Blogi on ollut 1,5 viikkoa ilman päivityksiä, voi kuinka aika juoksee! Aloitanko tapahtumat alusta vai lopusta? Varmaan järkevintä mennä aikajärjestyksessä alkaen sieltä reilun viikon takaisesta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perjantai 24.8. jälkimettällä

Jäljille lähdettiin sittenkin koko sakilla, Tapsa, minä, Jenni, Sami, Anne, Nette ja Ninni + koirat Fyra, Pöri ja bortsut Eero ja Gia. Paikaksi valittiin motocross-radan tausta, jossa on aika hyvää aluskasvillisuutta ja marjastajat ei välttis niin kovasti siinä pörrää kun alue on niin kovin lähellä crossiradan aitaa. Tapsa piti Samille pienen teoriaosuuden, mutta miehet nyt ei mitään viitsi opetella teoriassa kovin kauaa joten eiku hommiin vaan. Sillä sitä kuulemma oppii. Annen kanssa vetäydyttiin suosiolla taka-alalle ja tehtiin jäljet Pörrille ja Gialle. Miehet sai hoidella Fyran ja Eeron.

Jälkien vanhentuessa tallattiin pieni esineruutukaistale (kapea mutta syvä) ja jutskailtiin niitä näitä. Sami ja Eero ajoi ekan jäljen ja se meni todella hienosti vaikka koira oli kokematon ja ohjaaja enemmän kuin keltanokka tässä asiassa. Tapsa laittoi minut ajamaan Fyralla jäljen ja käveli itse perässä keräten krepit. Fyra ajoi innokkaasti, välillä jopa riemukkaasti. Jäljen pituutta en osaa arvioida, mutta siinä oli kaarrosta ja yksi pienen polun ylitys. Ei ongelmia! Pörrin jälki oli pituudeltaan alokasluokan tasoa ja taisi se vanhetakin ihan riittävän kauan. Siinä oli kulmaa ja kaarretta ja vähän vaikeakulkuisempaakin maastoa. Pörri ajoi jäljen hienosti! Esineinä oli tiiviit pienet namirasiat ja ensimmäistä kertaa kokeilin sillä yhdellä esineellä pelkkää keppiä, mutta eipä tuon ilmaisu Pörrille ongelmia tuottanut. Tämä Pörrin jäljestysnäytös oli perässä kreppejä keränneelle Samille varmasti ihan hyvä esitys siitä mitä jäljestys on noin niinku pääpiirteissään. Viimeisenä Anne ajoi jäljen Giallaan ja tuo "pikku-bitch" (Gia siis) suoriutu hommastaan suvereenisti. Gian laji on löytynyt!

Fyra otti vielä kolme esinettä ruudusta. Tehtiin niin, että Tapsa meni esineruudun "keskelle", heitteli sieltä kolme esinettä näkyvästi ruudun sisään eri puolille ja poistui alueelta. Fyra haki ensimmäisen todella hienosti, toisen melko hienosti (teetti enemmän töitä, mutta pikkumusta työskenteli innolla) ja kolmas olikin sitten jo Fyralle vaikeampi. Vanha lastenkenkä löytyi kuitenkin pienellä avustuksella ja lopuksi heittelin tätä kenkää pari kertaa metsään ja päästin Fyran heti perään. Into ei lopahtanut, päinvastoin.

Lauantai 25.8. Agiliitoa Maaningalla

Aikaisin aamulla startattiin kohti Maaninkaa ja KPSH:n agikisoja. Olihan sinne lähdettävä kun Misiu viime syksynä säi käärmehuuruissaan ilmaiskisan voittamalla luokkansa ainokaisella tuloksella... Mukaan pakattiin Annen Eero, meiltä Misiu ja Ella ja tähtiryhmämme tähtipari Jenna & kääpin Nilla.

