Olipa hyvät treenit, vaikkei nyt aivan jokainen harjoitus takkuamatta mennyt.

Ensin otettiin perustreeniä avokulmilla ja vierekkäisillä aidoilla, vuoroin valssin kautta ja vuoroin sisäkurvassa pyörien. Ajatus oli saada koirat oikein imeytymään kakkosaidalle ja tässä Konna onnistui jopa niin hyvin että kaatoi kahdesti siivekkeen imuttaessaan... noh... olin vain hätäinen. Misiulla oli mieletön tekemisen asenne. Se kyllä nauttii tuosta uudesta pohjasta josta sen pomppu irtoaa ihan eri lailla kuin hiekasta. Mukana oli myös uusi lempilelu Tuppo-Kahvalla ja se jos mikä pisti Misiuun liikettä. AIJJUU - ehei... tuppo kahvalla ei ole sama asia kuin Annen "tunne-eläin" valjaissa (vaikka se mielleyhtymä tietenkin ensimmäisenä mieleen kaikilla tutuilla tulee)... :-D

Peruspomppimisen jälkeen olikin kuntotreeni. 28 esteen rata ja niin lujaa kuin ikinä jaksaa. Ideana oli huomauttaa meille, että pään on kestettävä vaikka kroppa väsyy. Ja väsyihän se - sekä kroppa, että pääkin, vaikka tosiasiassa me molemmat yllätyttiin siitä kuinka hyviä oltiinkaan. Ensin juoksin Misiun kanssa. Puomin otin sillä periaatteen vuoksi uusiksi kun meinasi roikia alastulokontaktin, mutta muuten se ensimmäinen puolikas meni todella hyvin, suoraan sanottuna mielettömän hyvin. Sitten väsyin minä ja homma vähän lasahti, mutta kokonaisuutena oikein kelpo kiemura. Jotta sain hetken hengähtää, otti Anne Eerolla jättiradan seuraavaksi ja olivat todella hyviä! Annella alkaa pää kestää radan baanausta, näitä harkkoja sille lisää vaan *winkwink Minna jos satut lukemaan tätä*! Minä istuin sen aikaa penkillä, läähätin ja join vettä. Ei niinku vähääkään tuntunu jaloissa, että olisi edes mahdollista selvitä hommasta Konnan kanssa. Väärässä olin! Me oltiin kertakaikkisen hyviä ja Konna ei edes kuumunut vaikka rata vain jatkui ja jatkui. 28 esteen aikana tuli rimanpudotus jostain tavisaidalta ja sitten ekalta okserilta, mutta Konna oli koko esteestä aivan kummissaan, joten pannaan kokemattomuuden piikkiin. Taisi nähdä ko. esteen ensimmäistä kertaa (ja melkein kolmosissa... hiphei, aukko sivistyksessä?).

Lopuksi tahkottiin pari ohjauskoukeroa, joiden tarkoituksena oli opettaa meille oikeaa hartialinjaa ja tehdä selväksi, ettei me ehditä kuitenkaan aina sinne eteen heilumaan, vaan on pakko ohjata takaa. Siinä mielessä tehtävä onnistui loistavasti, ei nimittäin ehditty, ei vaikka kuinka muka koitti pätevästi juosta.

Meillä oli Konnan kanssa viimeisessä koukerossa puomille vippaamisessa ongelmaa, kun en saanut omaa juoksulinjaani kuntoon sitten millään. Suututti ja nauratti yhtäaikaa. Vasenkäsi, mikä on vasenkäsi? Pitää varmaan hankkia tuollainen samanlainen paino tuohon vasempaan käteen kuin Anne on hankkinut, jotta erottaa noi kädet toisistaan.

Misiu meni viimeisen koukeron hienosti, mutta alussa minusta tuntui että se veti käsijarru päällä. Sivusta katsottuna ei kuitenkaan ollut vetänyt. ÄH! No tein viimeisen koukeron niin, että otin sen putkesta käsi kirsussa kiinni ja näin sain mielestäni muka vauhdinkokemuksen kun en taas porhaltanut sen edellä ties jossain vain huomatakseni, että en enää mahdu juoksemaan itse eteenpäin. Pitäis vain muistaa tietyissä tilanteissa ohjata vierestä ja tietyissä tilantaissa edestä ja tietyissä takaa... on tämä tasapainoilua. Onneksi Misiu alkaa olla aika tottunut kaikenlaisiin tekniikoihin. Voi kokeilla monenlaisia juttuja. Nytkin onnistuin tekemään sillä sellaisen persjätön, että luotto koiran toimimiseen ja esteen suorittamiseen taisi olla 120% eli verbaalisella asteikolla mitattuna tyhmänrohkeaa diivailua. Tällä kertaa se toimi, toista kertaa tuskin tule...

Raahen agiesteet on nyt Heppakeskuksella. Käpiksen talkoot suorastaan häikäisi suuruudellaan. Mihinkähän sen kaiken talkooväen mahduttaisi saunailtaan (sillä niin pientä vuokrattavaa kokous-saunatilaa tuskin löytyy, paree tyytyä saunomaan vaikka jonkun kotosalla )? On se vaan jännä tässä yhdistystoiminnassa, että aina löytyy palveluiden vastaanottajia vaikka kuinka, mutta kun pitäisi itse olla laittamassa rikkaa ristiin, kaikkoaa kansa kuin kuppa töölöstä! Ruukin pään alaosasto kunnostautui Heinillä vahvistettuna sitten siellä Heppakeskuspäässä. Talkooväen kiitokset menevät siis lyhykäisyydessään omasta puolestani Annelle, Samille, Roille, Heinille, MarikaV:lle, Samulle, Marikalle, Merjalle ja tietty Tapsalle - niin ja Tallikissa-Viirulle, joka oli kyllä työnjohtaja parhaasta päästä, Pesonen taisi olla reissuillaan.

Koklasin Femmalla keskiviikkona pientä estekoukeroa kuokkien viimeisissä Käpiksen ulkotreeneissä. Valssailut meni pyllylleen kun Femma löysi selkäni takaa nopeamman reitin mennä putkeen ja jääräpäisesti jätti kuuntelematta tässätässä-käskyni. Mietelmä & pikapelastus tulevia kisoja ajatelle: ei ahtaita valssailuja ennen putkia, takaa leikaten vaan. Renkaaseenkin se osui hienosti. Sillä ei ollut aikomustakaan hypätä muualta kuin oikeasta kohdasta. Pujot meni säätäen sitä sun tätä, mutta riittävällä varmistelulla saan sen kisoissa pujottelemaan edes jotenkin, kunhan vain saan sen pujon sisälle... Sanoin jo Minnalle että tulen ens keskiviikkona Femman kans vapaavuorolle. Ehdin vetää yhden treenin sen kanssa ennen Oulun kisoja. Ois kai tuo hyvä, että se näkis muutkin kuin oman kerhon esteet.... Mitä enemmän tätä kisoihin menemistä miettii, sen enemmän alkaa oma hulluus naurattamaan. Mistä lähtien minun asenne agi-kisaamiseen on muuttunut niin paljon, että lähden kisoihin NÄIN keskeneräisellä koiralla? Onneksi suorituspaineita ei ole ja Femmalla aika varmasti tulee olemaan kivaa. Ei se tiedä hylätäänkö se ja kun "maaliin" päästään, riehakoidaan koko rahalla! Ei ole sen vika, että emäntänsä on näin pöljä ja tässä tapauksessa haluaa nolata itsensä.

Ens yönä kohti vääksyä. Onneksi on talvikumit alla!