No nyt on melkein kaikki agiliitosäät koettu!

840966.jpg
Misiu vauhdissa 19.8.2007 kuva: Sari Eskelinen

Oulussa lauantain startteja käytiin mitä komeammassa ukonilmassa ihan luonnonluomien salamoiden auttaessa valokuvaajia (kukaan ei tainnyt kyllä kameraa siinä sateessa esillä pitää) ja jyrinän pauhatessa. Ja se sade - se oli JOTAIN! Mielenkiintoiseksi sään teki vielä se, että kesken ukkoskuuron saattoi tulla 5 min helleaalto ja sitten SE taas alkoi. Sääolot olivat siis täydellisesti sekaisin, samoin minä kun pelkään tuota ukkosta siinä määrin reippaanlaisesti, että olo on epämukava, säpsy, väsynyt, keskittymiskyvytön ja ajatus on vain kysymyksessä "iskeekö salama saman henkilön lähelle kahta kertaa". Jo pelkän A-esteen siirtämisestä aiheutunut rahina sai vielä sunnuntainakin sydämeni hyppäämään kurkkuun saakka. Neuroottista?

Lauantaina Ella kisasi ensin ykkösissä kaksi agirataa. Tuomarina oli Markku Vuorinen, jonka ykkösen radat olivat kannustavia ja voi täysin suositella ensikertalaisille kisaajille. Ensimmäinen rata meni muuten hyvin, mutta olin kuin mikäkin hätäinen ensikertalainen kisaaja ja mokasin renkaalle ohjaamisen. Näkyy se Ellakin kehikosta osaavan hypätä kun se siihen osutetaan. Voi pöh! Oltiin kuitenkin vitostuloksella kolmansia ja Ella osui hienosti niihin putkiin, joita radalla oli ainakin kolme, oliko jopa neljäkin. Kakkosradalla päätin olla erityistarkka ja päätös piti. Rautalanka-3D-mallinnoksen tavoin väänsin Ellan esteeltä toiselle ja KAS - nolla napsahti ja sijoitukseksi toinen. Kakkosluokka on enää yhden onnistuneen väännön päässä, vaikkakin itsestä tuntuu, ettei tuo koirana ole vielä kakkosiin läheskään valmis vaikka sinne nousu tämän syksyn tavoite onkin.

Misiulla oli myös kaksi lauantaistarttia. Ensimmäinen meni siihen ukonilmasekoiluun ja edes rataa en muista lyhyttä alkupätkää lukuunottamatta. Meillä tuli radalla kauheasti virheitä, puomin kontaktille en taaskaan osunut ja lopulta sain vielä sellaisen täydellisen ohjaamattomuuskohtauksen. Hylyksihän se lopulta meni. NO - näyttääpä nätimmältä tuloslistoilla. Voi aina "päteville" valehdella, että vedettiin niin tiukilla ja riskillä että lipsahti... totuus on kuitenkin karumpi, paljon karumpi. Minusta ei ole ukkosella mihinkään, koiralla ei ollut mitään hätää.

Toinen rata sitten olikin meidän juttu. Siinä oli paljon välistävetoja ja takaakiertoja ja koira piti pitää aika lailla hallinnassa ja radalla vaihdeltiin tempoa aika lailla. Pujolle viennissä oli kaksi eri vaihtoehtoa, joista valitsin pidemmän reitin ihan vaan virheen pelossa - no virhe se olikin... ihanneaika nimittäin nollaradalla lipsahti 1,33 sek yli ja tuolla lyhyemmällä pujolle viennillä se olisi varmasti nopeutunut ainakin sen verran, että tuloslistoissa olisi SM-nollaksi kelpuutettava tulos. Noh - ei auta itkiä enää ja ihanneaikakin oli tiukkaakin tiukempi. Siihen ei päässyt edes voittaja ja nopeimmat vitosen tehneetkään eivät sitä millään valtavilla sekuntimäärillä alitelleet. Oltiin toisia,  voiton vei borderterrieri.

Anne ja Eero otti toiselta radalta harjoitusluontoisen hylyn ja toiselta radalta sitten näytösluontoisen nollan miinustuloksella -20,25. W-O-W! Myös Aija ja Netta meidän Tähtiryhmästä tekivät nousujohteisen come backin kisoihin ja nyt tuli se ensimmäinen tuloskin kisoista. Eikä muuten mitään kamalan huonoa: 10,00 tarkoittaa vain kahta virhettä, kahta pientä virhettä. Hyvähyvä Aija!

Lauantain oma saldo: neljä starttia ja kolme ilmaiskisaa. Ei pöllömpää, OKK:lla on aina ilo kisata!

