Ilmoitin eilen illalla Femman, Ellan ja Misiun Ouluun 17.11. kisaamaan ja tietenkin kaksi starttia per moppe. Ilmeisesti jossain kohtaa korvieni välissä on joku aukko, jota kutsutaan tyhmänrohkeuden keskipisteeksi.

Viikonloppuna olin hieman heikossa hapessa, joka johtui tietty reissuväsymyksestä, edellisviikon lisähuolista (ei koira-asia ollenkaan) ja alkavasta flunssasta. Yritin kuitenkin raahautua urheasti maneesille Annen kanssa vetämään treenejä ja sitä ennen pikkuisen treenaamaan omiani. Treeniaikaa oli vajaa tunti, treenattavia koiria neljä. Ihmeesti sitä vain saa tunnissa tehokasta treeniä aikaiseksi, vaikka aika haipakkaa se oli. Kunkin treenit oli lyhyitä, pääasiassa perustekniikka-esteharjoituksia, joissa oma juoksemiseni oli aika vähäistä. En minä olisi kyennytkään isommasti juoksemaan kun siihen malliin rintakehästä veti ajatuskin urheilusta.

Treenattavat esteet oli nollakulman putket, aitojen takaakierrot ja avokulmat, pujottelu ja keinu.

Femma meni hienosti. Ensimmäinen nollakulman putki vaati vähän rautalankaa, mutta kerrasta tuo mokoma hoksaa mistä on kyse. Enhän minä usko sitä että se sen varsinaisesti oppi noilla toistoilla, mutta hoksasipa ainakin hetkellisesti. Aitahässäkät meni erinomaisesti ja pujotteli ilman käsiohjausta. Keinulla otti eka kerralla lentokeinun kun ei totellut jarrutuskäskyä, mutta onneksi on tullut treenattua tuo este sen verran kivaksi, että eipä se siitä paljon hetkahtanut. Toistot olikin sitten oikein mallikelpoisia kontaktipinnalle saakka juoksuja ja lähtölupahan on Femmalle laudan maahan pamahtaminen.

Ellalla otin ensalkuun niitä aidan taakse jättöjä. En edes yritä sitä istuttaa esteiden takana kun seisaallaan odottaminen näyttäs olevan sen egolle kaikkein helpoin ja varmin homma. Kotioloissa opetettu odota-käsky näyttää toimivan, tosin tarvitsee vielä hieman mustavalkoisuutta lisää. Kotonahan tuo on tarkoitettu, että odota hetkonen lähde kun olet hetken odottanut. Nyt pitää hieman hioskella tuota seisaallaan olon kestoa. Pääsin minä hienosti jo kahden esteen taakse ja palasin palkkaamaan. Hyvällä alulla siis ollaan siihen nähden mitä kesän videoilta meidän lähtöä nähneet sen luulevat vielä olevan ;-) Pujolta ei moittimista, ens kerralla vaihetaan Anne ohjaamaan ja minut kävelemään sinne "väärälle" puolelle. Saadaan sekin inhokkipuoli alulle. Keinut loistavia ja aitahässäkät samoin. Nollakulman putkissa Ella oli varmaan sitä mieltä, että pitikö näiden olla jotenkin erikoisia... pysyisi vain tuo mieli kisoissakin yllä...

Misiu oli täydessä täpinässä. 2 viikon poissaolo agiesteiltä näytti tehneen tehtävänsä ja tyyppi suorastaan syöksyi esteille. Palkkailin sitä vähän väliä ja sekin lisäsi täpinää. Nollakulman putkeen lähetys oli sille helppoa, samoin keinut meni upean itsenäisesti. Hypyt oli tarmokkaita ja sillä harjoittelinkin "sylkkäreitä". Pujo oli perusmisua nopeampia, mutta tekihän se muutaman lopusta "karkaamisen" kun harjoittelin tarkoituksella pujon ohjaamista hyvin kaukaa. Targetin avulla otin pari onnistunutta toistoa ja kolmannella kerralla heitin sille sen lempparipallon palkaksi. Se riitti sen osalta!

Konna oli aivan täynnä tulta, mutta se tappura oli onneksi jossain muualla. Tuossa intotasossa se monesti on keittänyt helposti yli, mutta nyt on ilmeisesti tapahtunut järkikuulien kohtaaminen sekoilukuulien etupuolella. Tuollaisessa viettitasossa se on aikaisemmin ollut vähän siinä ja siinä onko ohjaajalla kivaa pysytellä matkassa ja siksi olenkin vähän ohjatessa sitä rauhoitellut ja vaatinut pikkunättiä suoritusta (siitä nauttii AINA laiskanpuoleinen ohjaaja). Nyt saatiin mennä aika täysillä ja silti Konna pysyi 100% järjissään. Siihen saattoi muuten auttaa Marikan tokottelut minun treenatessa kookeja, hmmm... täytyy tarkkailla tätä seuraavissakin treeneissä ja jos se niin on, että Konna vaatii EVL-tokottelua ennen rataa saadakseen aivonsa järjestykseen, niin sitten se vaatii ja niin tehdään - vai kuinka Marika? Konnan treeneistä kuitenkin sen verran, että keinu meni hienosti ja sen kontaktit oli UPEITA. Pujotteluun on saatu frisbeeleikillä rutkasti vauhtia lisää. Aidat meni enemmän kuin lennokkaasti, yksi jopa ihan kuonolleenkin. Putkissa ei mitään ongelmaa sen jälkeen kun ohjaaja alkoi oikeasti ohjata eikä vain kattellut koiran perään onnellisena (siitä että saa tuommoista elukkaa kartturoida).

Nyt olen koittanut ottaa lunkisti kotosalla. Aivot valuu nenän kautta Nessuihin, päätä ja selkää särkee mutta sairastua ei nyt saa. Ihan työasian vuoksi on oltava perjantaina työkunnossa, muuten minä ja mun aikataulut tukitaan koko puhelinkeskus ja siitäkös vasta talossa tykätään. Ei auta, pystyssä on pysyttävä!

Ensi keskiviikkona osallistutaan (jollei ihan tauvisa olla) heijastinlenkille. Mielettömän hyvä idea Mirka & co!