Oltiin aamulla Mia Laamasen valmennuksessa. Täytyy sanoa, että tuollaisesta 3 tunnin tehotreenistä ja minileireilystä saa kyllä paljon potkua ja tietoa, ei ainoastaan itse tekemällä, vaan myös muiden tekemisiä ja kommentteja seuraamalla. Miasta oli aika hauskaa, että meidän ryhmä kesti kivasti tuota "ruoskimista", tosin hän kyllä hyvin verbaalisesti ja visuaalisesti puki hyvin suoran palautteensa huumorin sekaan. Kiva! Saatiinpahan nauraa itsellemme ja meiltähän se onnistui!

Mia painotti tärkeitä perusasioita: treenin SUUNNITTELUA, runsasta palkkaamista ja sen myötä koiran moottorin käynnissä pitämistä, harjoituksien pätkiksi jakamista (taas päästään takaisin tiuhempaan palkkaamiseen), loogista ohjaamista ja käsien käyttöä ja sitä, että esteet opetellaan K-U-N-N-O-L--L-A! Virhepaikkoja ei tulisi jäädä jankkaamaan, vaan jo kolmatta yritystä ennen voisi koiralla teettää jotain sen itsevarmuutta nostattavaa ja palkan arvoista pikkujuttua ja yrittää sitten vasta uudelleen sitä alkuperäistä juttua.

Misiu sai kiitosta itsevarmuudestaan, kroppansa erinomaisesta hallinnasta, lihaskunnosta ja viretilan säilymisestä ja minä siitä, että ohjasin kuulemma pääosin loogisesti ja käytän palkitsemisessa palloa ja kannustan Misua radalla. Ei se vissiin ihan kamalalta näyttänyt se ohjaaminen, oletan.

Kritiikkiä saatiin sitten niin, että pääasiassa sen kohteena olin minä, ei koira. Mulle ei kuulemma kannattais tulla töihin kun palkkaa heruu sen verran harvoin. Noh - totuuden nimessä meistä jokainen sai kuulla saman totuuden. Työnantajat vaihtoon tai lisää liksaa... jotta vältymme koirien lakolta, palkkahetkien tiheyttä lisätään.

Vedättäminen ohjaamisessani on kuulemma hyvää, mutta joskus voisin vähän vähentää sen määrää (joo - tiedossa, mutta jalat vie, pää tyhjenee) ja joissain tiukoissa paikoissa voisin vähentää kannustuksen määrää ja antaa koiralle vähän enemmän suoritusrauhaa. Ongelmallisin paikka mulle oli yksi takaakiertopaikka, jossa en meinannut sitten niin millään saada käsistäni Misiulle merkkiä (vetoa) tulla sen kierretyn esteen ylikin. Persjätön ajoituksessa mulla oli vähän ongelmaa yhdessä kohtaa harjoitusta ja vannon etten mä tavallisesti ole siinä noin huono, mutta sain kyllä hyvän vinkin opettaa Misiulle uuden leikin jossa koira tulee takaani eri käskyillä aina eri käteen ja vaihtaa takanani tarvittaessa "kätisyyttä". Joo, tätä tullaan kokeilemaan. Misiu tykkää tällasista harjoituksista varmasti.

Pujottelun jälkeen tulisi palkkailla pallolla ja usein ja paljon. Pujon kotiharjoittelussa  jaetaan ruokakupilla palkkaaminen osiin ja viimeiseen ruokaan pannaan oikea jackpotti, jotta Misiun sinnikkyys suorittaa pujo pujon perään innolla kasvaisi. 

Puomin juoksukontaktit toimi hienosti eilen. Keinut oli nopeita, mutta vieläkin saisin siitä aikaa pois jos opettaisin Misiun siihen, että keinu PAM maahan = automaattinen lupa poistua esteeltä. Mikäpä siinä, jääpähän yksi "vahdittava" asia vähemmälle.

