Kisailtiin la & su Misiun ja Ellan kanssa Oulussa Johanna Nybergin radoilla. Ella korkkasi kakkosluokan ja Misiun tarkotus oli saada yksi nolla, se puuttuva sellainen ässämmejä ajatellen. Homma meni jokseenkin hienosti ja saldona olikin Misiulle kaksi nollaa, yksi vitonen ja yksi ihan pöhkö hylky ja Ellan saldona yksi nollavoitto, yksi vitonen ja kaksi sellaista kymppi+yliaikaa tulosta. Ella tienas myös neljä ilmaiskisaa ja sehän vaan meille passaa!

Ellan ongelmana oli lauantaina putkiin osumiset ja tietty se pujottelu, joka on meillä se heikoin lenkki. Sunnuntaina tosin tuo raidoitettu blondi näytti ettei noissa ole mitään ongelmaa. Otappa sitten selvää mikä on totuus, todennäkösesti jotain tuosta väliltä. Hyppäriltäkin oltiin vähällä tehdä sunnuntaina nolla, mutta pikkuisen olin liian hätäinen radan lopussa ja sain vedetyksi Ellalle kiellon. Noh, yksi nolla riittää ihan mainiosti tässä vaiheessa, pääasia että radat tuntui mukavalta. Erikoisplussa Ellalle hyppärin vaikeasta pujolähestymisestä. Sama pujojuttu oli kolmosluokassakin ja siinä kyllä aika moni sekoili oikein isänmaan kautta.  Videot: lauantai  ja sunnuntai

Misiu oli lauantaina oma tasainen hyvä itsensä. Kaksi nollaa oli tulla, mutta eipä sitten Jossu osunut koirallaan VIIMEISEEN esteeseen *aikuistensana*. Kyllä mulle piruiltiin, mutta sietikin! Täysin ansaitut nootit. Ohjaa - älä h*lkkarissa vaan oleta! Onneksi vähän samanlainen kohta oli jälkimmäisellä radalla ja siellä sitten nollan pukkas ja samalla menolipun ässämmeihin. Sunnuntaina eka radalta (hyppäri, ihanneaika 35 sek) mentiin 2,66 sekuntia alle ihanneaikaan ja NOLLA taas! Jopas jottain. Se nolla oli sitten menolippu maajoukkuekarsintoihin. Vimonen rata olikin sitten jotain alta arvostelun ja superhuonon väliltä. Se lähti takkuillen, kiihtyi kuin dieselmoottori ja sitten levisi käsiin kuin ystävän vanha Talbotti aikoinaan kesken parhaimman menon. No jos ohjaaja on juuri kiskonut kitusiinsa sämpylän ja banaanin ja Misiulla taisi jostain syystä olla hetkellisesti aivot palleissa, ei tulos voi olla tuon kummoisempi. Lataus oli kadonnut, keskittyminen nolla ja väsykin taisi painaa. Ei aina voi onnistua, ei ole tarkoituskaan. Videot: lauantai ja sunnuntai

Meijjän Misiu pääsee ässämmeihin ja laskutaitoni mukaan myös maajoukkuekarsintoihin ens vuonna. Nyt on nollat, tuplanollat ja ties mitkä koukerot suoritettuna. Menestystavoitetta ei tietenkään ole, mutta mennäänpä mukaan ja katsotaan miten korkealle olisi mahdollista kivuta. Itsensä voittaminen ja hienoihin isoihin kisoihin mukaan pääseminen tässä se huimin juttu onkin. Toivottavasti riittää terveyttä itsellä ja Misiulla. Näkys noissakin kisoissa vähän "eksoottisempaa" rotua ;-)

MUOKS JA LISÄYS 17.9.07

Olen katsonut tuota hylsyradan videota ja katsonut peiliin. Ehkei Misiun aivot olleetkaan missään jalkovälissä ja ehkei se käsijarrullisuus ja renkaaseen menemättömyys ollutkaan aivan niin kummallista kuin se aluksi tuntui.

Alun käynnistysvaikeudet varmasti johtuu siitä, että se oli jo nykäisemässä radalle ja mä käskin uudelleen paikalleen. Kilttipoikamisiu ei sitten ollutkaan enää aivan varma saako lähtä radalle, joten lähti epävarmasti. Renkaan mokan pistän myös kilttipoikameningin piikkiin kun jätin sen näköjään vähän yksin sitä suorittamaan (oli muka hoppu sinne putkelle näyttämään). Misiu näköjään meinasi jo hypätä, mutta sitte meniki pupu pöksyyn että tarkottikohan se sittenkään tätä ja kun käännyin kohti, suorittikin sitten sen mitä luuli mun tarkoittaneen, joka oli sitten putki. Omaksi mokaksi siis meni, ei Misiun... kuten aina!

Mä välillä väläyttelen että osaan, mutta sitte kuitenki mokailen tarpeen tullen näppärästi. Mutta - eikös se oo niin, ettei kukaan ole mokailematon ja virheistä opitaan.
 
Viimeisen kuukauden vika- eli mokalista ohjaajan osalta kasvaa:
- ei osu koirallaan ekaan esteeseen kun "tokihansesenmenee"
- ei osu muistamattomuuttaan koirallaan loppusuoralle
- ei osu koirallaan viimeiselle esteelle kun olettaa liikaa
- ei osu koirallaan rengasesteelle kun paahtaa jo ties missä hukassa ja koiraparka ei uskalla itse tehdä ratkaisua
 
Mitäs vielä keksitään? Virheitähän tuossa lajissa riittää :-D Radalta karkaamista ei ollakaan koskaan kokeiltu... ;-)