Kyllä taisi edellisen blogikirjoitukseni harakoilla olla tukalat oltavat Iisalmessa kasvattajaryhmämme kulkua seuratessa. Ei naurattanutkaan, ei...

Cardien arvostelu alkoi Iisalmessa kympin aikaan. Tuomarina oli Kim Vigso Nielsen, Blondie's cardeistaan tunnettu Tanskalainen.

Ensin meidän poppoosta kehään marssitettiin Unto. Se sai kovasti kehuja liikunnastaan ja kauniista päästään, mutta pieni moite tuli lyhkäsestä lantiosta ja hieman heikossa hapessa olleesta turkistaan. Unto sai ERI:n, voitti kilpakumppaninsa avo-luokassa ja parasta urosta valitessa vain valio veteraani "Ripa" meni edelle, taakse jäi mm. valioluokan Pekka (meidän Eskon poika muuten). Se tiesi Untolle sen kuudetta sertiä ja Pikku-U kruunattiin samalla Suomen muotovalioksi. Se on siinä!

IisalmiUnto.jpg
Pikku-U:n valiopose

Seuraavaksi kipittivät kehään junnunartut Femma ja Nata. Femma päätti esiintyä oikeinkin opetetun oloisesti (pitääkö se mua ihan pilkkanaan?) ja pöydällä olo meni hienosti vailla tuomarin mielistelykohtauksia (Pirkko-sisko, teeppä perässä!). Pöydällä Kim tokaisi minulle, että tämähän on parempi kuin se äskeinen uroksesi (tarkoitti Untoa). Tajusin siitä, että Femmalla menee tänään varmaan aika hyvin. Niin menikin, vaaleanpunaista ERI-nauhaa tuli ja passitusta paras narttu -kehään. Myös Nata sai ERI:n ja kylläpä oli hieno nähdä Tarjan iloisen-yllättynyt-shökissä oleva naamataulu kun nauhaa hänelle tarjoiltiin. Nata sai kehuja kulmauksistaan ja liikkeistään, moitetta tuli hieman kaarevasta ylälinjasta ja liikkeiden kapeudesta. Hyvä Nassi! Kilpailuluokassa Femma korjasi potin ja Nata oli kolmas.

Nuorissa nartuissa kisasivat vastakkain meidän Mustikkatytöt Pinja ja Tantta. Pinja korjasi potin ERI:llä ja Tantalle tanttamaiseen tyyliin se EH eli punainen nauha. Pinja sai kehuja liikkeistään ja kropastaan ja moitetta tuli hieman pitkästä kuono-osasta. Tantalta puuttui eturinta, mutta pää oli kaunis ja silmät kuin clownilla - jeah!

siskotkehss.jpg
Pietu-veli (Bounceberry) tarkkailee kun siskot Pinja (Bilberry) ja
Tantta (Blueberry) ovat käymässä keskinäistä kisaansa

Ellie-englanninminiän vuoro koitti valionartuissa. Se esiintyi tyylikkäästi ja voitti ainoana valionarttuna luokkansa ERI:llä. Kiitosta tuli kauniista liikunnasta, ylälinjasta ja kulmauksista. Moitetta vain hieman lyhkäsen sorttisesta olkavarresta ja korvista joita se ei halunnut kamalasti käytellä. Meillä on vielä pieni kieliongelma tässä selvitettävänä, mutta kyllä ne Ellien korvatkin löytyvät kun oikea sana keksitään.

Ringa-Honttinen pelleili itselleen ERI1:n veteraaniluokasta. Kovasti oli kuulemma upeassa kunnossa ikäisekseen ja vain takaliikkeistä hieman näkyi ikä. Kimi kysyi myös, onko Ringa sukua Femmalle kun on niin kovasti samanlainen "eksellentti" pää. No - onpa hyvinkin, emän emä :-D

Parhaan nartun valinnassa pantiin paikallinen sanonta: "pääasia ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto" kokonaan uusiksi. Nyt tuo sanonta kuuluu: "pääasia ei ole voitto, vaan nelosvoitto". Narttujen ykköseksi Femma, kakkoseksi Ellie, kolmoseksi Ringa ja neljänneksi Pinja. Femmalle eka serti ja Ellielle varasellainen.

ROP-veteraaniksi valittiin Ripa ja Ringa näin ollen VSP-veteraani. Tässä vaiheessa Kimille paljastettiin, että Femman emä on tehty näistä kahdesta koirasta.

