Eilen Minnan valmennuksessa tuli eteen hetkellinen los ropleemos. Misiu keksi että keinu on PAHA, kamala tai vähintään epäilyttävä. Sen mielettömän hyvä keinun suoritus oli kaikonnut syksyn tuuliin ja hommassa oli hätäilyn makua. Piti työstää asiaa melkoisen paljon ja luoda sille itseluottamusta mokomaan kapistukseen. Totuuden nimissä keinua on harkattu viime aikoina tasan vain kisasuorituksissa, joissa olen kai jättänyt sitä vähän yksin. Kilttipoika tarttee tukea sen suorittamisessa ja olen kai harpannut liian ison askeleen tuon esteen kanssa. Treenien lopuksi tehdyt yksittäiset keinuharjoitukset meni taas loistavasti ja normaali Misiu oli palannut kentälle.

Kerroin myös Minnalle PiirM-kisojen pituushyppykosketuksesta. Siellähän mineilläkin oli pituushypyssä kolme palikkaa ja ne melkein kiinni toisissaan. Kokeiltiin Minnan kanssa lavastaa samanmoinen este harjoituksiin ja totta... kosketuksen ottaa, ei tajua pituushypyksi laisinkaan. Päätettiin siinä sitten skipata koko asia sillä, että JOS samanmoinen este kisoissa eteen tulee niin sitten tulee ja siitä otetaan virhe. Harvemmin noita pöydältä näyttäviä pituushyppyjä kisoissa näkeekään.

Muutamia rimoja taas hätäilin alas, mutta nuo hätäilyt sattuivat kyllä niissä harjoituksissa missä oli muutakin epätoivoista säätämistä. Virheet kertautuu helposti ja kun alkaa kohellus, sitä sitten riittää. Mutta eipä ne mitkään harjoitukset oliskaan jos kaikki sujuis nappiin ja puhtaasti.

Mikä sitten onnistui? No tarkilleen ottaen todella paljon. Kaksi todella kimuranttia kiemuraa meni enemmän kuin loistavasti, kerta yrittämällä puhtaasti. Pujotteluissa oli puhtia ja aloitukset sujui mitä kummallisimmista kulmista. Putkiinkin osuttiin hienosti, nollakulmista ei mitään ongelmaa. Puomin kontaktit toimi ja narupallo oli ihan superjuttu Misiun mielestä palkkana. Kokonaisuudessaan siis mielettömän hyvät treenit.

Ilmoittauduttiin Annen kans uunituoreen perhe Tolosen iloksi (?) samaan Laamasen valmennukseen lokakuulle. Tiedossa hauskoja hetkiä ohjauskoukeroiden parissa. Saahaan vähän niinku meille räätälöity ryhmä, pari mukavaa eli kivaa pitäs vielä saada samaan sakkiin, kuka uskaltaa ilmoittautua eholle ;)

Pörrin tokoilut Raahessa (seuramestikset samalla?) skipataan kun eipä tehdä tätä juttua liian vaikiaksi. Ystävän varaamat kaksi paikkaa olivatkin korvamerkittyjä ja toisen paikan luovuttaminen aiheuttikin kuulemma pettymystä sellaisissa jotka eivät edes olisi tienneet olevansa pettyneitä. Minä en rupea jännittelemään mitään varasijapaikkaa, tuolle viikonlopulle kun on rotujärjestön hommia tiedossa samalle ajankohdalle ja eipäs nyt tarvitse kokeiden järjestelyllä päätä vaivata. Riittää aivotyötä ihan pentunäyttelynkin (22.9.) ja SWCS:n tulevaisuuspäivien (13.-14.10.) tiimoilta. Ei oo niin tärkeää, tuleehan noita tokokokeita muuallakin.

Femma treenasi eilen pujottelua pihalla. Olin ajatellut ottaa sille kujan käyttöön, mutta eilen pystykepeillä sillä oli sellainen rytminpoikanen, jotta jätetään kujat ja jatketaan tällä. Näyttäs olevan jo kivalla mallilla vaikkei ole harjoiteltukaan :-D

Keskiviikkona tähtiryhmän kanssa tehtiin nollakulmaputkiharkkoja (mun ja Annen kotiläksyjä samalla, tunnustamme juuh!) ja putkensuun ohi ohjauksia. Tähdillämme toimi koirat loistavasti ja omatkin kipitteli kivoja suorituksia. Misiun kanssa mokailin taas niitä eteenpäinlähetyshyppyjä kun en malttanut viedä sitä tarpeeksi pitkälle vaan jäin möllöttämään paikalleni. Typerys! Samassa ajassa sitä ohjaa kun olettaakin, onnistumisprosentti vain ohjaamalla on hitusen parempi kuin pelkällä olettamisella.

Vaahterap*rseet kokeili taas aamulla aidan kestävyyttä ja koukkas mutkan naapurissa. Jos aidassa on wöllin (kahden) mentävä reikä jossain, menee siitä oletettavasti kookikin. Tapsalla riittää tänään puuhaa tuon tontin aidan parissa.

Huomenna Tornioon kisaamaan. Viikonloppuna Misiulla on viisi starttia, ehkä kuusikin jos jossain kisassa sattuu kolmen sakkiin sijoittumaan.

Liitelemisiin!