Kyllä se vain niin on, että treeniryhmämme motto "Agility on iloinen asia!" pitää todellakin paikkansa! Viime viikonloppu tuli vietettyä Annen kanssa Kokkolassa ja voi että meillä oli mukavaa. Ei me mitään hurjia tuloksia tehty, mutta osattiinpa fiilistellä niistä onnistumisista mitä aikaan saatiin. Eero ei tehnyt roppakaupalla hylsyjä vaan pysyi lapasessa, Misiu tykitteli ihanneaikoihin ja Ella-Lella väläytteli osaamistaan tekaisemalla yhden nollan ja yhden "melkein-nollan" - niin ja Konna teki hylyistä huolimatta upeita pätkiä. Sekä Anne että minä pysyttiin jollain asteella järjissämme ja kilpailujännityskin on hoideltavissa oleva asia kun kumpikin tietää mitä toiselle EI mennä MISSÄÄN TAPAUKSESSA sanomaan ennen starttia. Nää on niitä henkimaailman asioita, jotka hallitsee kun tuntee ystävänsä toisen vuosien ja vuosien takaa.

Laiskana lomalaisena (siis JUU - olen L-O-M-A-L-L-A!!!) kopioin tähän paikallisen koirakerhomme palstalta tarkemman kuvauksen omista suorituksistani viikonlopun aikana (J-Ella tarkoittaa meidän Ellaa kun kerhossa on kaksi Ellaa agiliitoharrastuksen parissa):

Lauantaiaamun radoilla Misiu teki nollarataa alle ihanneaikaan, mutta kehveli kun 3. viimeinen rima päätti tulla alas. Tulos siis 5 ja ihanneaikaan. J-Ella meni kyllä vauhdilla, mutta ei oikein osunut esteille, joten kahden esteen ohijuoksun vuoksi ihanneaika lipsahti vähän yli (n. 3 sek) ja vielä viimeinen rima kolahti alas. Huomasin ohjanneeni sitä siinä määrin vähän huonosti, että ohjasin muka Misua... en J-Ellaa joka on paljon paljon kokemattomampi. Konna hämmästyi radalla olleesta koiran silmiin puomiputkimössöltä näyttäneestä alusta ja ei tunnistanut koko puomia. Pikkuisen oli tyyppi hämillään kun se puomin päällä hoksi että mikäs tämä nyt sitten olikaan. Loppurata olikin hylyn jälkeen taas Konnaa parhaimmillaan. Pannaan harjoitusohjelmaan nyt tällaiset omituiset hässäkät.

Lauantai-illan radalla J-Ella meni hienosti, mutta sen mielestä juuri ennen putkea ois pitäny käydä kehänauhan takana juuri sillä kohdalla istuneet tutut pussailemassa. Sain sen palautettua ilman radalta poistumista, mutta putken ohijuoksuhan siitä tuli ja vähän yliaikaa. Radalta vitonen ja sijoitus 4. Samalla radalla käväisin myös (Juuson kanssa radalla itsensä loukanneen) Sannan Roosa-cockerin kanssa ekan esteen takana riisumassa valjaat. Siitä ei sitten sen kummempaa raportointia ole, mutta videotallenteesta voi nähdä Roosan KOMEAN takavasemmalle poistumisen... mammaaaaaaaaaaaa!!!! Konna teki vaikealla radalla kelpo suorituksen, jonka minä mokasin näyttämällä sille kääntymistä väärällä kädellä. Koiranpuoleinen käsi kertoi Konnalle, että jatkappa tuosta suoraan putkeen ja juuh, sinne se menikin kun vastasella ois pitäny kääntää koiraa aidalle. Hylyn jälkeen sain taas hommasta jonkun langanpään kiinni ja Konna meni kuin tuulispää. Iltamyöhäsellä kolmosen rata Misiun kanssa oli WOW-kokemus. Hitsi me oltiin hyviä vaikka hylky siitä tuli 4. viimeisellä esteellä mutta mulle aivan kauhian sama, sillä se johtui vain ja ainoastaan siitä, että loppurutistukseen käännyttäessä multa loppui jalat. Kuusi rataa päivässä ei ihan ole helppo urakka tällaiselle konttorirotan kunnolla varustetulle kesäastmaatikolle. Jäin siitä juoksusuoralla liikaa jälkeen ja se ratkaisi tilanteen juuri niin kuin kolmosluokan tasolla olevan koiran kuuluukin - lukemalla rataa itse. Eipä siinä mittään. Ihanneaikaan oltiin komeasti menossa ja nollarata siihen saakka takana, ei mitään väliä vaikka koira valkkas väärän esteen. Hyvä jätkä! Fiilikset katossa!

