... eikä kykene. Oli sellainen treeni-ilta, että osa treenistä meni kerrassaan upeasti ja osa ei meinannut onnistua ei sitten yhtään millään. Jenna "nöyryytti" meitä vetelemällä Nillan kanssa noita harjoituksia pääosin puhtaasti ja me Annen kanssa otettiin uusintaa uusinnan perään ja mä vieläpä tuplasti kun tuplasti mokailin Misiun ja Konnan kanssa. Hiki virtasi, päässä jyskytti (oli oikeasti pääkipupäivä ja elelin Panadolin piristävällä voimalla) ja yritin olla reipas. Koitettiin sieltä sivusta huudella, jotta eiks oo hienoo kun "meidän oppilas" on niin hyvä ja että eikös se niin mene, että osa osaa opettaa muttei itte tehdä... Ihan niinku sillä ois saatu synninpäästö tolloiluillemme. Mutta oikeasti - HYVÄ JENNA! Menitte hienosti, meillä takkus.

Harjoituksen ideana oli ohjata vaikeita ohjauskiemuroita ensin rimat alhaalla ja keskittyä vain tiukkaan ohjaamiseen ja ennakointiin. Rimoja nostettiin sitten pikkuhiljaa lisäten kaarroksiin hieman lisäpituutta estekorkeuksien vuoksi. Eka koukero onnistui molemmilla koirilla varsin kelvosti ohjauksen osalta, mutta yksi putken suuaukon OHI vienti oli mulle henkisesti sisäisen kasvun paikka. Pelkäsin sitä putken suuta aivan liikaa ja tokihan sain Konnan sinne puskettua. Misiun kohdalla olin jo viisaampi ja varmempi, mutta silti se kohta oli vähän epäpuhdas. Kun rimat nostettiin normikorkeuteen, aloin sitten säheltämään siihen malliin että koirat alkoivat rimojen tiputteluun. ÄÄÄÄH! Ensin ennakoinnin opettelu on hankalaa ja sitten siitä tulee hankalaa kun ennakoi liian aikaisin ja aiheuttaa koirille epävarmuutta. Pikkuisen ois tuossa ajoituksen suunnittelussa tekemistä!

Toinen koukero meni aluksi AIVAN poskelleen. Koukeroa suunnitellessa mulla vain selkäytimeen juurtui ohjausidea, josta en päässyt irti vaikka kokeilin sen toimimattomaksi. Ohjauksen muuttaminen ei kuitenkaan mitenkään istunut mulle takaraivoon. Konnan kanssa kokeiltiin, kokeiltiin, kokeiltiin ja kokeiltiin kunnes mentiin vähäksi aikaa jäähylle miettimään asioita ja päästettiin välissä Eero ja Anne hommiin. Siinä sitten jäsenneltiin puolin ja toisin kuulia kohdalleen ja kas, kyllä me se loppupelissä osattiinkin ja vieläpä virheettömästi. Ois pitäny lopettaa Konnan kanssa siihen...

Misiun kanssa ohjauskoukerot meni periaatteessa oikein eli pysyin siis kartalla, mutta ne penteleen rimat. Siltä on kadonnut vinosti hyppääminen johonkin ihan ulkoavaruuteen. Tai siis hitaalla vauhdilla se kyllä hyppää tarkasti ja korkealta, mutta kun lisään vedätystä, tyyppi ei ajattele hyppäämistään yhtään ja ryysii muka hypäten rimojen yli. Jos taas rimat on ylikorkealla, se keskittyy ja hyppää hienosti (vai onko siinä se, että tuollaiset hypyt minä vien sitten tarkemmin... henkimaailman juttuja?) Nyt pitää ottaa kotona hypyt käsittelyyn. Treeni oli ajoittain jopa melkein enemmän keilaamista kuin agilityä. Jos jotain todella positiivista pitää hakea, niin niillä miniminihypyillä ja muutenkin Misiun asenne ja menohalut oli melkoiset ja nollakulman putket löytyi upeasti. Treeniohjelman mukaan meillä on menohalujen kasvattamista ja siihen nähden oikeaan suuntaanhan tässä kokoajan mennään vaikka tietyt jutut teettääkin yht'äkkiä enemmän töitä ja päänvaivaa.

Sitten siihen illan mokaan no1. Ihan lopuksi päätin ottaa pojilla parit puomit. Piti olla ihan nopea toimenpide ja loppupalkka päälle, mutta toisin kävi. Konnalla meni jostain käsittämättömästä syystä puomi ja keinu täysin sekaisin ja se kiilapää yritti kokeilla milloin puomin nouseva osa alkaa laskea. Se kokeili, kokeili, kokeili ja kokeili ja kun se sen mielestä keinu ei laskenutkaan, se meni ihan epävarmaksi että KAUHIA, mikä uus este tää onkaan. Tilanne oli osin koominenkin kun Konna seisoo jo melkein puomin tasaisella osalla ja niiailee, että laske nyt lauta laske ja minä kannustan vieressä, että koittas nyt liikuttaa tassuja tasaiselle osalle kertoen ettei tämä este j*kolauta ole keinua nähnykkään. En tiedä voiko koira olla nolona vai onko tuo vain inhimillistämistä, mutta oisittepa nähny kun otin Konnalla sitten kahdesti puomin sitten uusiksi. Väitän että sitä koiraa nolotti p*rusti! Sai se kyllä hurjat palkat sitten lopulta kun tämä meidän "pikapuomeilu" onnistui ja Konna tunnisti esteen. Arvatkaas mitä Konna menee ensi sunnuntaina maneesilla? Arvatkaas onko sillä kontaktiestetreenit?

Misiun puomit lopuksi oli upeita. Juoksukontaktit onnistui täydellisesti ja tarvittaessa saan sen nopeasti pysähtymään kontaktille niin, ettei jarruttelua tarvitse aloittaa jo laskevan osan ylälaidasta. Hyvä hyvä, onneksi sillä ei ollut puomi kadoksissa, ois muuten ollut kartturi todella pulassa ja itsetunto nollissa.

Sunnuntaina treenaileen maneesille. Ohjelmaan kaikki kontaktiesteet ja Misiulle hyppyhässäkkää. Suosta noustaan vielä ;-)