... ja sen mukana ansiotyöt, jotka aikatauluttavat tätä harrastusta ihan taas uuteen aikatauluun. Päivät menee sairaalan 4. kerroksessa ja iltoihin pitäisi mahduttaa kodin, perheen ja soffachampioonien huolto ja aktiivisempien tassuttelijoiden treenaus. Se vaatii organisointia, mutta onhan tuota onnistuttu ennen kesälomaakin, miksei siis nyt syksylläkin.

Viikonloppuna oltiin agikisoissa Ylivieskassa. Siellä oli taas taiottu se mukava pikkukisojen kiireetön tunnelma josta minä niin kovasti tykkään. Tunnelma taisi tarttua kisaajiinkin ja rataantutustumiset oli varsin hupaisia paikkoja. Mietittiinpä siellä jopa eri yhdistysten edustajien kanssa YHDESSÄ ratakoukerostrategioita. Mukavaa!

Ella kipitti ykkösluokassa kaksi vitosta. Agiradalla nolla oli enemmän kuin lähellä, mutta valitettavasti se ei taaskaan osunut sinne putkeen itsenäisesti. Pääsi mokoma vähän karkaamaan puomilta putkea kohti ja annoin sen mennä toivoen että osuu, mutta kun ei niin ei. Onko meillä a) putkiongelma vai b) minulla ohjausongelma. Ehkä jopa molempia, pitänee panostaa näihin juttuihin treeneissä. Ellalle tuloksellisesti tarpeettomalla hyppärillä (sillä on jo yksi nolla hyppäriltä) varmistelin sillä putkeen vientiä tekemällä valssin päästäkseni parempiin asemiin ja tämän vuoksi vauhti ei riittänytkään muurille. Palikat alas, mutta samapa sille kun nollalla ei olisi mitään tehtykään. Tämän radan tavoite oli yksinomaan pujottelussa ja sinne ohjaamisessa ja se täyttyi. Ella haki itse oikean aloituskohdan ja pujotteli hienosti. Agiradallahan varmistelin pujon peruuttaen (hyi minua!). Molemmilta radoilta siis ne vitoset ja kakkossijat. Iloisin mielin onnittelin voittajaa Jennaa ja kääpin Nillaa, sillä parivaljakko on meidän tähtiryhmäläisiä ja kisasivat ihkaensimmäistä kertaa. Nollat heti molemmista starteista, ANSAITUSTI! Tämä parivaljakko ei ole nukkunut treenitunneilla vaan todella tehnyt hommia ja ottaneet opikseen. Sai opetätitkin tuolla tuuletella ;-)

Konnan kanssa eka rata oli hyppäri ja se meni kertakaikkisen putkeen. Varmistelin kyllä aika paljon, mutta sekä minä että Konna hillittiin itsemme ja pidettiin turpamme kiinni ylimääräisistä mölyistä. Varmisteluista huolimatta ihanneaika alittui 11 sekuntia, joten kai me sitten mentiin haipakkaakin. Nolla tuli ja sijoitus kolmas. Vielä yksi nolla niin kolmonen kutsuu (voikauhia!). Sitä kolmatta nollaa ei kuitenkaan tullut Ylivieskan agiradalta, sillä pakka levis TÄYSIN käsiin ja radalla mölysivät sekä minä että Konna ja siitähän ei tule sitten enää yhtikäs mittään kun kumpikin latelee toiselleen aikuistensanoja eri volyymeillä. Radan loppuvaiheilla otettiin sitten hylky, rauhoituttiin hetki radalla, poistuttiin maalialueen kautta ja mentiin lämmittelyesteille tekemään jotain järkevää ja palkkauksen arvoista. Maanantain treeneissä sitten rakentelin vastaavanlaisia kohtia Konnalle ja juuh, ihan erilailla ne olisi pitänyt ohjata kuin mitä minä yritin. Konna on kyllä melkoinen ohjausmittari. Jos se pysyy hiljaa, ohjaukseni on loogista. Jos mokailen, Konna karjuu sen kaikille tiedoksi. Ihan LIIAN rehellinen koira, riittäisi että kertos mulle radan jälkeen että pssssst... taisit mokata :-D