Lähtökohdat sunnuntain kisaamiselle olivat kerrassaan loistavat kun meillä oli koko lapsikatras Annen kanssa mukana. Oma kepo Saksanmaalla ja piti pärjätä yhdellä kepolla kolmen viisivuotiaan tyttöpuolisen "eemelin" kaitsemisessa. Onneksi aamulla näkökentässä vilahti meidän uusi pikkuteltta, jonka nappasin mukaan tytöille leikkikentäksi ja rauhoittumispaikaksi ja kuulkaas kaikki tätä lukevat äiteet ja isät, SE OLI NEROKAS IDEA! Kepo pääsi vähemmällä, äidit pääsi vähemmällä ja mukana olleet kirjat, lelut, kynät ja mitkälierojut löytyivät teltan sisältä kisojen jälkeen.

Päivä alkoi Annen ja Tähtiryhmästämme kisaamassa olleiden Piian ja Aijan kisaamisella ykkösissä. Ellan ilmoittamattomuus sunnuntaille vähän harmitti, sillä radat olivat kyllä kertakaikkisen kannustavia, vaikkakin ihmeen vähän niiltä nollia tuli. Tähtihetki ykkösluokissa oli Piian ja Ransun nollatulos heidän agikisahistoriansa TOISESTA startista. Opetätejä melkein itketti ilosta!

Kakkosissa olin Konnan kanssa. Kaikki lataus pantiin agiradalle, sillä hyppärillä ei olisi mitään merkitystä mahdolliseen luokkanousuun. Agirata onnistui hienosti, mutta valitettavasti yksi vauhdilla suoritettu hyppy tuli alas. Sellaisen hypyn pudottaminen ei ollut ihan konnamaista meininkiä. Muilta osin rata oli taas sitä, mitä itse haluan Konnalta radalla. Kuuliaisuutta mutta silti etenevää ja irtoavaa menoa. Kontaktiesteet pelittivät hienosti ja Kokkolan kisojen kaltainen puomi-putkensuu hässäkkä ei aiheuttanut sillä MITÄÄN ongelmia. Tässä sen näkee, että harjoitella kannattaa ;-)  Oltiin tällä tuloksella neljänsiä ja ihan tyytyväisiä. Hyppäriradalla Konna ei ollut oma itsensä ollenkaan ja siltä tuli hylky. Se myös köhi, joten sairausepäily vain vahvistui ja lopullinen diagnoosi tuli eilen Akuutissa. Nielurisatulehdus ja ärtyneet äänihuulet, 28 päivän karenssi kilpailuhommista ja antibioottikuuri. Konna-tö-kone on nyt varikolla vähän aikaa. Ei maha mittään, koira on saatava kuntoon.

Kolmosten radat oli taas haastavia, temponvaihtelua vaativia kieputuksia, mutta ne ihanneajat... meille täysin saavuttamattomissa olevia. Eka radalla Misiu toimi omasta mielestäni varsin vauhdikkaasti, ohjaussuunnitelmani piti ja tehtiin nolla. Tiesin kuitenkin heti, että aika ei riitä ja oikeassa olin. Tulokseksi tuli 2,55, mutta me voitettiin se luokka! Tarkilleen ottaen oltiin ainoita, jotka selvitti sen radan ilman hylkyä. Saatiin  myös Minna-the-personal-trainerilta puhtaat paperit radan suhteen. Harmi vaan, että meidän voitto ja nollarata ei kohdanneet ihanneajan kanssa. Olis ollukki sellainen juhlan paikka ettei varsin tosikaan...

Toinen kolmosen rata meni hienosti melkein loppuun saakka. Selvitettiin radan vaikeat paikat hienosti ja sitten se tuli... täys hetkellinen ajatuskatko. Koira ei ollut multa hukassa, minä en ollut radalla hukassa, kaikki oli ok - mutta... kädet ei vaan liikkuneet eikä suusta tullut mitään Misiulle suuntaa kertovaa. Niinpä se päätti tulla mun luo, minä vaan tollotan sitä (*katoppa ko misu on nätti ja ilonen*) ja siinähän se oikea este sitten lipsahtikin ohi. Vitosilla kun ei tässä luokassa juur mittään tee, niin vedettiin hylky ja jatkettiin matkaa. Loppusuoralla ollut keinu mentiin lentokeinuna, joten päätin uusia sen ja poistua radalta. Misiu oli ihan täpinöissään. Sillä oli ainakin ollut kivaa, eikä se tiennyt mitään mistään ohjaajan mokailusta. Se on pääasia. Minnaltakin tuli positiivista palautetta hylystä huolimatta. Pikamokille ei kukaan mitään mahda.

