Öööö... JUST kun mä olin pistämässä itseäni kategoriaan "tosiharrastaja", yksi ainoa epäilevän oloinen kysymys tuttavalta saa hetkellisen black outin aivoissa. Eikö se meidän tekeminen näyttänyt siltä, oltiinko me epäuskottavia vai ymmärsinkö minä kysymyksen väärin? Olisiko siinä jotain kummaa että minä tekisin jotain niin pitkäkestoista treeniä vaativaa kuin kouluttaisin "palveluskoiran"? Olipa miten oli, vastaus kysymykseen on, että tulee ja piste. Totuuden nimissä se on jo sellainen, taimi tosin vielä, mutta itää vauhdilla. Minä vielä totuttelen tähän treeni-intoni pursuamiseen yli äyräiden, mutta koiran treenaamisasenteessa ei ole pienintäkään moitetta.

Maanantaina ennen ohjuksien treeniä otettiin Kirsin ja Tinon seurana paikallaoloa. Fyra pysyi paikallaan hyvin, vain ensimmäinen piiloon meno tuotti peräänlähdön. Paikalle palautuksen jälkeen se pysyikin hyvin. Ainoa ongelma on palaaminen sen luo. Saapumiseni on siitä niin kivaa, että häntä saa koko koiran heilumaan ja kiemurtelemaan. Sitä osuutta täytyy työstää toden teolla. Seuraamiset meni hienosti. Otin myös hyppyä, jossa eka ja vika harjoitus meni hyvin, välillä tehdyt yritykset näytti varmasti Kirsin silmissä säälittäviltä räpistyksiltä. Kumpikaan meistä kahdesta (Fyra&minä) ei ollut syytön koheltamisen suhteen *noloa*

Juuri ennen ohjuksien agiharkkoja pyysin vielä Kirsiä maalimieheksi rullaharjoituksiin. Laitoin uudenkiiltävän norskirullan kaulaan niin tiukalle, ettei Fyra saa sitä suuhunsa. Haluan kuitenkin, että se tottuu kapistukseen ja siihen, että se kuuluu näihin hakujuttuihin yhtä saumattomasti kuin oranssit "rintsikat". Kirsi otti mukaansa irtorullat ja lihapullia. Lähetys sujui hienosti, rullan otto oli nopea ja tuonti hyvä. Nyt harjoittelin myös eka kerran näyttöjä ja eipä tässä "mopovaiheessa" vielä mitään isompaa ongelmaa tullut eteen. Hyvällä mallilla on kun miettii minkä verran tätä on loppupelissä harjoiteltu (ei paljon). Pitänee siirtää rullat jo metsäänkin vai pitäisiköhän vielä varmistaa viisaammaltaan?

Fyra meni ohjuksien harkoissa myös agilityä. Putki oli vanha tuttu ja sitä piti pinkoa satasella. Aidatkin sujuivat MEDI-korkeudelta ja pari maxikokoistakin tuli pompittua. Ei yrittänyt mennä ali, mutta välillä vähän liioitteli esteen vaatimaa hyppykorkeutta. Hyppykoulua tiedossa...  Uutena esteenä esittelin sille puomin. Eka yritys vaati apuohjaajan ja paljon tukea (+rautalankaa), toinen yritys meni varoen ja kolmas jo melkein perusfyramaisesti tepsutellen. Nopeaoppinen ipana, ei voi muuta todeta.