Misiu oli taas se Kisa-Misiu, joka on alkanut paahtaa tosimielellä ratoja. Keksin nyt missä se meidän ongelma on. En saa harjoituksissa sitä (enkä kai muuten itseänikään) tuohon mielentilaan oikein millään, enkä pääse harjoittelemaan sen ohjausta tuommoisessa kipinässä. Harjoittelu tapahtuu siis käytännössä eri koiran kanssa kuin kisaaminen. Onko tuo koira kaksijakoinen persoonallisuus? No olipa mitä oli, se kuitenkin meni hienosti. Agiradalla minulla oli puomilleosumisongelma ja oikein käskin Misun pois ENNEN kontaktipintaa. PÄSSI! Myös yksi rima tuli alas ja pitääkin videolta katsoa mikä ja miksi. Keinu oli nopea ja onnistunut. Ohjauskuviot piti jotensakin, alle ihanneaikaan mentiin reippahasti ja sijoitus oli neljäs. Hyppärirata oli vaikea ja heti alussa siinä oli sellainen putkilotto että oikein hirvitti. Misun kanssa kuitenkin selvitettiin nuo kaikki putkiansat kunnialla, mutta tällä radalla jos millä kostautui se, että Misun kisameininki on erilainen kyyti kuin mihin olen tottunut. Se pääsi tekemään ihan turhan pitkiä kaarroksia ja ei oikein ollut mulla hanskassa kohdissa, joissa ois tarvinnut tiukkaa kurvia. Ihanneaika kuitenkin alittui n. 7 sekuntia, mutta harmi kun tuli yksi rima alas. Video kertoo varmasti mikä ja miksi, pitäisi katsoa. Neljänsiä oltiin taas ja mikä hienointa, luokan voiton vei nollalla MEIDÄN JOLA, JOLLE-PELLE, Misiun pentujen emä, TVA Big-Wood's Yolana, joka Pian kanssa otti nollan aikaisemmaltakin radalta. Nyt on Jolan SM-kisanollat aika hyvällä mallilla! Ollaan me niin ylpeitä!

Sunnuntaina me kärvisteltiin kauhian ukkosen jymyssä. Juuri ennen sen alkamista kuvattiin koiria tuolla Raahen edustalla merenrannassa. Riikan Petu-bullmonsteri saatiin kuvattua ihan OK (jopa useampi kuva), Woodystä saatiin tasan 3 keskenään identtistä kuvaa jotka onneksi onnistuivat ja Fyrasta ei sitten ensimmäistäkään kun taivas repesi. Fyra sitten otti pari rullanhakua sateessa salamoiden välkkyessä ja ukkosen jylistessä. Ei sitä ainakaan säät pelota!

Maanantaina agiliideltiin Käpiksessä "ohjusten" treeneissä. Meitä oli tasan kaksi koiranohjaajaa (Tanja & minä) ja 7 koiraa (multa 4, Konna ja Tanjan mustit) + Marika joka toi Konnaa treeneihin. Olipa varsinainen yleisöryntäys :-D  No eipä siinä mittään, saatiinpahan treenata tosissaan. Rakentelin harjoituksen jossa yhdistyi Ylivieskan kolmosen hyppärin putkilotto ja pujokulma sekä kakkosen välistävedot.

Konnan teemana oli kuumenemiseen puuttuminen. Juu, selvä merkkihän se räyskiminen on mun mokailuista, mutta ei sen silti tarvitse sitä tuolleen tehdä ja pakkaansa siitä eteenpäin sekoittaa. Puututtiin ongelmaan ja kas vain, Konnalla alkoi keskittyminen kasvaa. Putkilotot meni loistavasti, samoin pujokulmat. Marika olikin niitä treenaillut - kiitos! 

Misiulla otin vain lyhyen pyrähdyksen ajatuksena saada pyrähdykseen sitä kisameininkiä ja kovaahan tuo menikin. Palkkasin sen ruhtinaallisesti ja se siitä. Pitää nyt koittaa jättää sen kanssa harjoituksia "kesken" ennen kuin se tiputtaa itsensä harjoitusvaihteelle.

Ellaa ohjailin putkiin, putkiin, putkiin ja putkiin. Lisäksi parit valssailut ja persjätöt aidoilla ja pujon lähestymiset. Sitä taitaa meidän pujossa häiritä ne kehikon tukilistat, jotka ovat aika pöllöissä paikoissa. Pitäs vähän laulattaa räikkää sen kehikon lähellä. 