Sunnuntain saldo: neljä starttia, yksi ilmaiskisa kera voiton

Noita ihanneaikoja mä vain kolmosissa kritisoin. OK - myönnän, ettei Misiu ole kaahottavimmasta päästä, mutta ei se ole hidaskaan ja sen vahvuus on hyvin lyhyet tiet esteeltä toiselle. Se ei tee radalla MITÄÄN ylimääräistä. Jos se ei riitä edes ihanneajan alittamiseen muutoin virheettömällä suorituksella niin ei ole meidän vika ja murhe, vaikka myönnän kyllä että ottaa päähän ja masentaa ajatus siitä että laji olis vain tietyille roduille menestyksen puolesta pedattua hommaa. Totuushan kuitenkin on, että nopein nollahan se kuitenkin voittaa riippumatta ihanneajasta.

Eilen tehtiin Ohjusten harkoissa otteita viikonlopun kisaradoilta. Misiulla otin sitä ukkosradan alkua jonka muistin. Aita-aita-takaatakaa-aita-puomi ja palkkasin kontakteista. Misiu alkaa nyt opiskelemaan puomille pysähtymistä. Läpijuoksut taitaa olla juostu kun en kertakaikkiaan enää saa sen askelia sopimaan kontaktille ilman että vahdin vieressä. Pitänee Minnalle kertoa tämä ajatuksen muutos torstaina. Misiu oli eilen todella vauhdikas ja haki esteitä ja vaati minulta selkeitä käskyjä AJOISSA. Misiun kanssa ei enää auta olla myöhässä, paraatipelastusten aika on ohitse. Ella meni samat kiekurat kuin Misiu ja onnistui niissä kyllä loistavasti. Siitä kiemurtelijasta tulee vielä kelpo nakki radoille. Otin myös pujolle lähestymisiä ja jätin keppien alun löytymisen täysin Ellan omalle vastuulle. Hiphei! Se hakee niitä jo! Femma oli taas oikea valopilkku. Muuttelin vähän noita kiemuroita Femmalle sopivammiksi ja rimat meni 25cm korkeuteen. Lopuksi otin sillä vielä melkoisen takaa-takaa-aitahässäkän ja olin pakahtua ylpeydestä kun Femma sen suoritti. Se osaa kerta kerralta enemmän ja enemmän ja on kyllä ehkä lupaavin cardinakki joka näpeissä on ollut. Ei sitä voi enää kun pilata! Pitää nyt oikeasti rakentaa se kujapujottelu kotiin ja panna töpinäksi pujottelunkin suhteen. 

Agiliitoasiasta pitää vielä mainita viime torstain valmennus Minnalla ja perjantain viimeistelyhyppelöt.

Minnalla mentiin jälleen kontaktien perustreeniä ja sitten sellaisia erilaisille esteille sivusuunnassa irtoamisia. Keinulla Misiu ei vielä kestä kovin kaukaa sivusta ohjaamista, mutta esmes putkiin se oikein imeytyy melko kauaskin. Misiu oli myös yllättävän vauhdikas treenitilanteeseen nähden ja ehkäpä se kisatilanteissa esiin tuleva asenna alkaa nyt siirtyä myös treeneihin. Lyhkäset treenit omalla kentällä on alkaneet kantaa hedelmää.

Perjantaina ennen kisoja harjoittelin Misiulla ja Konnalla aitojen välistävetoja ja takaakiertoja. Mikä lie etiäinen olikin kun juuri näitä oli kisaradoilla yllin kyllin. Kontakteja kans hiottiin ja varsinkin Konnalla näytti tulevan tarpeeseen tämä toistotoistotoistojankkaus. Se on kyllä taivahan tosi, että niihin esteiden perustreeneihin tulee käytettyä ihan liian vähän treeniaikaa! Ellaa lähettelin putkeen eri kulmista, eri vauhdeilla, eri esteiltä jne. Toimi junan vessan tavoin.

Mitäs tokoilun saralla?

Pörri harjoittelee hyppyä ja seisomisessa pysymistä. Hyppy on edelleen atomeina ja eilen ne atomitkin pilkkoutuivat. Pörri ei tajunnut enää yhtään mitään vaikka esteen takana oli maksalaatikkoa. Vain käsimerkistä se hyppää, mutta juuri tuosta käsimerkistä pitäis päästä eroon. Nyt on kikkakuutosia ja vinkkejä taskut pullollaan ja pitä pikaseen valita niistä se mitä tässä 1,5 viikkoa käytetään. Kisat on 1.9. ja tuolla menolla hyppy on meillä selkeä, pyöreä, sileäpintainen nolla. Seisomisessa ongelma on se, että se lähtee liikkumaan kun palaan sen luo. Olen nyt jättänyt sitä seisomaan ja kierrellyt ja tullut sen luo useita kertoja ja koittanut saada vahvistettua sitä paikalla seisomista. Tämä meillä ei kyllä ole atomeina, mutta jos ei tuota virhettä olis alkanu korjaamaan nyt, se olis levinnyt viimeistään kisoja edeltävänä iltana ja sekös vasta sopii mulle, joka tahtoo jännittää tokottelussa jo yllin kyllin.

