Eilen Minnan valmennuksessa harjoiteltiin Misiulle niin kovin vaikeita piikkihyppyjä. Totuus kuitenkin oli aika karu... ei ne varsinaisesti Misiulle itselleen ole myrkkyä jos minä vain olen maltillinen. Joojoo, vika löyty taas hyvin tutusta paikasta, eipä JOTENKIN yllättänyt. Kurvailtiin myös hypyille tiukkoja kurveja ja osuttiin putkiin koiran kannalta epäloogisemmasta päästä ja tietty ei unohdettu niitä ikäv... eiku ihania kontaktejakaan. Harkoista jäi mielettömän hyvä fiilis lauantain kisamatkaa ajatellen. Onnistuttiin Misiun kanssa todella hyvin tehtävissä aina kun vain minulla oli paketti kasassa. Koiran toiminnassa ei moitteen sanaa, osui putken "vääriin" päihin kuin kone ja oli täpinöissään. Loppupalkkauksenkin sain annettua sellaisella lähetyskurvilla ettei kyllä Misiulta olis moista edes unissaan uskonut näkevänsä. Osaisipa sen irtoamisen kuvailla!

Annella ja Eerollakin meni harjoitukset todella hyvin. Meinattiin melkein sortua kehumaan itseämme KOKO kotimatka, mutta nöyrinä tyyppeinä käytettiin siihen vain ehkä noin 75% matkan kokonaisajasta :-D

Kotiuduttuamme kävimme juosta hilputtamassa Lassintienlenkin. Jäniksenä meillä oli Annen kepo, joka karkasi meiltä jo alkumatkasta. Kyllä me saatiin se kiinni välillä, mutta viimeisen 500 metrin aikana tuo mokoma TAAS karkasi. Mitähän tästä lenkkeilystä tulee kun tuo omakin kepo saa koipensa lenkkeilykuntoon? Miten ongelma hoidetaan jos nuo kepo-jänikset päättävätkin karata eri suuntiin? Pitänee hommata ajokoira, että selviää näistä lenkeistä. Nyt lenkillä mukana olleista Fyrasta ja Giasta ei liene pupujahtiin...

Lopuksi vielä updeittiä Pörrin tokoiluprojektista. Aikaa H-hetkeen viikko. Tapsa oli rakentanut Pörrille hyppyesteen kotipihalle ja sillä harjoittelu sujui kelvosti. Vein sen kanssa namin esteen taakse ja lähetys ja kehut sekä palkkaus vielä omasta kädestä. Seuraamiset oli ok, mutta pysähdyksissä perusasennot jäävät enemmän kuin puutteellisiksi ilman apua. Pitänee hioskella tätä viikon aikana. Seisomiset oli nyt hyviä ja Pörri ei enää hiippaillut minua kohti palatessani sen luo. Paikallaseisottamiset ovat selvästi auttaneet. Ainoa mitä se meinaa palattuani tehdä on vajota jo melkein istuvaan asentoon, mutta otan tuosta ennemmin pienen pistemenetyksen kuin alan junnaaman koko liikkeen taas sekaisin. Liikkeestä maahanmenossa oli taas hakemista, mutta kai se riittävän pontevalla äänellä sanottuna sinne vajoaa. Pitää vaikka vähän päänkäännöllä sitä kokeessa varmistella. Juu niin ja luoksetulo... se oli hidas... hienosti menee... viikko aikaa...