Viime yönä kotiuduttiin Jennin kanssa per...helomanpuolikkaalta. Oltiin Annen ja tyttöjen kanssa pienellä minireissulla ukkojen hoidellessa koteja. Käytiin Korkeasaaressa ja Särkänniemessä, menetettiin 5-vuotiaiden kanssa hermot 5 min välein (kaunistelua... 2,5 min lienee totuudenmukaisin järjenlähtöväli), tunnelmoitiin delfinaariossa ja kyläiltiin. Meidän seurasta saatiin nauttia paitsi pikaisesti yöpaikassamme Mommilassa, myös Tuplan kotona ja tuleva aviopari Hilppa ja Nikokin saivat "maistaa" meidän ränsistyneen seurueemme vierailua. Kiitokset kaikille meitä kestittäneille!

Delfinaariossa ylitse muiden nousi kaksi perusajatusta, jotka koirankoulutuksessakin ovat niin tärkeitä, mutta jotka meinaavat aina unohtua. 1) Lopeta AINA onnistuneeseen suoritukseen vaikka se olisi helpotettukin ja 2) Älä pakota eläintä jos tulee virheitä/haluttomuutta - pakota itsesi peilin eteen miettimään missä vika. Delfiinit olivat kyllä niin innokkaita ja motivoituneita tekemiseensä. Miten huomaamattomin elein kouluttajat niitä opastivatkaan temppuihin. Yksi hyppy epäonnistui hieman ja ko. tehtävä otettiin uusiksi rengasta hieman madaltaen. Juontaja selitti tarkoin miksi näin tehdään ja toisella hypyllä delfiini liisikin läpi renkaasta hipaisemattakaan sitä.

Tästä kiva aasinsilta siihen viime viikkoiseen vuodatukseeni meidän agin kuukausikisoista. Ne jotka ovat olleet kovasti huolissaan kirjoittelustani, voivat täst'eespäin nukkua yönsä rauhassa. Olen jo pääpiirteissäni paremmalla tuulella, mutta se mikä ei muutu on mielipiteeni radoista ja siitä, että oli oikea ratkaisu olla menemättä niitä sen enempää koirillani. Tähän ratkaisuun sain siunauksen myös vakkarikoutsiltamme, joka piti ratkaisuani oikeinkin viisaana. Jos omien koirieni (Konna mukaan lukien) parhaan ajatteleminen, koulutustason ja itseluottamuksen vaaliminen ja mielipiteeni julki tuominen edelleen närästää, sitä Rennietä kyllä saa apteekista. Olin kärkäs, suuni oli suuri ja päivä mitä räjähdysalttein. Parempi että tupisin yleisluontoisesti, kuin että olisin suorittanut ne radat ja räjähdellyt koirilleni syyttä suotta - eikö? Tuloslistoja katsoessa voi kyllä jokainen todeta sen, miten mentävissä ne radat olivat, varsinkin kakkos-kolmoset. Ainoan nollan, joskin yliaijalla, tehnyt Satu tuskin suuttuu, jos kuvailen ratoja sellaisiksi, että ne läpäistäkseen koiran tuli olla menohaluiltaan "käsilaukkumallia" (agilityä?). Muuthan saivat hylkäyksen - ihan jokainen. Sekö on pikkiriikkisten kerhokisojen tarkoitus? Kannustavaa?

Jos joku on ottanut tästä episodista herneen henkilökohtaisesti omaan nenäänsä, pyydän anteeksi sitä että olen sanonut ääneen mitä olen ajatellut. Ajatuksen sisältöjä se ei kuitenkaan muuta, sen verran tukevasti sanojeni takana seison ja ne olen perustellut.