Femma kipitteli aitoja ja putkia ja teki pari pujoa. Kaiken minkä se teki, se suoritti virheittä. Menohaluja oli ja koiralla oli kivaa. Projekti "Femma agirotuun 2008" on enemmän kuin hyvässä vauhdissa ja tällä menolla tavoitteiden asettelu pannaan kokonaan uusiksi talven aikana.

Pikkumusta loikki jonkin aikaa agiesteitä ja eipä moitteen sanaa siitäkään. Se oli kuulolla mutta silti vahdikas. Sitä voi jo lähettää esteille ja valssailla itse vastaanottamaan melko vaikeisiinkin kohtiin. Kontaktiesteitä ei nyt otettu kun ei oikein ollut tuota kantoporukkaa, joten ne meidän eniten työtä vaativat esteet jäi nyt treenaamati. Agittamisen sivussa otettiin Marikan kanssa sillä parit rullanhaut ja ne onnistui siinä määrin moitteettomasti, että saatiin kovasti kehuja. Uusien rullien ottamisessa ei ollut mitään ongelmaa, ne tuli käteen saakka ja näytöt oli nopeita. Hiphei! Lopuksi leikittiin Fyran kanssa vielä noutoleikkiä kapulalla jossa oli pitkä naru. Tällä konstilla me taidetaan saada se nouto hyvälle uudelle alulle, sille entiselle tapahtui jossain kohtaa jotain mysteeristä.

Tokottelua on otettu sitten ihan joka päivä kotosalla. Sen suhteen on nyt pakko olla ahkera kun kokeet lähestyy. Pörrillä H-hetki koittaa jo 1.9. Maaningalla Corgiseuran mestaruuskisoissa. Ei siltä puutu liikkeistä muuta kuin hyppy, joka on nyt vaiheessa. Totuuden nimissä sitä ei ole oikeastaan koskaan treenattukaan, joten onhan tuo jo pari viikkoa ennen kisoja aika laittaa alulle. Seisominen ja maahanmeno ei ole nyt sekoittunut kun olen maahanmenoa edeltävän seuraamisen hidastanut selvästi. Seuraamiset on ollu "ihan jees" -kamaa ja ne riittää meidän tavoitteisiin (ALO1-tulos jostain joskus, ehkä TK1 jos itse jaksaa kisailla). Paikallaolosta koitti tehdä luoksetuloa kun kai sekoitti jotain omassa päässään, uusintajätön jälkeen on kuitenkin pysynyt hyvin. Emmätiä, noilla sen perussuorituksilla sen pitäs saada ykköstulos olettaen että se oppii sen hypyn edes jotenkin. Homma on nyt siis vain JÄLLEEN minun päästä kiinni.

Fyran tokoilu on keskittynyt siihen seisomisen harjoitteluun. Sitä on harjoiteltu sisällä, ulkona ja varmaan kohta autossakin. Välillä sillä on hajua asiasta ja välillä se riemuitsee elämästä niin, ettei takamus pysy yhdessäkään asennossa nanosekuntia kauempaa. Jospa se siitä, meillähän ei toivottavasti ole muuta ku aikaa. Jos ei ole kisavamis Raahen kokeisiin niin ei sitten, onhan tuo Pörri.

Misiukin on tehnyt vähän tokojuttuja. Seuraamisia, perusasentoja, luoksetuloja ja hiphei, sitä Misiun lempparia eli ohjattua noutoa. Voi että se rakastaa tuota hommaa!

Kohta mennään Minnalle agivalmennukseen. Valmentaudun siellä samalla ajatukseen, että Jenni on viikonloppuna mulla kisoissa mukana ja otan Jenninkin mukaan Minnalle. Syöttäköön vaikka lampaita treenin ajan. Mä olen nyt tilapäisesti yksinhuoltaja kun Tapsa lähti Maijun, Sarin ja Jarin kanssa Saksaan katsomaan vaahterap*rs*yhdistyksen 100 vuotisjuhlanäyttelyä Rottweilissä. Lauantaina kisaan Ellan ja Misiun ja sunnuntaina Konnan ja Misiun kanssa Oulussa Haukkukeitaalla. Lauantaina vois vielä piipahtaa katsomassa palveluskoirien SM-kisojen tottiksia kisastarttien välillä.