... sitä me eilen harjoiteltiin Minnan valmennuksessa. Mukana oli mulla nyt paitsi Misiu myös Konna. Pojat tulivat juttuun keskenään loistavasti. On se vaan ihailtavaa kuinka kaksi keskenään vierasta 5-vuotiasta urosta voi olla noin selväpäisiä, että niitä voi talutella remmit samassa kädessä lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä rennosti pelkäämättä mitään räjähdyksiä. Ihania otuksia!

Misiulle haettiin treeneissä jälleen vauhtia. Sitä palkattiin kontakteilla ja yllätettiin putken jälkeen heittämällä sille namikuppia. Oma teemani oli ohjata sitä mahdollisimman paljon nyt takaa ja antaa sen mennä ja baanata vaan. Menihän se, oli oikein pirteänä ja menohalut pursusi. Välillä ei ihan joka esteeseen tällä menetelmällä osuttu, mutta harjoitellaan. Meillä on yli puoli vuotta aikaa säätää vauhti nopeaksi ja tarkkuus kohdilleen. Kyllähän minä periaatteessa tiedän kuinka corgia takaa ohjataan, mutta saada se toimimaan selkäytimestä myös tähän saakka aina edestä ohjatun Misiun kanssa aiheuttaa vähän puuhaa ja aivotyötä. Meidän keskinäistä luottamusta käskyihin ja käskyttämiseen pitää myös lisätä. Misiun tulee olla aivan varma siitä että kun lähetän sitä johonkin suuntaan, sinne mennään. Tämä taas aiheuttaa sen, että minun tulee hyväksyä se tosiasia että jos näytän väärin, se myös menee väärin eli oikein koiran vinkkelistä katsottuna. Hyvä fiilis jäi Misiun treeneistä, nyt ollaan oikealla tiellä tässä treenaussuunnitelmassa. Ainiinjuu, jottei ihan kehumiseksi menis, ne 45 asteen avokulmat pujolle meni taas pipariksi. Argggghhhh! Treeniä treeniä treeniä!

Konnalla oli eka kerta agiliitoa sitten sairasloman. Odotukset ei olleet kovin kummoiset ja pelko oli että tyypillä hirttää kaasu ja leikkaa ajatukset. Väärässä olin ja pahasti! Konna oli niin järjissään kuin vain yltiöfiksu koira olla voi. Se oli kuulolla, ohjautui kaukaa ja haki esteitä ihanasti. Yhtään räyhhiä ei kuulunut koko harjoituksen aikana ja se oli aivan mielissään kun sai loikkia pitkästä aikaa radalla. Tauko on tehnyt sille kyllä hyvää ja oli oikein viisasta antaa sen kurkun parantua aivan rauhassa. Minut pantiin nyt juoksemaan Konnan kanssa oikein kunnolla. Siinä olikin asennekasvatus kohdallaan kun sitä on ollut niin mukava jostain kaukaa ohjailla sinne sun tänne. Olen pelännyt että se alkaa sekoilemaan jos lisään vauhtia kamalasti ja siksi meidän meno on ollut vähän varovaista. Minna sai minuun taottua aktiivisuutta ja rohkeutta mennä tilanteisiin mukaan ja kas - Konna toimi oikein hyvin. Puomin kontaktit oli loistavia, tosin targetit kaivettiin tauon jälkeen avuksi. A-esteen kontakti meni hienosti jos itse pysähdyin varmistamaan oikeaa asentoa, mutta ohijuoksua täytyy vielä harjoitella. Siinä se meinaa ottaa varaslähtöjä ja unohtaa 2on2off asennon. Pitää vain itse muistaa olla jämäkkä siinä, ettei anna sen laistaa noissa tilanteissa kertaakaan. Se yksi "noh, jatka rataa nyt tämän kerran" on kyllä maailman epäreiluinta koiralle jolle koittaa opettaa jotain mustavalkoista juttua ja sitten välillä salliikin harmaan sävyt. Selkärankaa tässä vaaditaan ohjaajalta *ryhdistäytyy*!

Tänään edessä Misiun silmätarkastus ja toivottavasti tulevan puolisonsa Pinjan läpivalaisu ja simmutarkki Akuutissa. Voi että minä toivon, että päästään nyt syksyllä laittamaan meidän tuleva "Cat" alulle ;-)