Eilen harjoiteltiin treeneissä ennen muuta yläkropalla ohjaamista. Anne oli lapsenlikkana ja poti polveaan, joten oltiin Jennan kanssa kaksistaan eli koirat kolmistaan. Treenit meni loistavasti, sillä oppi upposi ja harjoitukset meni hyvin, joskaan ei virheittä. Olisi se muuten aika tympeää treenata jos aina ekalla kerralla onnistuisi. Treenien idea oli myös säilyttää rytmi samana kurvin laadusta huolimatta. Silloin kuulemma ohjaajakin pysyy PYSTYSSÄ eikä kompuroi... aikoo kuulemma Minna viduilla tästä mun viikonloppuisesta kananlennosta vielä tovin jos toisenkin. No - siitä eestä joulupukki tuonee vastalahjaksi tamburiinin niin saa Minnakin sitten leikkiä liikunnanopea ja paukuttaa tahtia treeneissä ;-) 

Itselleni oli vaikeinta säilyttää rytmi harjoituksen kulmassa jossa keinu päättyi "ei mihinkään" ja siitä 180 asteen kulmassa käännyttiin takaisin aidoille. Jotenkin vain tökkäsi joka kerta sekä Misiulla että Konnalla. Onneksi koirat on niin fiksuja että ne paikkaa mun tämmöset toilailut pääosin aika hyvin.

Misiu sai kotiläksyksi piikkihyppyjä, sillä ne on edelleen mun osalta auttamattoman surkeita. Teen kyllä kaikkeni, että koira pudottaa ne rimat. TIEDÄN että mun pitää viedä Misu hyvästi esteen yli ennenkuin alan kääntää sitä takastepäin, mutta miksei se kropasta irtoa mitä aikoo? Samaa vikaa mulla oli Konnankin kanssa. Ilmiselvästi kotiläksyjen tekijä ei siis ole kumpikaan koirista, vaan Jossu itte...

Mulle illan yksi suurimmista kummallisuuksista oli, että sain sekä Misiun että Konnan kääntymään vähän niinkuin takaa ohjaten ja voimakkaasti ylävartaloa kääntäen kahden hypyn välistä ilman että koira loikkasi seuraavaa hyppyä. En ois kyllä uskonut yhtään että nuo veijarit sen osaa ja kaikkeni ensin tein, että Minnakin huomasi mun epävarmuuden asiaan, mutta kummallinen on kroppaohjauksen voima! Ai kun tuntui hyvältä onnistua!

Yksi lopputreenin harjoitus oli pujo - putkeen - aita - (takaisin) pujo ja tuo putkeen vienti meni hyvin läheltä aitaa jota ei suoritettu. Kumpikin pojista suoritti tuon "eisaamennä" aidan vain kerran. Muuten sain ne kyllä todella hienosti vietyä sen hylkyrysän ohi. Pujolle takaisin viennit meni aika hyvin vaikka kulma viennille oli todella vaikea. Kyllä pojat osaa. Viimeisin harjoitus oli sitten todella kinkkisiä pujolle leikkauksia, jotka kyllä onnistui kun pikkuisen helpotettiin vientikulmaa. Näitä pitää panna harjoitteluun, sillä mistä sen ikinä tietää milloin pitää kisassa alkaa pelastamaan jotain mitä ei vielä ole rataantutustumisessa aikonut pelastaa :-D

Illan TOP1-asia oli Misiulla sen yllä pysyneet menohalut toistoista huolimatta ja Konnalla UPEAT A:n alastulokontaktit.

Tänään olen nyt ensimmäisen ja viimeisen kerran tältä päivältä tietokoneen ääressä. Päivä kului pienen mutta tiiviin työporukan kanssa Oulun Edenissä TYHY-päivän merkeissä. Ekaksi palaveerattiin työasioista pomon kanssa ja sitten lilluttiin kylpylässä, syötiin hyvin, käytiin savihoidossa ja 25 minuutin hieronnassa. Mä olin IHAN jumissa, umpijumissa! Silmissä suhisi, korvissa soi ja tajunnassa hämärsi kun hieroja käsitteli mun selkää ja hartioita. Nyt koskee kaikkialle ja huomenna varmasti vielä enemmän. Buranaa meni alas ja kohta alkaa joku leffa jonka aion katsoa ihan vaan jatkaakseni tämän päivän rentoutusohjelmaa. Huomenna Jenni menee ratsastamaan ja minä aion napsia muutamia kuvia maailman söpöimmästä Salli-ponista ja sen yli-innokkaasta ratsastajanalusta.

NIIN ja melkein unohtu. Sunnuntaina sitten peukutatte ja KOVASTI. Peukutuksen aihe selvinnee sitten myöhemmin, mutta voin sen verran paljastaa, ettei se liity minuun, minun koiraan tai mihinkään minun aikaansaamaani asiaan. Auttoiko paljon? *hehe*