Rotunsa parhaan valinnassa vastakkain olivat Ripa-the-great ja Femma-the-kääpiö, ikä ja kokemus vastaan nuoruus ja hulluus. Jälkimmäinen veti nyt pidemmän korren minun suureksi yllätyksekseni. Kimi olisi halunnut Femman mukaan laukkuunsa kotimatkalle. No way, hankkikoon erilaiset tuliaiset ;-)

isparhaat.jpg
VSP Ripa (Femman emän isä) ja ROP Femma

Kasvattajaryhmän aikaan harakat alkoivat kokoontua sähkölangoille valmiina nauramaan itsensä pyörryksiin. Vastakkain oli kaksi cardiryhmää, josta kummassakaan värisuora ei toteutunut. Meillä se vain jotenkin korostui kun kolmen keskenään samannäköisen brindlen seassa seisotettiin mustaakin mustempaa punanaamaista Pinjaa. Ei ollut pienintäkään ajatusta siitä, että voitettaisiin tämä skaba, mutta ilolla tunnustan olleemme väärässä. Kim kehui ryhmää laadukkaaksi ja myönsi, että päästään huolimatta Pinja kuuluu liikunnaltaan ja kropaltaan tähän ryhmään niin että värikin unohtuu. Saatiin kunniapalkinto ja passitus BIS-kasvattajaryhmän valintaan iltapäivällä. Harakat sukivat langoilla siipiään ja päättivät aloittaa naurunsa sitten iltapäivällä uusiksi.

Satoi, paistoi ja paahtoi, mutta me kestettiin se odottelu. Ryhmät alkoivat aikataulun mukaan n. 15.30 ja kasvattajaryhmä oli aika alussa. Esiarvostelussa tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen katsoi ryhmäämme yllättävän pitkään, mutta epäilin sen johtuvan enemmän kohteliaisuudesta ja työmoraalista kuin siitä, että olisimme sijoittuja-ainesta. Väärässä olin, jälleen! Päästiin neljän joukkoon ja harakat kaikkosivat langoilta niellen p*rullisia kieliään pettyneinä. Eipä tullut naurunaihetta ei. Näytettiin yhdessä liikkeet edestä ja takaa ja vielä kierros ympäri. Sitten alkoi sijoittaminen. Neljänneksi Bluepepper's aussit, kolmanneksi Rocbee welshit - voihyvänenaika - ja toiseksi Big-Wood's.... HAA! Me oltiin kakkosia ja hävittiin vain Helskon shelteille, keskenään samanvärisille soopeleille. Jopas oli mukava loppu pitkälle päivälle!

kasvryhm.jpg
Bissikakkoset, kuvaaja (MinnaV) on juuri kutsunut koiria yleisnimellä Pentupentu

Femma ei sijoittunut 1-ryhmän parasta valitessa, mutta tokkopa tuota enää olisi kukaan uskonutkaan todeksi jos siellä vielä olisi mainetta napsahtanut. Kotimatkalle lähdettiin Hannan kanssa suu virneessä sen jälkeen kun oltiin meidän autolastista napattu yhteiskuvaa siinä Olvin tehtaan kupeessa.

Iisalmi2007.jpg
Meidän auton saalis, Ringa on ilmiselvästi jo sitä mieltä,
että kotimatkalle kiitos ja mielellään heti!

Eikä tässä vielä kaikki eilisen hyvät uutiset - ehei!

Jola ja Pia nousivat agissa nyt sinne kolmosluokkaan. Onnea ja hurraatihurraatihuutoja! Tällä agi-sertillään J&P myös sinetöivät sen, että Suomen Welsh Corgi Seuran joukkue lähtee agilityn SM-kisoihin. Joukkueessa Jola, Misiu, Nelli ja Alma koittavat varmasti tehdä parhaansa. Ässämmät - täältä me tullaan!

Sari soitti illalla, että Femman veli Pepe on silmätarkastettu ja kaikki oli näkimissä kunnossa. Ensi viikolla kuvataan luusto. Hyvähyvä, kiitos aktiivisuudesta!

Olipa hyvien uutisten ja hyvien tapahtumien päivä. Kotiin tultuamme vielä poikkesimme Hannan kanssa lempparibullmastiffini TK1-juhlissa. Tuollainen koulari on ihan juhlimisen arvoinen juttu, sillä ei ole ihan yksinkertaista että 3,5 vuotiaana pitovaikeuskoirana saadun bullmastiffin ja aikaisemmin toko-koiraa kouluttamattoman ohjaajan tie tällä lailla etenee. ONNEA RIIKKA!

Nyt täällä Jenni potee nuhakuumetta. Huomenna ollaan kotosalla ja toivotaan, että olisi se kuumeeton päivä, jonka jälkeen voidaan tiistaina jatkaa viikkoa normaalisti - Jenni hoidossa ja minä töissä.

Ainiin ja peeäs: Siinä Iisalmessa geeleilyn lomassa shoppailin taas Finndogsilla. Nyt mukaan tarttui metalliesine ja kaksi erikokoista noutokapulaa. Emmä nyt sentään 100% geeliksi ala vaikka menestystä tulikin.