Kyllä onnistuminen tuntuu hyvältä!

Eilen liidettiin Oulun iltakisoissa Konnan ja Misiun kanssa. Koiraharrastukseni TOP10-fiiliksiin saa nyt lisätä Konnan ensimmäisen startin kakkosluokassa. Kun kaikki onnistuu, ohjaus pitää ja riskinotto kannatta ja oma pää pysyy kylmänä viimeiselle esteelle saakka - hitsi mikä tunne!

Jämsän Jarmon kinkkisellä kakkosluokan radalla oltiin Konjamiinin kanssa ainoat nollan tehneet. Konna oli kuulolla, mutta silti täynnä täpinää ja tekemisen meininkiä. Radalla oli pahoja hylkyrysiä, taktikoin kontaktiesteet sen verran tehokkaasti hyödykseni, että hylkyrysistä selvittiin kunnialla ja oikein erikoisäänitehostein. Kun Konna ampaisi pahimmassa rysässä oikeaan putkeen ja pääsin oikaisten vastaanottamaan Konnaa pujolle, yleisöstä kuului WAUUUUUU! Keskittymiseltäni jopa kuulin tuon. Tuntui hyvältä.

Konna ja mie siis voitettiin, oltiin ykkösiä, siis parhaita. Eka startti kakkosissa ja voittonollaa pukkas. Kiitos Konna! Kiitos Marika!

KonnaLahtee.jpg
Lähdön kinkkinen paikka, kaksi putkensuuta vierekkäin. Lähdössä mentiin tuohon siniseen ja sitten lopussa piti pituushypyltä osua tuohon keltaiseen. (kuva: HH)

KonnaOja.jpg
Konna menossa OIKEAAN putkeen (kuva: HH)

Misiun kanssa meillä ei ollut onni myötä. Ei ole koiran vika että ohjaajalla lahoaa pää juuri radalla ja se löytää itsensä TÄYSIN väärästä paikasta mitä oli suunnitellut, vieläpä täysin IDIOOTISTA paikasta, paikasta josta ei paljon pelastella menemistä.

Rata alkoi ihmeellisellä koukerolla (2 aitaa ja kinkkisen kulman pujo). Pujolla ohjasin huonosti ja Misiu meni väärään väliin. Korjaamiseen meni tietenkin aikaa ja lataus mahdollisesta tuurinollasta hiipui siihen. Sitten edettiin vauhdikkaasti noin puoleen väliin rataa, jossa sitten käänsin Misiun putkeen ihan eri lailla kuin olin suunnitellut ja tästä liikusta huomasin "kauhukseni" ajautuneeni täysin väärälle puolelle seuraavaa aitaa kuin oli tarkoitus. Siellä minä hekottelen itselleni ja koitan pelastaa mitä pelastettavissa oli. Hylkyä ei sentään tullut, mutta sain aikaiseksi melkein kokonaan tyssäävän vauhdin ja yhden kiellon esteen ohi ohjaamisesta. Aita uudelleen ja lisäaikaa, siinäpä sitä säädettiin! Puomilla keksin sitten siinä naureskellessani kokeilla erikoista alastulon ohjausta, mutta eihän se vielä kisoissa onnistunut kun tein kaikkeni vetääkseni Misiun pois puomilta ennen kontaktipintaa. Tulihan se sieltä, tassunmitan ennen maalin vaihtumista. Loppurata mentiinkin sitten tyylillä eli vauhdilla. Hoin sille vain että "mene mene" ja Misiuhan meni. Tulos: 15 radalta ja 8 ja risat ajanylitystä, oltiin kuudensia luokassa josta yli puolet hylättiin. Ilman noita hässäköitä ois päästy kyllä kivasti ihanneaikaan joten en minä pettynyt osaa olla, oikeastaan olen tyytyväinen niin kummalta kuin se kuulostaakin. Radan reunalta tuli kiitosta Misiun kasvaneesta vauhdista ja pujottelun nopeuskin on kuulemma kasvanut paljon. Juu siis koira kehittyy - ohjaajan pää petti! Eipä yllättänyt taaskaan kumpi meistä se heikko lenkki oli :-D

MisiuTasTas.jpg
Katsokaa tuon nakin ilmettä. Sillä on jo oikeasti menemiseen asennetta! (kuva: HH)

MisiuNauruksMeni.jpg
Ohjaajan taidoissa olisi kehittämistä kun pistää ihan höpöksi mokattuaan... (kuva: HH)

Oulussa kisasi myös Annen ja minun "tähtiryhmäläisiä". Ella (borcol) ja Timo tuli hienosti kolmanneksi nopealla kympillä. Harmi että tavallisesti niin varma pujottelun aloitus on nyt pahasti sekaisin. Pitää treeneissä tutkailla asiaa kunnolla. Päivän supervalopilkku oli Jeppe (x-rotu) ja Paula, jotka korkkasivat kilpailu-uransa. Nyt tuli hylkääminen, mutta menemisen meininkiä oli ja mikä tärkeintä - touhusta näki, että nyt oli vain epäonnea ja että onnistuessaan tämä pari osaa paljon ja on täydellisesti kisavalmis. Jos Paula luet tätä, se valssisi ennen puomia edeltävää aitaa oli taidokas! Valitettavan monta ykkösluokkalaista tuolla kisoissa näki, joiden kisaamista ihan suoraan sanottuna ihmetteli. Pari lisäkuukautta tehokasta harjoittelua olisi tehnyt terää...

Raahen Reiska (beagle) & Kati tekivät hienon vitosen, mutta R ei osunut eka yrittämällä pituushypyltä A-esteelle. Nolla oli enemmän kuin lähellä ja meneminen UPEAA! Repekka tulee vielä, uskokaa vaan. Nyt sijoitus oli kolmas.

Matkaseuralaisemme Lilli (kääsna) & Tiina voittivat Reiskan ja Katin karvanmitalla. Vitonen heillekin, mutta en kuollaksenikaan muista mistä ihmeestä se tuli.

Cardinakit Unssi ja Tuntsa vetivät tapansa mukaan täysillä ja rataa lukien. Nyt vain koirien radanluku ei vastannut Jämsän Jarmon koukeroita ja molemmille kotiinviemisiksi lisähyllyjä palkinnoille.

Kiva agiliitoilta takana, väsyttää vimmatusti mutta ei kai sitä kovin freshinä voi olla jos suoraan töistä hyppää autoon, noukkii vain koiran ja kilpailukirjan ja paahtaa Ouluun koko illaksi kotiutuakseen vasta miltei puolelta öin.

Tänään vetämään tähtiryhmän harkat ja ehkä pari valmistelevaa fiilistelyä Ellalla ja Misiulla agirotua ajatellen. Torstaina emme mene Minnan luo valmennukseen kun on pakko pakata. Ens viikolla sitten, pitää vain alkaa neuvottelemaan tuon Konnankin ottamisesta mukaan valmennuksiin. Pitää kai tässä alkaa harjoitella kun vain parilla harjoituksella tuollaiset fiilikset saa aikaan :-D