Ella ja Nilla osallistuivat vain agiradalle, sillä molemmilla oli jo nollat hyppäriltä. Agirata oli mukava, mutta ei mitenkään tavallinen ykkösluokan radaksi. Putkiin mentiin viidesti, rengas suoritettiin hypäten "ei minnekään" ja esteiden suorituslinjat olivat petollisen kimurantteja. Tehtiin aika tarkat ja tasaväkiset tulokset ja vieläpä virheettömät sellaiset. Ella&mie voitettiin nollalla ja muutaman sekunnin kymmeneksen jälkeen jäivät Nilla&Enna sijoittuen toisiksi. MINI1-luokassa siis kaksoisvoitto Raaheen ja molemmille ne vimoset nousunollat + agilitysertit ja menolippu kakkosiin. Nilla ja Jenna menivät sinne suoraan kolmella kisalla, Ellalla ja mulla otti vähän enemmän aikaa, mutta eipä se loppupelissä mikään kovin pitkä rupeama ollut. Ellan kisakirjan korkkauspäiväys on 7.7.2007.

Annella ja Eerolla oli vähän epäonnea ykkösen radoilla, mutta pääpiirteissään suorituksissa oli paljon iloittavaa. Ferrari-Eero lukee Annen lenkkarissa piilottelevan pikkuvarpaankin virheasennon...

Kolmosen radat olivat tekniikkakikkailua melkeinpä pahimmasta päästä. Ei tekniikkakikkailussa mitään vikaa ole kunhan ihanneajat on niihin sovitettu oikein ja rata mitattu riittävillä koukeroilla. Nyt jäi vähän mietityttämään nämä aikojen asettelut (jälleen). Happamia sano kettu pihlajanmarjoista... tiedän ettei Misiu ole mikään kiitosheltti, mutta sellainen perusvarma vauhdikkaalta näyttävä suoritus ei mene ihanneaikaan kuin nippa nappa... se pistää vähän kummastelemaan.

Molemmilta radoilta saatiin nollat, mutta eka radalta yliaikaa n. 3 sekuntia. Sen radan vienti pujolle oli (ja on edelleen) mulle suuri mysteeri. Misiu ampaisi ko. kohdassa hienosti kohti tyrkyllä ollutta putkea ja hylky oli vain nanosekunnin päässä. Paraatipelastus... kerrankin! Koitin harjoitella tuota myöhemmin harjoituksissakin ja en vain keksi mitä siinä pitäisi tehdä jotta suoritus ois rentu ja välttyisi a) putkeen viemiseltä tai b) siltä että koiransa ottaa lapaseen tiukasti. Toiselta radalta saatiin se "SM-nolla", tosin ihanneaika ylittyi 0,09 sekuntia (eli ei yhtikäs mittään). Sijoitukset ekalla radalla 3. ja tokalla 4. Olin tyytyväinen ennen kaikkea siihen, että kykenin tekemään Misiulla kaksi virheetöntä rataa aikaisempien nolla+hylky yhdistelmien jälkeen.

Sunnuntai 26.8. Pörri tokotteli

 

Pörri treenasi tokottelua. Otettiin hyppyä ja edelleen se tarttee sitä namikippoa sinne avuksi. Eipä silti, tiedossa oli, ettei siitä ennen koetta eroon päästäisikään. Seisomiset oli hyviä ja maahanmenotkin löytyi. Pitää vain muistaa sanoa rauhallisella äänellä ko. käsky.

 

Sain muuten päivitettyä vähän nettisivuja.

 

Maanantai 27.8. Agiliitoa Käpiksessä kera Ohjusten

 

Aluksi tokottelin vähäsen Pörrillä. Otin kentän hyppyesteellä noita loikkia ja maahanmenon ja seisomisen. Yritin saada itselleni suorituspaineita muiden edessä ja onnistuinkin siinä sen verran kelvollisesti, ettei ihan onnistunut kaikki eka käskyllä. Tämäpä onkin minun vähemmän hyvä ominaisuuteni ajatellen tokottelua. Oijjoij, vaatii paljon työstämistä tuo henkinen puoli.

 

Agiliidon harjoituskuvioksi olin suunnitellut yhdistelmiä Maaningan radoilta. Toki siinä oli se kuvio, jossa Misiun kanssa melkein epäonnistuin ja lisäksi ykkösluokassa ollut tiukka putkeen vienti aidan edestä. Lisäksi valssailukoukero kolmosten hyppäriltä.