Misu meni agiharkoissaan kontakteja, kontakteja, kontakteja ja kontakteja. Siinäpä on ollut meidän työsarka viime viikkoina. Palkaksi ollaan keksitty pehmyt kissanruoka. Siitä saa nättejä herkkupalasia targeteille ja palkan saa lipaistua nopeasti kurkusta alas. Harkkaillan lopuksi Misu esitteli myös edellisiltana alulle pannun ohjatun noutonsa. Oikea meni hyvin, vasemmalle lähetyksessä se lähti hyvin, vilkaisi oikeanpuoleista kapulaa ja siinä vaiheessa otin sille uuden lähetyksen. Toi sitten vasemman hienosti. Ehkä olin suuntamerkissä jotenkin epämääräinen. Noudon jälkeen rakensin vielä ruudun, vein sille Misun loppupalkan ja lähetin ruutuun syömään. Joo - mä tiedän, se ei ole menossakaan vielä edes alokasluokkaan, mutta näitä juttuja on vain yksinkertaisesti kiva leikkiä.

Keskiviikkona olin vetämässä agiharkkoja ryhmälleni. Ennen sitä otin Fyralla tottistelua ja harjoittelin seuraamista juosten. Tipahti maahanmenot kuin kivi ja perusasennot oli napakoita. Käytin myös kentällä olevia SPL:n piiloja hyväkseni pienissä paikallaolo- ja luoksetuloharjotteissa. Yhden kerran nousi, muuten pysyi hyvin. Nouseminen johtui varmaan patukan taskusta kaivamisesta, mutta seliseliselityksiä ei nyt hyväksytä. Palautin Fyran takaisin paikalleen ja heittelin patukkaa ilmaan oikein korostuneesti. Fyra oli ja pysyi, paikallaan siis. Luoksetulot oli nopeita ja tuli hyvin tuohon eteen istumaan. Agiharkkojen jälkeen otin vielä hetken paikallaoloa Misun kanssa. Laitoin ne vierekkäin makaamaan ja kiertelin ympärillä. Vapautin ensin Fyran, sitten Misun. Kumpikin pysyi hyvin.

Misu otti vain yhden pienen agiharjoitteen eilen. Se oli ryhmälle suunnittelemani rata, jossa vaadittiin vuoroin tarkkuutta, vuoroin koiran kauempaa ohjausta ja tietenkin niitä viime viikkojen TOP1 juttuja, kontaktipintoja. Misu meni sen tyylipuhtaasti pujottelulle saakka. Sen otin kyllä huolimattomasti ja täysin tapojeni vastaisesti. Oletin... en ohjannut... Noh, uusiksihan sitä piti tietenkin se pujolle tulo ottaa, mutta sen jälkeen ollut keinu meni hienosti. Misu oli tienannut kissanruokansa!

Tänään on vielä näyttelytottumusharjoitukset Elliellä ja Femmalla. Sen jälkeen jäädään vielä Fyran kanssa tokottelemaan. Pakatakin pitäisi huomista varten ja lämmittää sauna, jotta kaikki ne tänään pestävät ulkoilukamppeet saadaan leireilyä varten kuivaksi. Täällä sataa vettä - TAAS! Oltiin suunniteltu pikku hakuharkkoja, mutta kyllä me luovutettiin nyt kun pitää koittaa kaikin keinoin olla vilustumatta viikonlopuksi. Siistinä sisähommana keitin kaksi hirvenkieltä, palastelin ne ja kuivasin uunissa makupaloiksi. Kolme nälkäkurkea, jotka seurasivat tätä toimitustani, saivat jokainen palasensa tätä gourmet-herkkua. Tituksella, Nörtillä ja TAPSALLA on nyt kaikilla suu makeana :-D

Huomenna olisi lähtö Heinin kanssa Corgiseuran agilityleirille Kajaaniin. Anne tulee perästä lauantaina. Mukava nähdä kaikkia tuttuja ja eritoten Madame-Tyhjätasku, joka on kajahtanut harrastamiseen nyt tosissaan. Terkkusia vaan ;) Otan mukaan videokameran ja toivottavasti saadaan mahdollisimman paljon materiaalia agiliitävistä corgeista ja pitkäkoipisemmista wannabe-corgeista.