Sitten viime viikon treeneihin:

Viime torstain ja perjantain aamut, iltapäivät ja alkuillat vietin Oulussa hakuharkoissa. Oli mielenkiintoista seurata erilaisten koirien erilaisia treenejä. Fyran kohdalta nuo treenit menivät kohtalaisen persiilleen, sillä pikkumusta keksi jostain maailman kamalimmat mörköilyt juuri noille päiville. Latisti omaa tunnelmaa ja harmittikin niin vietävästi. Meidän treenit olivat sitten kallista makkararinkiä, mutta onneksi muita seuraamalla oppii enemmän kuin itse tekemällä. Mutta silti - kiva ois ollu jotain tehäkkin, kiitti Fyra tästä käännekukkasesta! Jotain positiivista sentään kuultiin. Fyra on kuulemma koira, jolle saa varmaankin näyttävät tottikset. Toivotaan, pyritään, treenataan...

Torstaina illalla oltiin Annen kanssa Minnalla valmennuksessa. Otettiin vaikeita pujokulmia, nollakulman putkia ja estekoukeroita molemmilla käsillä yhtäaikaa ohjaten. Koirat toimi kelvollisesti ja Misiun kehitti itselleen uuden palkkaussysteemin. Se näyttää tykkäävän kovasti palkkapurkista, jonka saa noutaa treenin päätteeksi. Tätä kehitellään ;-) Koska tulin treeneihin suoraan hakuleiriltä, oli Fyrakin mukana. Se seurasi Misiun treenit kentän reunalta ja lopuksi saatiin Minnalta lupa kokeilla silläkin vieraita esteitä. Se oli l-o-i-s-t-a-v-a! Minnakin kyseli että kauankos me ollaan treenailtu. Fyra kyllä esitti taitavampia näytteitä kuin se oikeasti on, pakko myöntää. Ilmiselvästi sillä alkaa kuitenkin ohjauksen alkeet napsahtaa aivokoppaan, josko tästä vielä kisat mielessä päästään harjoittelemaan... mikään kiire ei kuitenkaan ole. Opetetaan nyt esteet kunnolla ja ohjausta vähäsen siinä sivussa. Ei munata hommaa liialla kiireellä, niitä kiirehtijöitä maailmassa kyllä riittää ilman meidänkin jonossa oloa.

Lauantai meni häähumussa kun Elina ja Timo tahtoivat Raahen kirkossa ja juhlivat Siikajoella. Otin 600+ kuvaa ja Anne sai videofilmiä pari tuntia. Tuota kuvaussessiota suunniteltiin perjantaina meillä saunomisen merkeissä pikkutunneille saakka...

Sunnuntaina mun piti osallistua vielä hakuiluleirille, mutta lähtö meni pipariksi. Korvaushoitona kuitenkin piipahdettiin Annen kanssa jälkimettällä Eeron, Gian, Pörrin ja Fyran kanssa. Marjastajat sotki Fyran jäljen, mutta onneksi nähtiin se ja osattiin tehdä uusi jälki. Eero ja Gia menivät muutaman kymmenen metrin suorat tarkkaavaisesti. Pörrin jälki lähti aika läheltä autoja ja liekö se sekoittanut vähän ajatusta siitä mitä oltiin lähdetty tekemään. Muutaman metrin epävarmuuden jälkeen tyyppi sai juonesta kiinni ja jäljesti moitteettomasti ilmaisten esineet/namipurkit. Ensimmäinen kulma meni enemmän kuin hienosti, toinen oli pikkuisen loivempi esitys. Pitäisi tehdä taas Pörrille jälkiä kun se selvästi nauttii kovasti hommasta. Myös Fyran nenä toimi hienosti ja pikkumusta keskittyi hommaan 100%:sti.

Maanantaina ohjusten treeneissä illalla trenailtiin kontaktiesteiden alta meneviä putkia, pujon avokulmaa ja putken ohivientejä. Misiun treeni oli lyhyt ja ytimekäs. Ensimmäisellä pätkällä ohjasin sen väärään päähän putkea, mutta koiran vika se ei ollut. Toistin harjoituksen ja nyt olin skarpimpi ja sain sen oikeaan päähän putkea. Toinen harjoituskoukero meni moitteettomasti. Tuli vain pikkuisen sellainen tunne, että Misiu saattaa toimia sittenkin nopeammin takaa ohjattuna - ainakin ajoittain. Pitänee tarkkailla tilannetta ja kokeilla erilaisilla harjoituksilla. Kellottaisikohan Anne meille aikoja joskus...?

