Noniin, 1,5 viikkoa aikaa ja työn alla Femma vajaa 2 vee neitikoira, joka näki agilityesteet ensimmäisen kerran helatorstain jälkeisenä viikonloppuna viime toukokuussa. Kesä ollaan treenailtu sitä tätä ja vähän tuota, mutta ensimmäisen ja tähän mennessä myös toistaiseksi viimeisen kokonaisen agilityratansa se on mennyt 26.9. Ja eilen SE tosiaan lähti... kisailmoittautuminen.

970171.jpg
Femma toukokuussa Kajaanissa eka kertaa esteillä (kuva: Pia Perna)

Meiltä löytyy pihalta omasta takaa 10 kepin pujo, vanha keinu, rengas jota ei voi suorittaa millään tavoin väärin (paitsi hyppäämällä väärästä suunnasta) ja hätäisesti kyhätty pituushyppy. Näillä on nyt selvittävä tämä tehotreeniaika, muuta vaihtoehtoa ei ole. Tunnustaa tosin täytyy se, että tänään auoin koirakerholle tulleen upouuden muurin tuosta kuormalavalta ja esittelin tämän esteen Femmalle *punastus*

Femma oli erinomainen! Pujottelussa on rytmiä ja sitä ei tarvitse paljoa kädellä auttaa. Kisoissa tosin taidan varmistella tuon aika tarkoin, varsinkin jos ei pujolle tultaessa ole vielä hylkyä alla. Keinu on siitä todella kiva este, jopa niin kiva, että pitää olla tarkka siitä, ettei se tule harrastelemaan lentokeinua. Renkaalle se meni hienosti. Ensimmäinen rengasharjoituksemme oli sillä hyvässä muistissa. Palkkasin sitä sekä namilla että solmulelupallolla ja Femmalle passasi molemmat palkat yhtä hyvin, tosin lelun repiminen oli siitä ehkä vähän superkivaa. Agileirillä toukokuussa Femman "pika-alokurssilla" muuri ja pituushyppy tuottivat sille hankaluuksia. Niitä ei sen koommin ole sitten harjoiteltu kun mulla on vähän sellaista vik-vik-vikkaa että ikäviä esteitä ei hevillä treenata. Nyt päätin kyhätä lankun- ja laudanpätkistä pituushypyn pahasen ja kasata kerhomme uudenuutukaisen  muurin. Femma osoitti taas sen, mistä on pienet corgineidit tehty. Ei sillä ollut mitään ongelmia ko. esteiden kanssa. Loikki niitä niinkuin se olisi siihen opetettukin. Huimaa! Paras oli kun heitin sille muurin yli solmulelupallon ja se loikkasi perään ja palasi takaisin luokseni muurin kautta kauniisti loikaten se lelu suussa. Jotta "tässä ois nyt, keksippä akka uusi temppu!"

Misiukin pääsi treenailemaan yksittäisiä esteitä ja pujon vaikeita kulmia. Muutaman avokulman meinasi sössiä, mutta palautin sen aina alkuun takaisin ja alkoihan se oikea väli löytyä. Suljetusta kulmasta pujottelun alun hakeminen pääosin sujuu loistavasti. Pujo oli myös todella epämisumaisen nopeaa, liekö sillä solmupallolla osuutta asiaan. Näytti olevan HYVIN mieluisa lelu sillekin.

Huomenna yritän ottaa Femman mukaan kentälle. Josko pääsisi edes kontaktiesteet tekemään ennenkuin esteet muuttaa maneesille. Ensi sunnuntaina en pääse sen kanssa edes treeneihin kun olen siellä Vääksyssä corgien Tulevaisuuspäivillä, toivottavasti myös SWCS ry:n hallituksen kokouksessa....