Tänään oltiin valmennuksessa Barbeja, tai ainakin yritettiin, tai ainakin meidän olisi pitänyt yrittää, tai siis... noh... Barbien ominaisuuksia olisi tarvittu. (Sivuraiteelle hypätäkseni muistuu juuri nyt mieleen äidinkielen tunnit ja konditionaalin jankkaus, -isi-isi-isi.) Joo siis meidän olisi pitänyt taipua keskeltä noin niinkun pystysuunnassakin ja olla moderneja ja vetää kaiken maailman twistejä ja vippauksia ja ihan perusvalssit ei enää riittänytkään. Takaperinjuoksukin kaivettiin naftaliinista. Minna mitä ilmeisimmin viimeisteli meitä sunnuntaille, jotta kehtaa esitellä oppilainaan Laamaselle. Tuli niinku siihen malliin kroppajumppaa ja aivotyötä. Nöyränä tunnustettiin että opet (Anne ja mie) jäi nyt oppilaansa varjoon tällä tunnilla. Ensi kertaa Minnan treeneissä mukana ollut Jenna pesi meidät ihan kuus ja nolla. Onko se vaan sitä nuoruuden notkeutta? Sanokaa että on!!!!

Harjoitukset tehtiin osittain vain yhdellä aidalla ja on se merkillistä kuinka silläkin saa sata ja yksi erilaista harjoitusta aikaiseksi. Loppupuolisko tunnista käytettiin alkutunnista opeteltujen tsa-tsa-tsaiden soveltamiseen vajaa 10 esteen koukeroilla.

Misiu oli iskussa ja se sen tus.... ei kun siis tuppolelu oli edelleen ihan superkiva. Pilkettä oli vaikka toistoja tuli useampia ja ohjaus ei ihan joka kohdassa ollut sitä sujuvinta meikäläistä. Otti meinaan siihen malliin selästä twistailut, vastasi kai justiinsa siihen heikkoon paikkaan rangassa. Varsinkin toinen puoli oli huonompi. Vaan mitä mä valitan, takaisin koiraan. Misiu pudotteli muutaman riman, mutta minä ne alas vedin, ei koira. Lähettelen sitä hyppyyn ja teen kaikkeni että se kääntyisi riman päällä takaisinpäin. Miksei sitä opi antamaan toiselle hyppyrauhaa? Tuommosen pidemmän kropan hilaaminen riman yli on pikkuisen pidempi ja riskialttiimpi prosessi kuin samankorkuisilla jaloilla varustetun lyhyemmän sessen loikka. Pitkän koiran kroppa on siinä riman päällä kieppumassa kauemmin kuin se puolet lyhkäsempi. Oppis vain muistamaan ja sisäistäskin asian! Kokonaisuudessaan kuitenkin mahdottoman mukava treeni ja kokoajan mennään sitä ensi kesäksi rakennettavaa superasennetta kohden. Oikeilla jäljillä ollaan. Loppupalkan eteen otin vielä puomin josta 45 asteen avokulmassa pujolle. Täydellinen juoksukontakti, onnistunut pujon aloitus ja nopea pujottelu. Sietkin saada se tuppo palkaksi!