Konnalla otin ohjausta aika kaukaa. Teemana mulla oli esteille osuminen vaikkei ohjaaja ehtisikään menoon mukaan. Pääosin onnistui ne mitä olin suunnitellutkin. Jos ohjaan huonosti, Konna arpoo sille loogisimman esteen. Jos ohjaan tarkasti, Konnan saa vaikka mille ihmekoukerolle. Hyppyihin pitää ottaa paljon tekniikkahiontaa. Se hyppää piiiiiiitkiä hyppyjä ja jos niitä koittaa lyhentää koiraa hypyn päällä kääntäen, rima tulee alas. Tähän keskitytään nyt jokaisissa tulevissa treeneissä ainakin jonkin aikaa. Malttia ja keskittyneitä hyppyjä - siinä Konnalle ja mulle tekemistä vähäksi aikaa. Tulihan meillä myös mystinen ongelma eteen. Konna ei osannut mennä takaaleikkauksena A:n alta menevää putkea, siis sellaista, joka tulosuunnasta katsottuna alkoi A-esteen oikealta puolelta ja tuli ulos A:n vasemmalle puolelle. Konna-parka pyörähteli putkessa ympäri epävarmana siitä saiko sitä suorittaa vai ei. Ei auttanut ääni, kehu, hiljaa olo, ei mikään. Lopulta otettiin sitten pelkkää putkea namikipon kanssa, jotta saatiin tyyppiin uskoa siihen, että se on ihan OK juttu. Pitänee Minnan kanssa jutskata tästä asiasta kun seuraavan kerran nähdään.

Femma loikiskeli sitä sun tätä. Muutamia pieniä aitaharjoituksia, putkeen lähettämistä ja pari puomia. A-este taitaa olla meillä aika harjoittelematon kapistus, sillä Femmasta se oli ihan käsittämätön juttu. Pari kertaa avustin sen esteen yli ja siihen jäi sen esteen tarina hautumaan. Otetaan ohjelmistoon joskus, kiirettä ei ole kun vasta ensi kesän agirodussa toivottavasti tapahtuu kisakorkkaus.

Fyra pomppi ensin aitoja aika hyvin ja ohjautuikin kelvollisesti. Sitten tapahtui herneen nokkaan meno A-esteellä ja siitäpä alkoi hetken nyysäily, radalta poistuminen, maailma-tippuu-niskaan-kohtaus ja minulla paloi jo varapäre asian suhteen. Hain Fyran takaisin kentälle ja sain kuin sainkin sen taas takaisin järkevien kirjoihin. En kyllä tajua minkä näytöksen se on nyt kehittänyt tästä nyysäilystään, joka sitten kuitenkin loppui kun selkeästi näytti että tuo peli ei vetele ja homma jatkui ok-meiningillä. Millaistakohan menoa on ensi maanantaina odotettavissa - ken tietää, pikkumustan mielialat näyttävät nyt vaihtuvan useammin kuin emäntänsä sukat.

Tiistaina alkoikin meidän etelänmatka, jonka aikana sanottiin heipat meille niin kovin rakkaaksi tulleelle "Englannin-Miniällemme" Ellielle. Se lähti kotimatkalle kohtu lupaavan pullollaan meidän Titus-papan jälkikasvua. Loppuvuodesta olisi tarkoitus tehdä Annen kanssa Englanninmatka, jolta kotiudutaan vedenpitävän ja silti hengittävän verkkokassin kanssa, jonka sisältö on toivottavasti muutakin kuin toiveikkaana mukaan otettua sanomalehteä.

792759.jpg
Ellie ja Titus viime maanantaina

Huomenna geeleilemään Kuopioon josta suoraan nuorisotapahtuma Sulaton järjestyksenvalvojaksi. Sunnuntaina toivottavasti ainakin jäljelle ja tokotteluakin tiedossa kun Pirjo tulee potkimaan meihin treenausintoa. Viimeinen lomaviikko alkaa...