... oivoi, Esko on palavasti rakastunut! Rakkauden kohde on Eero, Annen bordercollie. Agilityharkatkin meni puoliteholla kun aivot tuli takavasemmalla. Esko teki OPEN-radan kyllä jopa virheettömästi, mutta niin käsijarru päällä että ei tosikaan. Piip piip piip vaan ittelles! Mikähän noissa leikatuissa uroskoirissa kiinnostaa leikkaamattomia sellaisia? Ei hajuakaan, mutta voipi olla että Esko itse on pikapuoliin aivan samassa jamassa kuin Eero ja jalkoväli kevyempi.

EeroAitoilee.jpg
Eskon rakkauden kohde Eero (kuva: HH)

Ellan ratasuoritus tökki pahemman kerran radan keskivaiheilla. Ensinnäkään minä en osaa valssata pujottelun jälkeen, en vaikka miten yrittäisin. Se tiesi sitten luonnollisesti ongelmia jatkolle sillä radalla. Ellan pujo ei vielä ole valmis ja sitä pitää kovasti varmistella (kisoihin ollaan pässeinä kuitenkin menossa). Neitimäiset täti-itsepäisyydellä varustetut "minämenenputkeenvaikkasanoisitmitä"-kohtaukset piti vielä järjestää yleisön huviksi, mutta pienen järjestykseen laiton jälkeen Ellallakin naksahti yhteistyövaihde päälle. Toivottavasti ei muuten tee juoksua. Menee ihan pilalle kaikki mitä on suunniteltu.

Femma, tuo valopilkkujen valopilkku on lupaava agiliitäjän alku. Sehän on harrastanut agilityä corgien agileiriviikonlopulla, sitä seuranneella viikolla kahdesti ja sitten yhden möllikisamokailun verran. Sitten tuli juoksu ja "pilasi" meidän harjoitusohjelman (jota ei edes aikuisten oikeasti ole, mutta sanan sanominen kuulostaa melkoisen hienolta). Nyt sitten tehtiin kampäkki harjoituksiin ja heti tuollaiselle radalle. Otin sitä ajatuksena tehdä esteitä ja siirtyä vain toiselta toiselle sitä mukaa kun este on suoritettu. Femma oli toista mieltä. Se selvästi haki jo seuraavaa estettä, oli kuuliainen ja mikä parasta - suoritti ne esteet hienosti. Jopa pujottelun sain sillä onnistumaan takaperin ohjaten, mutta tämä nyt onkin ainoa este jota ollaan juoksukaranteenin aikana treenailtu kotosalla pikkuisen. Emmätiä - kun nyt ei vaan menis pilaamaan tätä kivaa alkua höpötyksillään ja kiirehtimisellä. Nyt keskitytään loppukesä pieniin ohjausharjoituksiin ja esteiden hiomiseen. Ensi kesänä sitten kokeillaan oliko se niin lupaava kuin nyt luulen.

Fyra - voi elläimen varvas - nyt koin valaistuksen siinä miksei nuo kakkosryhmän koirat ole kamalan suosittuja agikoiria. Ei se ole koko tai ketteryysjuttu, vaan se, ettei niillä (ainakaan Fyralla) paimenkoiran tavoin ole vähääkään tarvetta lukea ohjaajan kroppaa. Paimenkoira lukee ohjaajaa kuin avointa kirjaa ja jo melkein ajatuksen voimalla tulkitsee varpaidenkin liikkeet. Tuo wöllimölli menee vain suoraan ja odottaa ihan selvästi kääntymisKOMENTOA, onhan se palveluskoira joka tottelee ohjaajansa käskyjä. Ohjaukselliset merkit on sille ihan hepreaa. Se ei ole sisäsyntyistä niin kuin paimenkoirilla. Arrrrgh! Tokihan se oppii aikanaan ohjaustakin lukemaan, mutta kun en minä ole tuollaisia tottunut koiralle rautalangasta vääntämään 3D malliksi. Nämä matalat ja muut paimenet joiden kanssa on lajia harrastanut, ovat olleet kaikki liian helppoja. Niille on opetettu vain esteet ja sitten alettu ohjaamaan. Tuo vaahterape*se menee tukka tuubilla esteitä, mutta ei lue ohjaajaa vähääkään. Kuulostaa varmaan ihmeelliseltä, mutta voin käsi sydämellä sanoa että juu - ihmeellistä se onkin ja vaikea selittää. Hiki tulee eilisen sekoilun muistelustakin. Työlästä opettelua tiedossa ja siinä opettelussa ei esteiden opettelu olekaan pääroolissa... ehei!