Ainiin, tämä on aidon iloinen, ylpeä ja onnellinen ystäväni Riikan ja bullmastiffinsa Akun tämänpäiväisestä ALO1 tuloksesta. TEEKOOYKKÖNEN tuli ja nyt Akun kirsu käännetään kohti avointa luokkaa. Samoissa Kemin kisoissa oli myös kasvattini Rulla omistajansa Ulpun kanssa debytoineet VOI-luokassa. VOI2 tulos ja luokkavoitto, vain ruutu oli mennyt nollille. Hienoa U&R!

JK. (treenien, pyykinpesun ja saunomisen jälkeen)

Näyttelytottiksessa Ellie meni kivasti. Se on tosiaan opetettu liikkumaan tasaisesti ja näyttävästi. Toivottavasti se on kehässäkin sitten yhtä ihana esittää kuin harjoituksissa. Ellie oli myös koko ajan todella iloinen, joten se varmaan alkaa nyt kotiutua ja luottaa minuun toden teolla. Femma teki taas mitä halusi. Milloinkahan alan ottaa tuon koiran tekemiset vakavasti? Alkaisi ehkä tapahtua Femman henkisessä kasvussakin harppausta aikuisempaankin suuntaan. Nyt se taas pöydällä kiemurteli ja venkoili. Ei se pelkää, ehei, mutta pitääpähän vain näytellä pientä pusukonetta. Liikkeet meni kelvollisesti. Käytiin myös omassa rauhassa hieman leikkimässä taisteluleikkejä ja kyllähän se tekstiilifrisbee kiinnosti ja sitä piti myös pikkuisen retuuttaa.

Fyran kanssa otettiin tottista eka kertaa tuollaisessa ryhmässä. Porukka treenasi alo-luokan liikkeitä ja varsinaisesti työn alla oli seuraamiset, paikallaolo, luoksetulo ja hyppy. Seuraamiset nyt on Fyran bravuuria, joten ei niistä sen kummempaa. Paikallaolo meni rivistössä hienosti, joskin jätin sitä vain n. 10-15 metriä. Kehuin rauhallisella äänellä ja pikkumusta pysyi nytkähtelemättä. Nyt se ei myöskään kiemurrellut minua vastaan kun palasimme koirien luokse. En palannut suoraan sitä kohti, vaan hieman kierrellen ja kaarrellen lähestyin enkä vilkaissutkaan sitä. Taisi auttaa - ainakin hetkellisesti (lue: oliko vahinko vain?). Hyppy on nyt sillä mallilla, että Fyralla on namitargetti esteen takana ja lähetän sen esteen yli ja kehun kun se on toisella puolella. Tässä liikkeessä on nyt huono hätäillä, kun parhaillaan koitan opettaa Fyralle seiso-liikettä. Sitä tarvitaan sitten siinä hypyssäkin, joten hosumiset sikseen. Opetetaan ensin seisominen alta pois. Siinä tosin tuntuu menevän muutama hetki, sillä Fyraan kohdistuva maan vetovoima on mahdoton. Maahanmeno olisi niin paljon mukavampaa. Luoksetulon otin BH-kokeen mukaisesti ensin liikkeestä maahanmenolla ja siitä luoksetulo. Hyvin sujui, paitsi että nyt ensimmäistä kertaa vaadin eteen istumisen jälkeen sivulletulon ja palkkasin vasta sitten patukalla. Pikkumustalle piti toistaa SIVU-käsky, ennen kuin jakeluun meni, että tosiaan tahdon sen sivulle ASTI!

Kaikkein eniten olin Fyrassa tyytyväinen siihen, kuinka se keskittyi tekemään minun kanssa asioita, vaikka ympärillä pyöri muita treenaavia koirakoita ja treenejä seuraavia kaksi- ja nelijalkaisia. Fyraa ei myöskään hätkäyttänyt nuoren rotutoverinsa esittämä reuhausnäytös kentän laidalla, vaan hyvin jaksoi pikkumusta olla välittämättä semmoisista höpötyksistä jopa paikalla olon aikaan. Hyvä Fyra!