Sunnuntaina aamurata oli J-Ellan kanssa kyllä pelleily pahimmasta päästä. Sillä oli putket ihan hukassa ja varsinkin ne päät jotka tuomari oli suunnitellut. Hylky otettiin jo kakkosesteellä kun J-Ella lisäsi putken suorituksen vaikeusastetta puskemalla minun ja putken välistä melko suoran putken vastakkaiseen päähän. Ei MITÄÄN hajua mitä siinä tilanteessa tapahtui, mutta kovin kumma oli J-Ellan ratkaisu. Koslailtiin siinä sitä sun tätä radan puoliväliin, kunnes yhteinen sävel löytyi ja loppurata tultiinkin sitten sen näköistä menoa että kyllä me oikeesti osataan kun halutaan! Misiun aamurata oli kinkkinen "soppa" johon piti jo ohjauskuvioita miettiä tosissaan. Ne kuitenkin onnistui todella hyvin ja JÄLLEEN tultiin ihanneaikaan vain yhden riman tultua alas. Sijoitus oli 10. luokassa jossa osallistujia oli 35 ja mukana mm. hallitseva suomenmestari Mimmi ja moninkertainen maajoukkue-edustaja Leila. Ei oltu ihan rupusakissa kisaamassa  ;-)

Sunnuntain iltaradalla J-Ella teki pujottelulle saakka nollaa ja kun tuon hoksasin, varmistelin pujottelun sitten NIIN tarkasti, että ainakaan siitä ei virhettä oteta. Ei otettu ei, mutta aikaa siihen meni varmasti tavispujotteluun verrattuna rutosti paljon enemmän. Ihanneaikaan kuitenkin päästiin ja lopun hyppykoukerotkin meni hienosti takaaleikkauksista huolimatta. Sain viimein sen KLAG-puseron, jonka jo melkein kävin ostamassa. Misiun iltarata käytiin iltamyöhäsellä vesisateessa ja rata oli tappavan liukas. Maksikoirissa nähtiin monen monta pahaa kaatumista niin ohjaajilla kuin koirillakin. Olin välillä sitä mieltä, että Misiu jättää mokoman radan väliin kokonaan, mutta Anne sai pidettyä meidät kisapaikalla. Rataantutustumisessa mulle sattui sitten onnettomuus kun toinen rataan tutustumassa ollut juoksi päälle. Nilkka sanoi kauniilla äänellä GRUTS ja tähtiä näkyi. Edestä ohjaus vaihtui takaa ohjauksen kokeiluksi ja vain yhtä kohtaa lukuunottamatta se toimi hienosti. Käskytin Misua hieman tyhmästi yhdessä kohdassa ja Misu tuli esteen ohi. Palautin sen takaisin esteen taakse ja jatkettiin matkaa takaa leikkaillen (ne on oikeasti Misiulle aika hankalia juttuja, tai ainakin niin olen luullut). Yksi rima saatiin vielä vauhdin tiimellyksessä alas, mutta esteen ohituksesta huolimatta päästiin jälleen ihanneaikaan. WOW - mehän osataan mennä jo vauhdilla! Nyt on minulta se ihanneaikapeikko päästä murtunut ja se oli viikonlopun paras saavutus!

Kuvia Kokkolasta:

KLAGEllaPujoilee.jpg
Ella pujolla (kuva: Anne Sipola)

JA LISÄÄ: http://s52.photobucket.com/albums/g35/JossuF/150707_KOKKOLA

Eilen treeneissä oli mukana Konna (juuh - me on alettu nyt ihan treenaamaankin, tähän saakka on porskuteltu tuurilla), Misiu, Femma ja Fyra. Asensimme kentälle KLAGin sunnuntai-illan kolmosen hyppyradan alun ja puolivälin ja siinä sitten pyöriskeltiin kuka milläkin taidon tasolla. Misiulla tein kisoissa epäonnistuneen kuvion ja kyllähän se sen osasi kun käsky olikin tietyssä kohdassa MENEMENE eikä TÄSTÄS. Tyyppi vedossa!  Konnan kanssa sama kohta aiheutti oikeasti mietittävää, mutta Annen kanssa sekin saatiin pohdittua järkeväksi kokonaisuudeksi ja Konna pelitti kuin junan vessa. On se luottotapaus kun itse vain osaa toimia järkevästi! Konnalla tein myös isoja estepyörityksiä ja lopuksi mahdottoman vauhdikkaan pujottelun lähestymisen joka onnistui. Femmalla valssailtiin kolmosluokan radan estekoukeroa hieman helpotettuna, mutta se ONNISTUI! Fyralle opetin ohjauksen seuraamista ja pieni juju sillä asiaan jo onkin. Nyt sen harjoitukset sujuivat 150% paremmin kuin viime maanantaina.

Huomenna vetämään oman ryhmän harkkoja. Aikomuksena on kiitellä kaikkia ryhmäläisiä - isot kiitokset niille jotka ovat tälle vuodelle jo kisanneet ja isot kiitokset niille, jotka ovat tajunneet vielä pysytellä pois virallisista. Aiomme Annen kanssa pitää esitelmää siitä missä vaiheessa kisoihin meneminen on mielekästä. Meidän ryhmässä on koiria, joiden kisauran aloitus on vielä silkkaa hulluutta ja koiria, joiden kisauran aloitus on tälle kesää tullut JUURI oikeaan aikaan. Kisatahan tietenkin voi kuka tahansa, mutta onko sellaisten koirien ihan pakko vielä virallisiin osallistua, jotka eivät vielä hallitse edes esteitä? Valitettavan monta sellaista koiraa tuolla kisoissa on viime aikoina näkynyt. Ohjaajilla kamalasti intoa, mutta homma ryssitään sillä, että koiraparka ei vielä tiedä mitä siltä vaaditaan kun ei ole edes miniminiriittävästi asioita opetettu. Saa siinä sitten miettiä miksi koiran motivaatiotaso kärsii... josta muuten tuli mieleen, että huomenna jutellaan myös koiran palkkauksesta.

Nyt iltapalalle, lomalainen menee aikaisin nukkumaan!