Fyran tokottelut meni eilen loistavasti. Se oli melkoisessa täpinässä kentällä, mutta siitä huolimatta malttoi olla paikallaan pitkän aikaa opastaessani kaveria radalla. Kerran se nousi istumaan kun väliaikaisesti katosin sen näköpiiristä esteen taakse, mutta meni käskyllä takaisin maahan eikä liikkunut senttiäkään. Se myös pysyi paikalla vaikka kävin välillä Eskolla ottamassa A-esteen. Seuraamisia otin nyt tavasta poiketen ilman liinaa. Eihän se niin pikkutarkkaa ole liinatta, mutta kokeiltu tämäkin. Täyskäännökset meni hyvin vapaanakin, paitsi se käännös, jota rupesin aivan erikseen näyttämään. Remmi kaulassa sitten tehtiin parit "muistuttelevat" käännökset.

Etenen nyt tätä meidän treenausta takautuvasti ja siirryn loogisesti maanantai-illasta sunnuntaille. Silloin trenailtiin Annen kanssa koulun pihalla. Annella oli Eero ja Gia mukana ja minulla Fyra ja Pörri. Tehtiin käytännössä ALO-luokan liikkeet Eerolla ja Fyralla ja kyllä nuo molemmat on kohta kisakamaa. Fyralle pitää vain opettaa se mokoma seisominen. Paremmalla mallilla jo ollaan, sillä Fyra osaa jo seistä paikallaan. Pysäyttämiseen keskitytään seuraavaksi ja siinä riittääkin työmaata. Sen aivoissa kun jokainen sen kuulema käsky tarkoittaa hyvin usein sen mielestä että syöksy maahan ja mieti vasta sitten mikä se käsky olikaan.

Lopuksi Fyra otti pari rullaharjoitusta, jotka meni ihan persoonalleen, siis läpensä poskelleen. Nyt siitä rullan tiputtamisesta on tullut ihan tapa ja itseasiassa koko rulla ei enää (tai toivottavasti väliaikaisesti) kiinnosta sitä kovinkaan paljon. Kokeiltiin koemielessä yksi treeni juuttipatukalla ja sen se otti paremmin, mutta tiputti kuitenkin puolessa välissä tuontia. Tämä tästä, kysytään viisaammilta, mä en tajua - tai no sen verran mä tajuan, että vois taas tehdä kovasti noutoharjoituksiakin ja vahvistaa tuota tuomista noin niinku ylipäätänsäkin, harjotuksen puutetta taitaa olla enemmän kuin vikaa koirassa. Eihän tuo rullankaan tuominen ole oikeastaan kuin hakuun yhdistettyä noutoa...

Pörri tokotteli ALO-liikkeitä ja kyllähän se asioita osaa, se vain tekee niitä vähän miten sattuu ja sinnepäin. Kamalasti touhottaa ja säätää ja on vain onnesta kiinni onko säätäminen mahdollisen tuomarin ja liikkeenohjaajan toiveiden mukaisia. Seisomisen ja maahanmenon se koitti arpoa joten keskityin sitten lopputreenin siihen. Otin liikkeitä liikkeen perään ja jos tuli oikea arvaus, palkkaa lensi ja reippaasti. Onneksi tuo on ahne. Viimeisimmät arvaukset menikin jo 100% kohdalleen. Treeniä treeniä Jossuseni nyt vain jos aiot syyskuussa kisata!