Fyra on ottanut luoksetuloja ja seisomisia. Luoksetuloissa pitää keskittyä siihen eteen istumiseen kun siinä vähän tyrkkii vinoa asentoa ja tahtoo kytätä mun käsiä löytyskö niistä palkkaa. Seisomisessa on edistytty, mutta pienin askelin. Fyran persoona on kai ihan liian painava verrattuna pieneen päähän kun aina seisomista harjoitellessa meinaa tulla niitä napakoita istumisia. Ei oo kropan painopiste tasapainossa.... ;-)

Hakuilu

Fyra on ollut nyt tästä leikistä ihan paitsiossa. Kotona on leikitty rullilla ja pantu ne piiloon kun ne on olleet kivimmillaan.

Jäljestys

Kepot on kannustettu koirien kanssa jälkimettään. Saapa nähdä laittaako ne kumpparit jalkaan jo tällä viikolla. Luovutan kernaasti Fyran jäljen maasto-osuudet Tapsan heiniksi. Onhan tuo ennenkin jälkikoiria "tehnyt". Tottispuoli on sillä aina ollut pahinta pakkopullaa, mutta sen osuuden minä kyllä kernaasti itselläni pidänkin.

Muuta koirailua

- Ellie menetti pentunsa, katsotaan nyt uudet suunnitelmat. Toivottavasti saamme Ellien vielä meille uusintareissulle tai jos emme saa, pidän rystyset valkeena peukkuja sille, että Ellien uusi urosvalinta tulee olemaan mullekin mieleinen.

- Meillä on edelleen Annen kanssa menoliput lokakuussa Englantiin. Paluulippuja ei ole vielä ostettu, toivottavasti niiden kohtalo ratkeaa pian.

- Käytiin lauantaina katsomassa muutama palveluskoirien SM-kisojen tottis Äimärautiolla agiliitelyiden välissä. Kamalat kelivaihtelut oli suorittavilla pareilla ja paikallaolossa lisävaikeutta antoi tantereen tärähtely ja salamointi lisättynä tuulella, joka hajotti sateenvarjot. Berran pojat oli reiluja. Kävin tekemässä reklamaatiota treeniliivini heijastimesta ja koska en raaskinut antaa omaani heille korjaukseen, sain siitä edestä kivan fleece-takin. Lupasin korjata nauhan itse. Nyt mä oon sitte oikia Berran mallinukke kun on berran huivi, pipo, liivi, fleece ja housut... ois vaan kantaja itse edustavammassa kuosissa...

- Mantasta tuli Slovakian muotovalio, jopas jottain mikä tittelien titteli. Englantilainen ystäväni ihmetteli vilpittömästi, että "onks niitä sellaisiakin titteleitä olemassa". No on, ja paljon muitakin... nykyäänhän ei enää kerätä autoihin tarroja merkkinä matkustelusta. Modernein tapa näyttää matkailuintoa on hankkia koiransa nimen eteen oikia rykmentti erilaisia titteleitä ja hommaa tekee vieläkin hienommaksi ja listaa pidemmäksi se, että joissain maissa nää on vielä keksineet junnuvaliot ja monenmoiset voittaja-tittelit. Siinäpä sitä riittää poimittavaa niille, joita se urheilukentillä / -halleissa matkailu kiinnostaa.

- Pitäs soittaa kennelneuvoja meille valvontakäynnille. Sellaisen paperin kuulemma tarttee liitteeksi Vuolasvirta-anomukseen, jonka saisin laskujen mukaan täytellä. Monta mutkaa ja kiemuraa on tässä palkintoasiassa ollutkin, jospa sais hoideltua nämä viimeisetkin muodollisuudet ja anomuksen marraskuun loppuun mennessä Kennelliittoon. Mua saa potkia asiassa eteenpäin.

- Tapsa tulee tänään kotiin wöllierkkarista Saksasta. On varmaan ihan "humalassa" kaikesta näkemästään.

- Annella ja mulla alkaa kuntoiluohjelma.

Tämä tästä!

JK. Hilppikselle erityisterkut - ikävä on täälläkin päin kova ja treenit kaipaa urheiluhullua ja sen leluhullua valkeaa nuolta.