 

Misiulla oli vauhtia aika paljon. Pujolle vienti ei ollut tyylipuhdasta ja aina tuli jotain sälää. Ainoa konsti jolla sain sen sinne ilman kouhotusta, oli ottaa se käteen kiinni ja kuljettaa se tästästäs komennoilla vaan pujon alkuun ja antaa sen suoriutua lopusta. Kaikki muu käskytys sai sen sinkoamaan putken suuntaan. Muut hyppelykoukerot meni kelvollisesti ja kokeilinkin sillä valssikoukeroiden tilalle erilaisia kisoissa näkemiäni variaatioita, joista osa toimi Misiulla osa ei. Näinhän se on, pitää kokeilla kaikenlaista koiran taidot tietenkin huomioon ottaen.

 

Ella meni loistavasti. Ihan niin kuin sillä olisi se kakkosluokkaan nousu vienyt sitä pätevämpään suuntaan :-D No eihän se tietenkään siitä itse mitään tiedä, mutta olisiko minulla sitten päässä naksahtanut kakkosluokkalaisvaihe jo päälle. Se oikeasti osasi asioita! Kolmosluokan alkukiekurakin meni hienosti ja erilaiset putkeen pyöritykset onnistui moitteettomasti. Pujottelulle otin lähestymisiä putkesta ja se aloittaminen jo sujuu. Jos virheitä tulee, ne tulee sitten siellä pujon välissä. Rytmikin alkaa jo löytyä. Hyvähyvä!

 

Femma-mussukka on varmaan lueskellut jotain agilityaiheista kirjallisuutta tai katsellut videoita. Tuolle treenauksen kääpiölle (agiesteisiin eka kosketus toukokuun loppupuolella 2007) ei tuottanut kolmosen hyppyradan aloitus MITÄÄN vaikeuksia. Femma toimi kuin VR:n rautahökötysten toiletti ja minä varmaan hymisin tyytyväisyydestä. Oli pakko lopettaa treenaus ja nopeaa ettei ala menemään pieleen.

 

Tiistai 28.8. Pörrin kotitokoilua

 

Hyppyä hyppyä… sitähän se. Lisäksi seuraamisia ja pitihän ne kylässä olleelle kaimalle muutkin liikkeet näyttää. Ihan hyvin meni treeni, oikeastaan jopa todella hyvin.

 

Keskiviikko 29.8. omat koirat pääosin lepäili

 

Pörrin pienen tokotteluhetken jälkeen kävin Misiun kanssa juoksemassa pari kilsaa. Juoksu onnistui muuten hyvin, mutta jalat kipeytyi lenkin jälkeen luvattoman paljon. Kipu äityi jopa hermokivun puolelle ja hetken olin käytännössä jalaton. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Näin siinä käy kun plösökunnossa oleva selkävikainen aloittaa urheilun. Sain kuitenkin jalat takaisin alleni ja menin vetämään treenit tähtiryhmäläisille. Teemana oli ajoissa käskytys ja eteenpäin juokseminen ja pujolle viennit. Pantiin koko kesän mutkitelleet ja valssailleet ohjaajat vähän suoristamaan kulkuaan ja nopeuttamaan menemistään. Oli ihana nähdä koirista kuinka niiden vauhti lisääntyi niille kovin loogisten harjoituskoukeroiden myötä. Ohjaajien käskytkin alkoi tulla ajoissa kun tarpeeksi Annen kanssa "ruoskittiin" ;-)

 

Tapsa ja Sami oli käyneet päivällä jäljellä Fyran, NÖRTIN, Eeron ja Gian kanssa. Oli kuulemma mennyt jäljet hyvin. Nörttikin oli ajanut jälkeä piiiiiitkästä tauosta huolimatta mukavasti. Sen jäljen loppupalkka oli vain joutunut varkauden uhriksi kun lenkillä ollut noutaja oli päättänyt sen suuhunsa napata kuppeineen päivineen.  Fyran jäljessä oli ollut eka selvä kulma. Oli kuulemma selvittänyt sen kävelemällä yli kulmasta ja huomattuaan jäljen katoamisen se oli salamannopeasti ratkaissut tilanteen itse. Tapsa oli tyytyväinen.

 

Torstai 30.8. valmennus Muhoksella

 

Oltiin Annen kans kaksistaan tällä kertaa. Aiheina oli kontaktiesteille ja nollakulman putkiin osumiset. A:n alta meni kiusallisesti putki milloin mitenkin houkuttimena, mutta ei me siihen ansaan menty vaan osattiin loistavasti ohjata koirat A:lle. Ongelmat tulikin sitten niissä nollakulman putkissa, joihin ei sitten meinattu millään osua. Oltiin suorastaan surkeita! Saatiin vähän Minnalta kotiläksyjä… siis voi elläimen varvas miten joku yksinkertanen putkeen heitto voi olla noin epätoivosta säätämistä?