Ja aikakone taas hurisee taaksepäin...

Lauantaina meillä oli Minnan agiliitovalmennus Käpiksessä. Minulla oli Konna ja Misiu treenin alla. Treeneissä tehtiin paljon etenemisharjoituksia, mutta sellaisilla esteyhdistelmillä, ettei ne välttämättä olleet koirille ihan niin yksinkertaisia. Lopuksi vielä kiemurreltiin mersunmerkissä ja putkella, tehtiin valsseja, sylkkäreitä sun muita tanssikoukeroita. Pojat toimivat kuitenkin oikein hyvin ja Konnakin oli hyvin tarkka nyt rimoista, ei tainnut tulla montaakaan alas koko treenin aikana. Harjoituksia oli kahdessa pisteessä yhtä aikaa ja tämä mahdollisti sen, että saatiin kyllä treenata ihan toden teolla ja paljon.

Konnan kohdalla suurin älynväläys tuli ohjaajalla vastasella kädellä koiran "lukitsemisessa". Konnahan on näpeissä oikein hyvin ja tiukoinkin kaartein kun sitä vähän vilauttelee ja käyttelee vastasta. Minulle hyvin epätyypillistä ohjausta, mutta alan oppia.

KonnaVastaseen.jpg
Konna kääntyy hypyltä ja tää käyttäs niinko keskittyneen näkösenä vastasta kättä, härttileijjaa (kuva: HH)

Misiun kanssa meinasin taas sortua putki+mersu -harjoituksessa siihen liialliseen omaan etenemiseen jonka jälkeen sitten vauhti sekä koiralta että minulta tökkää. Pitäis pysytellä välillä Misiun kanssa taka-alalla ja antaa sen mennä. Kun sen antaa mennä, tarkkuus helposti kärsii, mutta se taas sitten korjataan minun fiksulla ohjaamisella... jota se siis ei vielä ole, mutta opettelen koko ajan fiksummaksi. Melkoista tasapainottelua tämä ohjaaminen, mutta onnistuessaan nappiin, ei se ihanneajan alittuminen kolmosissa ole ihan hullu haave Misiullekaan. Jos antaa koiralle löysää tilaa, kyllä se tekee vauhdilla. Nytkin se oli lauantaina NIIN innoissaan ja täpinässä. Kunpa sama fiilis olis tänäänkin kisoissa.

MisuAitoilee.jpg
Misulla on hypyllä ASENNETTA! (kuva: HH)

Aikakoneen HYPPY nykyiseen

Huomenna kisataan Konnan ja Misiun kanssa Jämsän Jarmon radalla Oulussa. Konna on eka kertaa kakkosissa ja ei sen hyvän tuloksen tekeminen Konnan taidoista ole kiinni. Se osaa, minä olen heikompi lenkki. Toivottavasti älyän rataan piilotetut ansapaikat ja keksin keinot karttaa ne. Misiun kanssa yritän olla rennompi ohjaukseltani, jotta saatas sitä vauhtia peliin. Misiu on niin kovin kuuliainen koira ja jos pidän sille tarkkaa kontrollia, se myös suorittaa pikkutarkasti. Pakko kokeilla löysienkin antamista ihan silläkin uhalla, että ei osuta oikeaan esteeseen. Siellä SM-kisoissa tuota rentoutta jo tulikin radalla... ja ei osuttu oikeaan esteeseen... jospa nyt ois parempi tuuri.

Juuh ja peeäs, se meidän perjantainen "ihan-normaalien-ihmisten-menoilta" oli oikein kiva. Ihan virkistävää välillä olla kavereiden kanssa muutenkin kuin koirajuttujen parissa (vaikka se ihmeelliseltä kuulostaakin *hehhe*) ja vaikka tämä virkistysilta kesti aamuneljään ja lauantaina olo oli hutera...