Meidän lähtöongelmiin (yleensä otettava lentävä lähtö kun jättölähdöt on Misiulla hitaita) ohjeeksi tuli palloleikit ja paineen nostatukset ja lentäviin lähtöihin kehitellään vakiokiemurat, joista sitten osaa osuttaa koiran paremmin sille ekalle esteelle, ettei mun tartte jännätä osuuko se siihen vai ei. Kun jännitän asiaa -> käsijarru menee itselläkin päälle. Loogista, joo!

Anne kirjoittanee oman ruoskimisensa ikiomaan blogiinsa, joka ilmestyy osoitteeseen http://valopilkku.vuodatus.net . Myös blogilinkeistäni löytyviin Hilpan blogiin ja Pakkasaamun blogiin tulee varmasti samasta koulutuksesta. Terkut vaan teille kaikille ja erityiskiitos meidän ikiomalle personal coahille Minnalle, joka tämän lisävalmennuksen meille järkkäs. Tullaan toistekin jos samanlaista suunnittelet!

Tupoksesta tultuamme tarroitettiin Annen kanssa Corgisetti ja painuttiin sitten Ruukin maneesille harrastamaan ylläri ylläri... ette kyllä arvaa mitä.... NO AGILITYÄ! Ilmeisesti vuorokausiannos oli vielä vajaa tai sitten aivokapasiteetin vajaus alkaa olla jo huolestuttava.

Tunteroinen siellä ohjusten treeneissä loikittiin ja mulla oli mukana Femma ja Misiu, joka lähti pääosin vain Femman seuralaiseksi kun olihan se loikkinut esteillä jo aamun. Femma meni hienosti, irtosi putkiin ja pujottelukin oli oikein kelvollinen. Keinulta otti yhden lentokeinun, mutta eipä se Femmaa kammoksuttanut. Eiku tulta päin vaan uudelleen ja mä päätin opettaa sille nyt tuon PAM-saamennä keinun, tuntuis olevan kuulat korvien välissä sen verran voimakkaasti kohdallaan, että vauhdikkaat ja nopeat keinut ei tule tuottamaan sille ongelmia.

Misiukin sai loikkia hieman ja olihan se poika vauhdissa. Palkkailin lelulla tiuhaan ja tyyppi oli ihan täpinässä. Ei me kauaa treenattu, mutta se mitä tehtiin, oli kyllä Misua nopeimmillaan. Hyvä treeni sille!

Lopuksi vedettiin Annen kanssa meidän ikioman tähtiryhmän harjoitukset ja kyllä se vain tuo koulutusohjaajana oleminen on palkitsevaa kun on motivoitunutta, omillakin aivoilla ajattelevaa sakkia, joka kuuntelee ohjeita, osaa ottaa vastaan kritiikkiä ja kehitysehdotuksia ja osaa itsekin kysellä. Todettiinkin Annen kanssa, että meille itsellemme on tasan herttasen yhdentekevää onko meillä talviharjoittelumahdollisuutta vai ei ja kuljetaanko me Heppakeskuksella vai ei (käydäänhän me viikottain Tupoksella), mutta tuon ryhmän vuoksi tätä tekee mielellään. Se on sitä kapelimestarihommaa... jokainen opettelee soittamaan (kouluttamaan) omaa soitintaan (koiraa) ja me sitten hallitaan koko orkesterin (treeniryhmä) kehittymistä. Meidän tähtiryhmässä ei ole sijaa sellaisille, jotka odottavat että kapelimestarit ohjaavat orkesteria, jonka soittajat on epävireessä ja olettavat soittimiensa soivan ilman että osaa sen itse virittää. Lopuksi onnittelut ryhmäläisillemme Marikalle ja Ravjalle (nollavoitto Oulussa kakkosissa sunnuntaina) ja Jennalle ja Nillalle (nolla pienellä yliajalla kakkosissa Oulussa lauantaina)!

Tää menis nukkumaan nyt. Johan tätä aktiviteettiä tälle päivälle tulikin.

Aijjuu, Femman video (ja mun "haravaanjuoksu" on juutuupissa:   ja Eeron ja Annen menoa näkyypi linkistä:  .