Eilen illalla sain yhtäkkisen innonpuuskan mennä marssimaan Fyralle ensimmäinen jälki tuohon viereiseen pusikkoon, tähän asti ollaan jäljestetty vain pellolla. Puska on sellaista koivikon ja hoitamattoman rantapuskan risteytystä ja siellä on risuja ja ties mitä maahan kaatunutta tekemässä kulkemisesta jokseenkin mielenkiintoista vääntämistä. Noh - jäljen tein, enkä osaa arvioida kuinka pitkä se oli. Ei tuohon mitään pitkää mahdu, mutta väkisin siihen tuli kaarroksia sinne sun tänne. Aivan jokaisella askeleella ei ollut Frolicin palasta, mutta n. puolen metrin välein sitä oli kylvetty askelmille. Loppuun vein muovipussissa olevan kannellisen ruokakupin.

Jäljen hieman vanhetessa tein vielä yhden pikkujäljen tuohon pellolle. Joka askelmalle ruokaa ja "päähän" loppupalkka. Se oli hätävarajälkenä jos Fyran pusikkojälki menee heti pieleen. Jos Fyra olisi alkanut koheltamaan kovasti, olisin ottanut sen pois jäljeltä ja vienyt sen hetken päästä ajamaan tuon pellolla olevan suoran. Pörri olisi saanut tuon mutkittelevan jäljen.

Noh, ei päässyt Pörri jäljelle. Fyra ajoi metsäjäljen kohtuullisesti. Välillä oli oikeinkin hienoja pätkiä. Se tajuaa homman juonen, mutta nuo namit saa sen välillä sekoamaan ja keskittyminen menee hetkeksi rikki. Nyt kuitenkin jäljestämisessä oli enemmän aivoja kuin pellolla, jossa namia on tullut kylvetyksi kai liian tiheään. Tai en mä tiedä, osahan vannoo sen nimeen, että jokainen askelma pitäisi opettaa haistamaan - auttakkee mua. Mitä mä noiden namien kanssa teen? Tuo koira palkkaa itseään tuolla tekemisellä enemmän kuin nameilla jotka saa sen nenän ihan sekaisin ja tekeminen silloin keskeytyy. Oma tuntemukseni on se, että nameja vieläkin vähemmäksi ja kunnon palkkaa välille vaikkapa kupeissa. Ei tuosta olla peltojälkikoiraa tekemässä, vaan sellainen JK-koularin toivossa kokeissa käyvä ;-) Kokonaisarvio Fyran ensimmäisestä "metsäjäljestä" kuitenkin sellainen kasin arvoinen juttu. Jälki ei siltä mennyt hukkaan ja koira selvästi tiesi mitä tehdä. Mitä mä valitan?

Sen pienen jäljen sai sitten Femma. Sille ei ole koskaan aikaisemmin tehty jälkeä. Se lähti jäljelle keskittyneesti ja samalla tarkkuudella ajoikin sen. Vain hännänheilautus kehujen aikaan kertoi, että kuulolla ollaan, mutta nyt justiinsa on tarkka juttu päällä. Matkaa oli vain noin 20-30 metriä, mutta mitäpä siitä - jäljestys pantu alulleen ja hyvin meni.

Tänään ois tarkoitus tokotella. Katsotaan mitä kirjoitettavaa siitä tulee.