Eilen puhelimeni piippasi saapunutta tekstiviestiä. Lähettäjän tietoja minulla ei ollut puhelimen osoitekirjassa, joten puhutaan nyt vaikka että kasvattaja 123456 lähestyi minua seuraavalla viestillä: "Hei taas koira-asioissa viestailen. Mietin Murren (nimi muutettu) astutusta ja ajattelin kysyä olisiko sulla tarjota mulle sopivaa urosta?" Ei allekirjoitusta, ei Murren tarkempia tietoja, ei mitään. Ajattelin ensin jättää vastaamatta, mutta laitoin kuitenkin viestin, jossa kerroin meidän urosten astumisien olevan joko astuttu tai tarkoin suunniteltu jo etukäteen ja kehoitin tekemään jalostustoimikunnalle jalostustiedustelun Corgiseuran www-sivuilta löytyvällä lomakkeella. Olin kiltti ja suhtauduin asiaan näennäisen fiksusti. Minun on kuitenkin tässä julkisesti nyt myönnettävä sellainen tosiasia, että mielessäni jylläsi aika monta vähemmän kaunista ajatusta tällaisesta jalostustiedustelutavasta. Meidän pojat eivät ole tekstiviesteillä kysyttynä tarjolla tekstiviesin takana nimettömänä pysytteleville kasvattajille silloin kun sattuu mieleen juolahtamaan ja olisi tarvetta urokselle joka astuu nartun, josta ei muuta informaatiota annettu kuin lempinimi. Myös tuttavani on saaneet samanlaisia 160 merkkiin sopivia urostiedusteluja ja satunpa vielä nyt asioita yhdisteltyäni tietämään, että ko. nartun juoksukin on jo alkanut. Kiirettä siis teettää.

Tapsa kyllä ehdotti minulle, että annetaan Pörrin astua. Sehän on ruunattu jo vuosia sitten, mutta taatusti astuisi jos narttu oikein otillaan olisi. Sitten kun pentuja ei syntyisikään, voisi todeta, että 160 merkkiin ei mahtunut Pörristä aivan kaikkia tietoja ja piti jättää jotain faktaa (munattomuus) pois.

Sanotaan nyt tässä puolijulkisessa mediassa, että meidän urokset astuvat ensisijaisesti omia narttuja tai narttuja, joiden koen jotenkin kiinnostavan minua itseäni kasvattajana. Olen myös pohjamutien kautta ja silmiä auki pitämällä oppinut sen, että joskus omasta uroksesta meinataan ottaa toista sukupolvea kovasti käyttämällä mehut pois ja se mahdollinen isukkikoiran "jalostusarvo" (mitä se lie ikinä sitten onkaan) laskee kuin lehmän häntä vesisateella. Olen oppinut virheistäni valitettavan varovaiseksi. En p*ruuksillani, vaan ihan vaan saadakseni ITSE jotain hyödyllistä jatkoa OMISTA koiristani. Hyödyllisyyttä en laske titteleillä tai muilla hankituilla meriiteillä vaan ihan vaan sukutaululla. Onko sillä tulevaisuutta? Onko siinä ideaa? Kai siihen on jokaisella oikeus jos on koiran itselleen hankkinut. Mistäs saan itse uroksia muualta kuin itse niitä hankkimalla JOS monen koiran sukutaulussa komeilee se oma, kertaalleen itse käytetty uros jo valmiina isoisänä tai isoisoisänä? Emmätiedä, en kuitenkaan osaa selittää tätä asiaa niin, ettei joku herneilisi.Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä tai ikävä, vaan ennemminkin tuoda asiaa esille minunkin näkövinkkelistäni. Parempi vaihtaa kuitenkin aihetta ennen kuin seliseliselitykseni ymmärretään vieläkin enemmän väärin.

Salarakkaita ei ole meidän huushollissa löytynyt vielä ainuttakaan! Koirien pedit on vaihdettu ja eilen sain vielä inspiksen hajoittaa kaksi kirpparilta ostettua täkkiä osiin. Nopea homma saumurilla kattokaas... ja PAH, toiveajattelua sanon minä! Ensin katkesi ykköslanka, sitten kakkoslanka, sitten kolmoslanka, sitten neloslanka ja olin jo kohtalaisen täynnä lankojen pujottelua. Kunpa se olisikin rajoittunut vain lankoihin, mutta neljännen lankojen pujottelun jälkeen rasahti neula poikki. Ihme kyllä varaneuloja oli, mutta työkalu, jolla neulat sai vaihdettua oli kadotuksessa eikä sopivan kokoista 6-kulmasta vipukkaa löytynyt sitten mistään. Dodiin, edulliset 1,50 kirpparilla maksaneet täkit alkoi saada lisähintaa kun Tapsa lähetettiin työkalukauppaan vipuostoksille ja takaisin tullessa oli koko HYLSYSARJA mukana. Yhtä ei kuulemma saanut ja voi tällä koko setillä joskus jotain muutakin tehdä. Niinpä! Ehkä! Toivottavasti! Parempi on! Neulanvaihdon jälkeen langat otti taas vuorollaan katkeamiskierroksen ja lopulta neloslanka päätti olla toimimatta kokonaan. Päässä suhisi ja vinkui, mutta periksi en antanut. Siinä vaiheessa kun sain saumurin langat pelittämään, oli aikaa saumurin pöydälle nostamisesta kulunut 2,5 tuntia ja täkit oli edelleen reunustamatta. Varsinaiseen työhön meni sitten vartti ja koirilla on nyt tuunatut täkit.

Ulkona on pääkallokelit, joten lenkkeilyt on meidän perällä lenkkeilty hetkeksi. Jokirannantie on peilijäällä ja jään päällä juoksee vesi. Pito on nollassa. Lisätään tähän vielä pimeys ja mereltä puhaltava tuuli niin mukavuuskerroin on pakkasella vaikkei keli olekaan. Kyllä Suomen alkutalvi on sitten kaunis!

Huomenissa liitelemään Tupokselle, perjantaina pulikoimaan Edenin altaaseen, lauantaina on välipäivä ja sunnuntaina Kennelliiton yleiskokoukseen ja valtuustoon Espooseen. Onneksi sain otettua yhteyttä P-P Kennelpiirin samaiseen kokoukseen meneviin ja sain tiedoksi lennot joilla he menevät. Onpahan vähän juttuseuraa lento- ja taksimatkalle.