Meillä oli tänään kuukausi-cup agilitykisat. Olisi jo alunperin pitänyt jättää menemättä, sillä päivä on ollut niitä, jotka kernaasti pyyhkisi pois muistilohkosta ikuisiksi ajoiksi. Kaikki mitä tänään on tehnyt/tapahtunut on mennyt pääasiassa päin sitä takalistoa! Rahaakin on palanut ihan rutosti, sillä piti ostaa uusi kännykkä. Entisen näyttö meni mustaksi, pimeäksi, pamahti ja se siitä. Nyt on puheluvälineenä Nokia 5500, joku sporttimalli. Pitänee tutustua sen toimintoihin ajan kanssa, nyt vain riittää se, että siitä kuuluu ääni jos siihen joku soittaa ja että tekstiviestit kulkee ja näkyy. Kenenkään numeroita minulla siellä ei ole, joten ihan vaan sellaisena pienenä vinkkinä kerrottakoon, että jos minulle tekstailee, voisko siihen loppuun saada sen että keneltä ko. viesti tuli. Saisin noita numeroita talletettua.

No, ainoa positiivinen (mutta muiden silmissä negatiivinen) asia tälle päivälle oli oma sisukkuus agilityn kk-cupissa. Radat olivat sellaista kiemurtelua, että kahden juostun radan jälkeen tuumasin että tämä selvä, mulle riittää. Misiu juoksi vielä "ykkösluokan" radan ja senkin hylyksi. Ne radat ei olleet agilityä, ne oli ihan jotain muuta. Omien koirien ja Konnan koulutustason ja treeniohjelman kannalta oli viisainta jättää leikki sikseen ja keskittyä odottelemaan treenejä, joissa esteet sentään ovat suoritettavilla välimatkoilla. Kyllähän radat haastavia saa olla, mutta täytyy niillä pystyä sentään tulos tekemään niin että koira laukkaa. Varmaan sain p*skiaisen maineen ilmoittaessani, ettei koirani suorita enää radan rataa ja ettei tämä kentällä tapahtuva toiminta ole enää agilityä, mutta mitä väliä sillä on. Omien otuksieni parastahan tuota vaan ajattelin ja päivän aikana kertynyt adrenaliini sai minut sanomaan asiat suoraan. Jos se jotakuta närästää niin Rennietä saa apteekista!

Ja sitten katsaus menneeseen viikkoon:

Geeleilypuolella harrasteltiin lauantaina Muhoksella ja sunnuntaina Pellossa.

Femman sertisaalis kasvoi kahdella kun se oli lauantaina PN2+SERT ja sunnuntaina ROP kera sertin. Mitäänhän tuo ei enää noilla sinivalkoisillaan tee, mutta kun tahtoo kasvattajaluokkia esittää, niin pitää se Femmankin luokkakoirana olla. Jos sitten on sertiä tullakseen niin sitten on, mitään ei mahda - raukkaparka on liian kaunis ;-)

Ringa loisti lauantaina ollen ROP ja ROP-vet. Lisäksi se vielä sijoittui veteraaneissa kolmanneksi ja ryhmäkehässäkin oli kuuden joukossa. Härreguud, meijjän Hontto! Sunnuntaina se oli PN2 ja ROP-vet ja veteraanikehässä se taas noukittiin 8 parhaan joukkoon. Sijoitusta ei sentään tullut.

Titus-paappa oli mukana pelleilemässä. Lauantaina se oli ainoa ERI:n saanut uros, joten se oli Ringan voitettua hienosti VSP ja VSP-veteraani. Sunnuntaina se oli jälleen VSP-veteraani ja uroksista irtosi neljäs sija. Sunnuntain arvostelu muuten päättyy lauseeseen: "Tykkää olla POMO!" *nyökyttää*

Kasvattajaluokka oli molempina päivinä ROP-ryhmä, lauantaina tuli vielä BIS2-sijoitus sieltä Muhoksen Kansainvälisestä Ryhmänäyttelystä. Molempina päivinä luokassa olivat Ringa, Titus ja Femma. Lauantaina ryhmää täydensi Pirkko (EH2) ja sunnuntaina Unto (PU3). Pitänee vielä mainita, että Onni-Unton-Isä sai ERI:n ja varasertin sunnuntaina - ja häntää pystyyn!