 

Perjantai 31.8. – Lauantai 1.9.  Corgien tokomestaruudet + leireilyä Maaningalla

 

Jälkimiehet oli käyneet metsässä koirineen. Akkaväki ei edelleenkään puutu siihen mitä siellä metsässä tapahtuu ja touhutaan. Kunhan touhuavat ;-)

 

Perjantaina illalla ajeltiin Pörrin ja turistiksi lähteneen Femman kanssa Maaningalle. Ajon aikana vain lumisade jäi kokematta, kaikki muut säätilat tuli nähtyä ja koettua.

 

Lauantaiaamuna tein Pörrille valmistavat hyppyharjoitukset ja vein ruokaa hypyn taakse, toiveena että Pörrille jäisi muistijälki esteen taakse piilotetusta ruoasta. Toiveajatteluksi tosin tämä asia jäi, eihän tuo kovis mitään muista!

Meijjän Pörriä voi nyt kuitenkin tituleerata corgien tokomestaruuskakkoseksi vuosimallia 2007. Hopiaa tuli 1,5 pisteen erolla AVO-luokassa kisanneeseen mestariin. Pörrin tulos ALO2, pisteitä 145 ja sijoitus ko. kokeen luokassa 3. Edelle meni belggari ja kultsun näköinen x-rotuinen. Hoppee ei oo meidän tapauksessa alkuunkaan häppee! Tuomarina oli Marko Puranen.

Arvostelulappu on jossain Tio-667:n uumenissa mutta kootut selitykset tulee tässä (osa jopa ihan hyväksyttäviäkin). Paikallaolo ja hampaiden näyttö oli kymppejä, tosin Pööpöllä kävi "munkki" ettei tuomari huomannut pientä ennakointia paikallaolon perusasennossa. Seuraamiset oli kytkettynä ok, mutta ne perusasentojen tekemiset Pörrillä tökkii kun se ei pidä istumisasennosta johtuen niistä sen vammautuneista takakoivista. Juuri ennen vapaana seuraamista taivas repesi ja siihen saakka meitä hemmotellut pilvipouta katosi. Kentän yli pyyhki joku trombin tapainen ja vettä ja rakeita tuli vaakatasossa. Toimitsijateltta lensi meidän vierestä hajoten liitoksistaan ja ilma oli jokseenkin tasapuolinen. Kun teltta oli saatu kiinni, koe jatkui kuten myös reippaanlainen sade ja tuuli. Vapaana seuraaminen oli vähän jätättävää ja Pörri oli sen näköinen, että tattis vaan, tätä leikkiä riitti.

Maahanmenon varmistelin kaksoiskäskyllä ja se onnistuikin sillä vissiin. Luoksetulo oli minusta parasta Pörriä koko kokeen aikana, mutta tuomarin mielestä laukkavauhti ois saanu olla nopiampi. Siitä saatiin kasi, sen muistan.

Seisominen... oi ei... siitä ois ihan vapaasti saanu antaa nollan. "Valmis" vastauksen jälkeen Pörri pani kuonon maahan ja JÄLJESTI jotain minun vaappuessa sen vieressä. Seiso-käskyä se ei kuullut oikeastaan ollenkaan ja toistin sen jostain matkojen päästä. Sekoilin vielä ennen liikkeenohjaajan "matka riittää" lausahdusta ja olin palata ennen aikojani Pörrin luo... noh - vitosella armahti tästä liikkeestä meitä. Sano että oli siinä sen verran säätämistä, että voi siitä vielä vitosen nakata. Aih ja voih... kauhia esitys. En tahdo edes videolta nähdä mokomaa. Tavallisesti se Pörrin VARMIN JA PARAS liike!

Hyppy meni sitten nollaksi ja siinä nyt ei mitään ihmeellistä ollutkaan. Oli tiedossa, että jos se onnistuu, kyse on vain onnenkantamoisesta, ei osaamisesta. Hyppäsi se sen lopulta ja pysähtyi hienosti esteen taakse, mutta minä käytin ihan liikaa käskyjä. Tätä pörri ei kyllä vielä osaa. Ennen koetta oltiin harjoittelussa vielä siinä vaiheessa, että joka kerran vein sille namia esteen taakse ja sitten lähetin. Kokonaista koeliikettäkään ei olla kertaakaan suoritettu.

