Misiu korkkasi eilen Haukkukeitaalla tämän vuoden agikisailut ja kivasti korkkasikin. Radalta virheitä nolla - zero - 0 - ei yhtään, siis EI AINUTTAKAAN! *tähän laittaisin hyppivän mango-hymelön*

Rata ei tuntunut ollenkaan vaikealta ja Misiu oli ennakko-odotuksia pirteämpi. Ennen radalle menoa se vain nosteli koipeaan ja katseli kaikkialle muualle paitsi agiradalle. Ajattelin, että joopajoo, ei tiedä hyvää. Ohjaussuunnitelma piti ja kontaktipinnat meni HIENOSTI kun niitä ei tarvinnut nyt edes varmistella (kiitos kontaktisulkeisten). Pujottelu oli sellainen idioottivarma, mutta pikkuisen hidas - tosin pari viimeistä väliä meni jo vauhdikkaammin kun seuraavana esteenä oli putki.

Oltiin ekat suorittajat meidän luokassa ja voi hitsi sitä fiilistä kun tultiin maaliin ja kuulutuksesta sain varmistuksen nollaradasta (ok - 0,55 meni yliaikaa, mutta NOLLA silti). Ai hitsinvitsi! Ei ainakaan mokattu ja nolattu itseämme. Mulla oli vieläkin pikkuisen vieras olotila rataantutustumisessa kun ei meinaa edelleenkään tajuta että me ihan aikuisten oikeasti Misiun kanssa ollaan kolmosluokkalaisia...

Nyt on sitten Misiun kilpailukirjassa nollaratamerkintä kolmosluokastakin. Tuli sen neljännestä kolmosen kisasta. Ei paha!

Itseasiassaihanhirmuisenhyvätfiiliksetnytmuttamitensaisisensanoiksi?

Terkkuja meidän personal tsempittäjille Hilpalle, Nikolle, Oonalle ja Oivalle, nähdään illalla treeneissä!