Eikö vain? Eikö ole oikein mukavaa, että 5,5 vuotias tyttölapsi viedään ihan ikiomasta toiveestaan ratsastamaan? Äitiparka "joutuu" raahautumaan tallille ja kaivelemaan muistisopukoitaan miten heppa laitetaan ratsastusvalmiiksi. Ällö-ikävää, varsinkin kun lopputulos näyttää tältä:

1082871.jpg

Heee, kuvittelitte varmaan mielessänne uhrautuneen äidin, joka vain lapsensa harrastuksen vuoksi raahautuu tallille notkumaan - tai sitten ette. Oletettavasti ette ;-) En onnistu huijjaamaan ketään tässä asiassa.

Jenni kävi siis tänään liikuttamassa maailman ehkä suloisinta ja kilteintä Salli-ponia. Kiitos Jenna ja Miia, että lupasitte meille tämän JÄTTI-ilon. Jenni halusi osallistua ihan jokaiseen ratsastukseen liittyvään asiaan. Olisi varmaan siivonnut karsinankin, ellei se olisi jo ollut siisti. Jenni harjasi, kokeili kavioiden puhdistusta, satulointia ja kuolainten laitto piti katsoa HYVIN läheltä. Ratsastelu meni hienosti. Jenni on muutamia kertoja ollut talutuksessa selässä, mutta nyt ensimmäistä kertaa tuli tutuksi ohjat ja yksinkin ratsastaminen. Harjoiteltiin Jennin kanssa kuinka Salli pysäytetään ja kuinka liikkeelle lähtö sujuu ja sujuihan se. Jenni halusi kokeilla ravaamistakin, mutta mulle riitti se leikki 5 metrin jälkeen. Josko nyt ensin harjoiteltaisiin ihan vaan ponin ohjaamista ja istuntaa (joka muuten Jennillä on luonnostaan hyvin rento). Joulupukki kuulemma tuo Jenniltä Sallille lahjoja kun Salli on niin IHANA. Ehkä maailman paras...

Ennen tallille menoa kokeilin hetken tuossa pellolla kuvata vaihtuvissa valo-olosuhteissa tummia koiria vaalealla hangella. Yritin hakea kameraan asetuksia, mutta totesin olosuhteet sellaisiksi, että löin lopulta automaattiurheilukuvauksen päälle ja painelin kameran laukaisinta. Mulla oli mukana äly ja valo, siis Misiu-the-Älypää ja Fyra-the-Valopää. Tässä parit kuvat:

1082891.jpg

1082893.jpg

Kuvaussession lopuksi keskityin Fyran kanssa noutoihin ja jättäviin liikkeisiin. Noudoissa vahvistin oikeaa tuontipaikkaa. Vapautin sen aina kapula suussa jammailemaan menojaan ja aina kutsuin uudelleen "hakee" käskyllä luokseni. Vasta viimeisissä otin muutamat luovutukset ja sivulle siirtymiset ja palkkasin antamalla noutokapulan takaisin suuhun. Näytti toimivan tämä leikki. Maahanmenothan on tuon bravuuri, mutta ihan oman fiiliksen vuoksi piti muutama sellainen ottaa, että pääsee tuntumaan, että ollaan hyviä. Seisomisissa tyrkkäs ekassa maahanmenoa ja seuraavissa otti muutamia askeleita. Ensimmäisissä seisomisliikkeissä tarvitsi käsimerkin käskyn tueksi. Lopetin homman täysin onnistuneeseen suoritukseen, jossa ei ollut edes käsimerkkiä mukana. Lopuksi otin seuraamisia ja vasemmalle käännöksiä ja täyskäännöksiä. Fyra keskittyi hyvin, jopa niin hyvin, ettei me huomattu ollenkaan kun täti 8metrin kelataluttimessa olevan pikkukoiransa kanssa oli jäänyt meitä siihen tienristeykseen katselemaan. Ties kauanko oli siinä seissyt, mutta oikein säikähdin kun täti huikkasi, että sehän tekee asioita iloisesti. Ai kun kiva, vaikka en mä nyt ihan välttis tahdo jokaista koirantaluttajaa tuohon meidän postilaatikolle nojaileen ja treenejä seuraileen. Tämähän oli muuten myös sen merkki, että MÄ keskityin kanssa. Oisko jotain kehittymistä tapahtunu silläkin saralla?

Misiu kiemurteli vielä ennen tallille lähtöä parit pujot kummista kulmista. Hyvin meni ja lelulla palkkasin (totuuden nimissä se oli Fyran hakurulla, jota käytin palkkana Fyrankin treeneissä kun ei muuta käteen osunut).

Tänään pitäs joutua aikaisin nukkumaan. Huomenna pitää olla lentokentällä ennen kuutta... huoh...

Ja PIIES, päivitin viime viikonlopun kuvia: http://jofli.vuodatus.net/blog/945213