti. Mitä sitä hädissään vetää koiran alas kesken hypyn ja varsinkin kun koira on tekemässä harjoitusta aivan oikein!

Konna oli positiivinen yllätys agiliitotauon jälkeen. Intoahan siinä on kuin pienessä atomivoimalassa ja jos minä en ole sille selkeä käskytyksessäni, sieltä tulee se "RÄYHRÄYH", joka Konnan kielellä tarkoittaa, että voisitkos akka jo siirtyä siitä edestä ja kertoa mitä seuraavaksi. Viimeisenä tehty ohivientiharjoitus oli viimeisenä ollutta estettä lukuunottamatta aivan PRO. Oisin paukutellu henkseleitä jos sellaiset ois ollut. Se, että keinulle vienti tuossa harjoituksessa meni pipariksi, ei ole sen alkukieputuksen rinnalla mikään ongelma ollenkaan. Vika ei ollut koirassa, vaan täysin ohjaajassa joka mykistyi koiran hienosta suorituksesta!

Konnalla aletaan ottamaan nyt kontakteja toden teolla. Namikippo näyttää toimivan ja minun rooliksi jää nyt olla mustavalkoinen siinä, milloin ja miten vapautan konnan alastulokontaktilta. Koira ei sitä päätä, piste! Konnalle tulee myös namit ylösmenokontakteille, sillä ei se kaukana ole niidenkään yli loikkiminen. Nyt ensimmäistä kertaa ylösmenokontaktien palkkauksessa vain tuli esille se, mistä miehiä niin kovasti aina syytetään: kahta asiaa ei voi tehdä yhtä aikaa. Konna ei voi syödä namia kompuroimatta koivillaan :-D Opetellaan opetellaan...

Agiliidon jälkeen oli tokoilijoiden vuoro. Vettä sateli koko illan välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta niin vain me istuttiin siellä kuuntelemassa Minnaa ja osin juoruamassakin omiamme. Viimeisen koirakon aikana otettiin Fyran kanssa tottista parkkiksella ja Kirsi&Tino tuli häiriöavuksi. Tuon Fyran tottiksen kuvasinkin tuossa jo aikaisemmin, joten eipä siitä sen kummosempia.

Kiva ilta takana!