Konna-konjamiini sai tehdä keskittymisharjoitusta oikein toden teolla. Suorittajatyyppinä sillä ei aluksi mennyt millään jakeluun, että on ihan OK että harjoituksessa on vain yksi aita. Reppana koitti tarjota milloin mitäkin estettä suoritettavaksi, varsinkin putki oli ihan liian ihQ. Saatiin hyviä käteensitomisharjoituksia ja noita me tarvitaankin. Tanssikoukeroiden kanssa sama ongelma kuin Misiunkin kanssa. Toinen puoli on minulle kertakaikkiaan notkeampi. Uskallan kyllä väittää että tuolla valuvialla on nyt merkitystä tässä asiassa. Ensimmäinen pidempi koukero ei meinannut onnistua millään. Konna kyllä tekisi kun näyttäisin ajoissa ja ohjaisin sitä SUORANA. Kokeilin jo tunkea takin sisään riman jotta pysyisin suorana, mutta merkillisesti onnistuin kumartelemaan siitä huolimatta. Lopulta päätin, että NYT me se tehdään, keskityttiin hetki ja AVOT, siinä se oli! Viimeinen koukero onnistui hyvin kun otin hieman etumatkaa. Takaa ohjaten ne jutut ei olisi onnistunutkaan. Meillä tapahtu Konnan kanssa onnettomuuskin. Jotenkin onnistuttiin juoksemaan pahki ja konnan takajalan kinnerluu jäi kenkäni alle. Voi että Konnasta pääsi iso rääkäisy! Sillä kävi oikeasti kipeää. Se roikotti jalkaansa ihan pienen hetken ylhäällä, mutta ei siihen ainakaan vielä tullut mitään näkyvää eikä se onnukaan. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä, sillä sunnuntaina sillä ois tokokoe.

Eilen kävin Minnan luona treenaamassa agin vapaavuorolla Femman ja Ellan kanssa. Molemmat olivat tasollaan, innostuneita ja uusi paikka ei niitä hämmentänyt.

Femma mietti ensin hieman vierasta puomia, mutta tarkemmin ajateltuna ehkä se puomin kohdalla aika matalalla oleva katto saattoikin olla se lopullinen syy. No olipa mikä oli, pääasia että meni nopeasti ohi. Femmalla tein lyhyitä estepainotteisia harjoituksia ja kävin vain läpi vieraita esteitä. Lopuksi otin sillä 18 esteen "radan", mutta ei me sillä suorituksella oltais maaliin päästy ilman hylkyä. Kisat on lauantaina, koira vielä kisavalmiista kaukana. Huumoria peliin! Ei tämä nyt ole niin vakavaa!

Ellalla kävin myös läpi vieraat esteet. Eipä voi moittia sitä oikeastaan mistään. Puomit olivat kauniita ja kontaktit meni siisteinä läpijuoksuina. Pujottelu toimi (tosin se toinen puolihan on edelleen atomeina). Rengas ja putket löytyivät. Keinulla ei ongelmia. 18 esteen radalla sillä tippui vain yksi rima kun vedätin sitä kulmassa aika huolimattomasti. Nyt vain kisakalenteria katselemaan, meni se NIIN hyvin.

Fyrakin on nyt treenaillut taas aktiivisemmin eilen ja tänään. Kaivettiin tuo PK-hyppy heinikosta ja nostettiin tuohon soralle. Fyra on nyt opetellut näyttävää loikkaa sen yli ja fyramaisen lennokkaasti se meneekin. Osaa jo hypätä lelu suussa esteen yli. Monta välivaihetta tässä on vielä edessä valmiiksi hyppyliikkeeksi asti, mutta alulla ollaan ja hyvällä sellaisella! Fyra nauttii hyppäämisestä, sillä se suorittaa esteen jopa Jennin käskystä ja sepäs vasta Jenniä suuresti riemastuttaakin. Eiliset seuraamiset oli vähän säätämistä ja yli-innokkaitakin osin, mutta tänään otin seuraamisia vasta hyppyjen jälkeen ja selvästi oli pahin höyry jäänyt hyppyesteelle. Hitsi että tänään irtosikin hyvät seuraamiset. Superhienoa oli huomata, että se osaa tehdä täyskäännöksen vasemmalle juostenkin. Persus heittää hienosti siinä käännösvaiheessa. Jotain sitä on tullut opetettua kunnolla ennenkuin on hätäillyt vaatimisvaiheeseen.

Ja nyt on aika istua hetkeksi YKSIN olkkariin, avata telkku ja katsoa illan Kotikatu nauhalta. Pitää se edes yksi telkkusarja olla jonka joka viikko katsoo. Samalla pitää sulatella rapakon takaa tullutta kysymystä - ounou...!