Nyt on corgien open show koettu ja kiva pikku nayttely olikin. Cardeja nyt olisi saanut olla edes pari enemman, mutta onneksi joukossa oli sentaan yksi ennen nakematon sesse, sellainen jenkkituonti blue merle, juuri vuoden tayttanyt Rhydowen-kasvatti. Valitettavasti paivan paras cardi oli ilmoitettu veteraaneihin, josta ei BIS-kisaan paasty ja nain ollen Tyci Cadfael sai tyytya BIS-veteraanin ruusukkeeseen. ROP cardi oli Keebleway Star Glow, jonka Kevin valitsi lopulta bissiksikin.

Pemuja oli onneksi enemman ja oli ihan OIKEASTI kiva seurata niiden arvostelua. Cruftsissa aina on cardit paallekain ja pemut menee aivan ohi. Joukossa oli monta kivaa koiraa, joista oma suosikki yli kaikkien muiden oli isommissa pennuissa ja junnuissa kisannut Chawton Kiss Me Kate at Karisoke. Eihan se parhaassa turkissaan ollut, mutta niin kovin tasapainoinen ja lupaava, eika siina ollut ylimaaraista lihaa luidensa paalla. Noh - tamahan sitten tietenkin tarkoittaa sita ettei se voittanut, mutta olipahan VSP-pentu sentaan. Narttujen voittaja oli myos oikein kiva koira, mutta sen henkilollisyys pitaa tarkistaa videolta. Tulosten kirjaaminen on jotenkin jaanyt siina kuvatessa. Urokset ja ROP:n voitti aika jyhkea Cantone Repeat Performance, joka liikkui vetavasti, mutta jonka oisin itse tahtonut nahda tiiviimmassa kunnossa.

Se tasta virallisesta raportoinnista. Epavirallisempi osuus meni sitten niin, etta heti aluksi meidat Annen kanssa raahattiin keskelle kehaa ja esiteltiin jopa ennen tuomareita. Sitten kaikki mummut ja papat pani rollansa syrjaan ja taputtaa laiskivat jonnii aikaan ja kun tuomaritkin oli viimein esitelty alettiin viettamaan YLLARI... HILJAISTA hetkea. Nelja oli kaatunut sitten heidan viime kohtaamisensa ja yksi oli sairaalassa... Mulla ei meinannut sitten millaan pitaa pokka kun muistelin meidan suomipoppoon arvailuja CWCA:n tulevista hiljaisista hetkista.

Nayttelyn ajan meilta kaytiin kokoajan kysymassa onko kaikki ok ja tarvitaanko mitaan. Harmittelivat aina samaan hengenvetoon (siis HENGENvetoon, pihisi siis viela edes jotain) pienta osallistujamaaraa, mutta ihan riittavastihan noihin saatiin aikaa kulumaan. Arvostelujen jalkeen meidat oli kutsuttu syomaan tuomareiden Eileenin, Sandran ja Kevinin kanssa. Mukana oli myos Sandran mies ja Lars Norjasta. Oltiin aika internatsunaaleja! Hauska paivallinen oli, ei voi moittia ja ruokakin oli enemman kuin hyvaa. Kylla talla evaalla taas parjaa!

Yksi superkoominen tilanne oli kun arpajaisista yksi mummo voitti koiran pehmolelun joka oli luuranko ja kun sita painoi mahasta, se alkoi hohottaa aavemaisesti. Mummo paineli lelua innoissaan ja ilmoitti kovalla aanella etta katsos pappa, tassa lelussakin on enemman elamaa kuin sinussa... brittihuumori on toisinaan kylla huippua!

Takaisin "kotona" oltiin paikallista aikaa neljan jalkiin ja selvittiin kuin ihmeen kaupalla elossa paikallisesta liikenteesta. Puolan reissu viime syksyna kasvatti kai minun hermorakennetta, mutta Anne-parka kituu takapenkilla. Eipa silti, taman reissun jalkeen minakin tiedan milta tuntuu kun rekka tulee satasen vauhdilla kohti pyoratien levyisella tiella mutkassa ja KOKO elama menee silmien edesta nanosekunnissa. Ei tosin paasty rekan keulakoristeeksi, joten en tieda miten tuo filmi jatkuu, jos jatkuu mitenkaan.

Asken syotiin edistyksellisesti toinen ateria talle paivalle. Keitto naytti itse georgelta, mutta maistui aivan hernekeitolta. Mietityttaa vain, etta nayttaako hernekeitto ulkomaalaisten silmissa samalta ja aiheuttaako se ensinakemalta samanlaisia inhovaristyksia kuin tama meissa aiheutti nyt. No, Annen kanssa ollaan paatetty olla ennakkoluulottomia taman reissun ajan, joten nyt tukin turpani ja sidon sormeni selan taakse ja alan katsoa kana-animaatiota tellusta. Ihan hyvaa jatketta paikalliselle Tanssii Tahtien Kanssa -ohjelmalle, josta muuten MELKEIN tipahti juuri asken Rod Stewardin vahapukeinen vaimo, mutta viela loytyi yksi heikompi lenkki. Good for them!