Eilen laitettiin Minnan treeneissä tossua toisen eteen. Reviteltiin aika reippaanlaisesti vauhtia koiriin. Muilta osin meni ihan kelvosti, paitsi ne mokomat rimat meinasi tulla alas. Tuota ongelmaahan ei esiinny omalla sorakentällä, mutta ehkäpä Minnan hiekkapohja on sen verran raskaampi että ponnistaminen on Misiulle hankalampaa - mene ja tiedä. Alas kuitenkin tulivat isoimmissa revityksissä, lisäksi on nyt jostain keksinyt sen, että pituushypyltä voi ottaa hipaisun ja kaataa palikoita. Kotiläksyksi tuli ylipitkää pituushyppyä, järjestyy!

Yksi kohta meni erikseen kehumisen arvoisesti. Kuvitteles tilanne: vauhtisuora (mutkaputki josta hyppyjä hypyn perään) , jonka päässä alkaa tulosuunnassa vasemmalle tiukemmassa kuin 90 asteen kulmassa pujottelu. Ohjaaja hyppysuoran oikealla puolella ja koiran tulee siis osata hahmottaa pujottelu ja kiertää se eka keppi itsenäisesti sillä ohjaajan mahdollisuudet ehtiä mukaan tilanteeseen olivat aika olemattomat. Ensimmäisellä kerralla menin sössimään sen epävarmuudellani, mutta sitten rohkaistuin ja jätin pujottelun hakemisen Misiun vastuulle. Hoin vain "pujopujoa" ja SE OSASI! Misiu paineli edessäni, haki pujottelun oikein hyvin tiukassa kulmassa vailla mitään ylimääräisiä kaarroksia ja minä pääsin vain rennosti leikkaamaan sen takaa pujottelun vasemmalle puolelle. Voip olla vaikeammin selitetty kuin tilanne olikaan, mutta näin se jotensakin meni. Tuli sellainen WOW olo ja siinä hihkuessani onnistuin vetämään Misiun siitä hyvin alkaneesta pujosta kesken pois, mutta samapa se, se tarkoitus olikin saada se pujoon oikein ja nopeasti.

Aivan treenien aluksi tehtiin kahdella aidalla pyörityksiä ja palkattiin aina vähän päästä kovasti lelulla leikittäen. Misiu repi narupalloaan innokkaasti. Jokohan tuo lelulla palkkaaminen alkaisi pikkuhiljaa ajamaan namien ohi? Toivottavasti. Sais vähän sitä "sikaa" lisää tuohon menemisen meininkiin.

Meillä on nyt pitkän tähtäimen suunnitelma: vauhtitreenejä ja lyhyitä perustekniikkaharjoituksia joissa koiraa päästään palkkaamaan usein. Samat treenit sopii sekä Annelle että mulle, mutta täysin eri tarkoituksissa. Misiulle ja mulle tahdotaan lisää vauhtia ja Annen taas samoissa harjoituksissa tarttee oppia ohjaamaan vauhdikasta Eeroa, jolle ei kyllä tarvita vauhtia lisää ;-)

Kotona treenailin Ellaa pihalla töistä tultuani. Panin alulle pujottelun "väärältä" puolelta ohjauksen. Kyllä mä olenkin siinä sitten huono, aijaij! Muutama ihan kelvollinen pujo sieltä kyllä tuli, joten hieman lisäsi uskoa sitä edessä siintävää kolmosluokkahaavetta ajatellen. Harjoittelin myös paikallapysymistä, lähinnä paikalla seisomista käskyllä odota. Ouluvideoilta oli taas nähtävissä meidän loistava tapa lähteä radalle: koira remmissä oikeaan kohtaan, panta kaulasta, tukeva ote niskasta, silmät peittoon ja kun kädet koiran naamalta irtoaa -> menoksi. Ja kaikki tämä hässäkkä vain sen vuoksi, että tämä napiseeraaja tässä on patalaiska opettamaan tuollaisia tottelevaisuusjuttuja. Tartuin siis itseäni niskasta ja oikeastaan tuo pysyikin aika hyvin.

Osuin eilen netissä juutuupissa videoon, joka osoittaa, ettei nuo maidensa agiliitogurutkaan ole aina mitään erehtymättömiä: VIDEO  Siinä lopussa on T-paidasta luettavissa slogan, joka voisi täällä Suomessa herättää melkoista närästystä. Mitä sanoisitte jos vetäisin päälleni puseron, jossa lukisi: "Jos agility olisi helppoa, sitä kutsuttaisiin TOKO:ksi" ? *hihi*