Koulutuspuoleen:

Viime viikolla Pian kanssa treenailtiin erinäisiä juttusia. Aiheena oli KLAG:n kolmosluokan hyppärin keskikoukerot ja nehän ihan kelvosti menikin. Seurailin siinä kun Pia opetti Viskiä jarruttamaan ENNEN hyppyä, hyppäämään ja kääntymään samanaikaisesti ja päätin ottaa samanlaiset harjoitukset Konnankin kanssa ohjelmaan. Vähän saman suuntaista olinkin jo Konnalla harjoitellut, mutta nyt sain siinä katsellessa hyviä ideoita, joita sitten viime maanantaina toteuttelinkin.

Fyra oli Pian kanssa treenatessa yllättävän hyvä ja itseasiassa suoritinkin sillä jo 9 esteen koukeron vauhdikkaasti ja VIRHEETTÖMÄSTI. Pian mielestä tilanteemme ei ollut ollenkaan niin toivoton kun olen antanut ymmärtää. Noh - hyviä päiviä sattuu ;-)

Femmalla oli aluksi hieman esteet hukassa, mutta sitten jotain naksahti ja alkoi esteet löytyä. Tein sillä paljon valssailuita ja putkeen lähettämisiä. Hyvin toimi kun sai käyntiin.

Misiun kanssa harjoitus oli todella lyhyt, sillä samana iltana oltiin vielä Minnan valmennuksessa. Siellä tehtiin vekkuleita koukeroita ja viimeistä lukuunottamatta oltiin Misiun kanssa aika hyviäkin. Viimeisen piti olla helppo irrottelu, mutta se meni melkein jokaisella läskiksi. Liekö oltu väsyneitä vai mitä. Sain kuitenkin toisella yrittämällä senkin kiepsailun onnistumaan. Misiulla oli vauhtia, intoa ja pujottelukin nopeutuu koko ajan (varmahan se on vaikka mistä kulmasta). Siihen on tullut jo pikkuisen sellaista härkäpäisyyttä, että se lukitsee esteitä ennenaikojaan ja tähän tulee kyllä jotain keksiä. Toisaalta... tätähän siltä on koko ajan haettu, joten harjoitus on alkanut kantaa hedelmää reippaanlaisesti. Pitäis vain löytää nyt kultainen keskitie tässä kontrollissa ja ohjien antamisessa.

Viime maanantaina treenailin pääasiassa Konnalla ja Misiulla. Konnan kanssa harjoittelin hyppyjarrutuksia ja sitä Kokkolassa kummastuttanutta puomi-putkihässäkkää. Eka kerta meni Konnalla ihmetellessä, mutta jo toisesta suorituksesta alkaen varmuus kasvoi ja useamman toiston jälkeen siinä ei ollut enää mitään kummallista että putki alkaa puomin vierestä ja menee nousevan osan alta. Nää osaa sen vast'ees. Lopuksi Konna teki niin hienon pujolle lähestymisen, että oli pakko palkata se loppupalkalla (frisbee). Niin täydelliseen suoritukseen oli PAKKO lopettaa!

Misiun maanantaiset treenit oli lyhyet ja se tekikin ihan kelpoja suorituksia. Hinkkasin sillä esteneliötä, takaaleikkauksia ja puomi-putkihässäkkää ja siinä lähinnä alastulokontakteja. Eipä mainittavaa ongelmaa esiintynyt.

'Lopuksi vielä Femma leikki agilityleikkiä vähäsen. Esittelin sille puomin jonka alta menee putki. Eka oli sille ihan käsittämätön juttu. Se koitti puomilta hypätä putken päälle kipittämään. Pari kertaa siinä neuvoteltiin mennäänkö ylöspäin, alaspäin vai putken päälle, mutta kun kohta selkesi, ei puomin alta kulkevassa putkessa ollut sen mielestä enää mitään epätavallista. Kyllä nuo corgit hoksaa asioita nopeasti!

Takaisin nykypäivään

Huomenna olisi rottisleireilyä Oulun suunnalla. Toivottavasti aamu valkenee itsellä positiivisempien ajatuksien merkeissä ja Fyrakin keksii olla järissään. Se voi kyllä olla melkoinen virtakintas kun ei sillä ole tehty oikein mitään vähään aikaan - mitä nyt vähän tokoteltu kotosalla. Illalla kotiudun agivalmennuksen kautta, joten Misiukin pääsee leireilemään Fyran kanssa. Kaikki treenikamppeet on esiin kaivettu, pitää vain huomenna ne jotenkin heitellä TIO:n kyytiin.