Kokonaisvaikutuksesta saatiin seiska. Oli kuulemma virkamiestottista Pörrin osalta. Ehkä... verrattuna edellisiin pilvipoudan aikana kentällä olleisiin. Pörriparka koitti tokotella kentällä joka reikä täynnä vettä ja ohjaajaakin lähinnä oma tuurinsa kelin suhteen nauratti. Ainoa hyvä puoli tuossa kauhiassa sääepisodissa oli se, että mulla katosi kisajännitys taivaan tuuliin. Ja arvatkaapa oliko Pörri viimeinen koira? No oli... kukaan muu ei siinä kelissä enää kentällä kieppunut.

 

Ihan tyytyväinen siis olen siihen nähden, että joka liikkeestä hyppyä lukuunottamatta saatiin edes jotain pisteitä. Hyppy taas... se oiski ollu varsinainen ihme jos ois jottain saatu. Uhkaus suoritettu, Pörri on tokokokeisiin osallistunu, mua ei tartte potkia.

 

Hilppis ja Niko menivät naimiaisiin Oulussa. Tämänkin kautta IIIIISOT valtaisat onnittelut teille kahdelle. Nähdään sitten yhteistreeneissä... lahjaahan EI VOI jättää käyttämättä!

 

Sunnuntai 2.9. Agilityn piirinmestaruuskisat Oulussa

 

Edustettiin Misiun kanssa Raahea ihan kelvosti mitä loppusijoitukseen tulee, mutta yksittäiset radat kyllä meni vähän niin ja näin. Me kohdat josta muut otti hylkyjä, oli meille parhaita paikkoja ja sitten mokailtiin minkä kerettiin ihan perusjutuissa. Eka radalla jo ensimmäiselle esteelle osuminen oli työn takana. OPETUS: Ei saa KOSKAAN aliarvioida radan ensimmäistä estettä!

Misiu oli piirinmestaruuskisassa sijalla 4.
1. radalta tulos 15 ja vähän yliaikaa kun sitä ensimmäistä estettä vähän arvottiin
2. radalta tulos 10 ja vähän yliaikaa kun ei osuttu kertayrittämällä putkeen

Hoh hoijjaa... nelossija kuitenkin näyttää ihan kivalta siinä mielessä, että moni moni meitä kokeneempi jäi ilman tulosta. Meidän tavoite kyllä täyttyi, sillä ajatuksena oli vain petrata viime vuoden räpellystä ja saada molemmilta radoilta tulos ja näinollen jonku näkönen sijotus piirinmestaruuskisassa. Noilla minun mielestä todella kivoilla radoilla olisi voinut kyllä osua pikkuisen paremmin tuloskantaan... helppoja radat ei ollu, mutta todella mukavia, haastavia mutta mentäviä.

Samassa kisassa meidän tähtiryhmäläiset Jenna & kääpin Nilla korkkasivat kakkosluokan. Molemmilla radoilla menivät voittamaan! Eka radalta tuli tulokseksi kymppi ja toiselta nolla, mutta ihanneaika lipsahti 1,02 sekuntia yli ihanneajan… siis vain vajaa silmänräpäyksen vaille nolla!

 

Kotiuduttuani kävin Ellan kanssa juoksemassa Lassintien lenkin. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja pakko on myöntää että joko kunto tai hengitystekniikka on kehittynyt. Oisin voinut juosta enemmänkin...

 

Tänään:

- Tapsa ja Sami vie koirat jäljelle (kuulemma jos ei sada)

- Agiliidon kuukausicup-kisat Käpiksessä, aikomuksena roudata sinne ainakin Ella, Femma, Fyra ja Misiu. Konna edelleen saikkulomalla.

 

Ilmoitettuja kisoja:

- Tornion Raja-Cup

 

Pitää muistaa ilmoittaa TÄNÄÄN:

- OKK:n kisat kahden viikon päästä

- Oulun tai siis Kempeleen geeleilykoitos lokakuun alussa (Femma + kasvis)