Eilen...

...suoriuduttiin Annen kanssa Ouluun agikisoihin ja hui hitsi että olikin KYLMÄ! Varattiin vaatetta runsaammanlaisesti ja koirille oli paitsi täkit, myös mahdottomasti vällyjä bokseihin niin autoon kuin siihen P-paikkana olleeseen kevythäkkiin, joka maneesiin raahattiin kaiken varalta. Mulla oli koira joka MINI-luokassa*2 ja Eero liisi molemmat MAXI1 radat.

Tässä selostusta meidän lauman suorituksista:

Femma, Mini1
Agirata: hyl , 3. vimoselle esteelle asti tehtiin vitosta (hätäilin sen pujolta ennen viimeistä väliä pois) kunnes mä aloin näppäräksi ja F päätti toimia kun ei logiikkaa minusta löytynyt. Painui sitten putkeen kun kerran sen sattui näkemään siinä minun säätäessäni askeleitani uudelleen puomille vientiä varten. Femma oli kuitenkin jälleen kerran mulle todellinen yllätys! Se on hyvä!
Hyppäri: 10,00 ja vähän yliaikaa kun otettiin uusintaosumia esteisiin / sijoitus kuitenkin 3. Nyt vain ei ollut niin siistiä ratasuoritusta kuin siinä ekalla. Mulla ei oikein ohjaus pysynyt kasassa ja Femmakaan ei osunut putkiin niin kuin olin luullut. Pujottelu kuitenkin LOISTAVA ja menohalut kaakossa.

Ella, Mini2
Agirata: hyl , se peeveli osaakin edetä... LIIAN kanssa. Päivän nopein hylky, laillisesti suoritettiin 2 estettä ja kolmas osui jo väärään. Olisi pitänyt olla aita, aita, noppee valssi oikealle ja melkein 180 astetta takaspäin rengas. Ellan versio oli että aita-aita-aita ja sitten kysymys että vieläks näitä aitoja jossain olisi. Melko veijari!
Hyppäri: radalta nolla, 2 sekuntia yliaikaa (sijoitus 2.) ja minä otin suorastaan heittäytymisen, kukaan ei vain kertonut että radan puolivälissä ei kannata vielä sitä tehdä. Rähmällään siis kävin ja KOMEASTI, joten siihen nähden Ella suoriutu enemmän kuin loistavasti vaikka minä halailen maata. PAHUS! Siinä oli nousunolla kyllä tyrkyllä, mutta ei maha mittään, onnettomuuksia sattuu. Superkoira kyllä kun ei minun mätkähdyksestä millänsäkään ollut ja paikkasi minun loppuradalla tärähdyksen jäljiltä hieman puolitiehen jääneen ohjauksenkin. Hyvä moppe!

Misiu, Mini3
Agirata: 5,00 ja miinusaikaa. Yksi ELÄMÄNI radoista Misiun kanssa, viis tippuneesta rimasta, joka tuli alas samassa kohdassa jossa Ellan kanssa kaaduin. Siinä myös muut koirat komusi riman päälle ja tarkastelun jälkeen totesimme, että radassa oli siinä kohtaa joku ihmeellisen pehmyt paikka. Tulostaulun perusteella Misiu teki minikolmosten TOISEKSI nopeimman ajan, treenimme tuottaa tulosta! HIPHEI!
Agirata: hyl joka johtui vain siitä etten ehtinytkään radalla kohtaan jossa suunnittelin olevani ja sitten ryssikin ohjaussuunnitelma ja koira meni sinne minne pitikin ohjauksen perusteella mennä, joka ei siis ollut putken oikea pää. Ei oikeastaan edes harmita. Vauhti oli hyvä ja M ei missään vaiheessa tajunnut tehneensä mitään väärin, kun ei tehnytkään. Minä vain jouduin väärään paikkaan radalla. Mun hylky! Molemmilla Misiun radoilla otin sille jättölähdön ja jopa oli pojassa eri meininki nyt kuin on aikaisemmin ollut. Käsijarrusta ei ollut tietoakaan, vaan se tuli oikeasti vauhdilla sieltä odotusasemistaan. Oikeaan suuntaan ollaan tässäkin suhteen menossa.

Minnan radat oli haastavia, mutta ei mahdottomia. Niissä oli teknisesti haastavia kohtia, mutta juuri tällaiset radat tuovat merkitystä puhtaalle tekniikkaharjoittelulle. Mii laik! Ykkösen radat olin henkisesti kartalla koko ajan, kakkosen radoista en saanut oikein otetta ja keskittyminen herpaantui useampaan otteeseen rataan jo tutustumisessakin, mutta kolmosen radat oli mulla heti vesiselviä kuinka ne vien. Ne tuntui välittömästi "meidän jutuilta". Ainoa mikä siis harmittaa ko. kisoista oli se, etten onnistunut ohjauksessani suunnitelmien mukaan siinä hyppärillä. Tunnen vieläkin jaloissani miten olin nuo kurvit suunnitellut. Jospa pääsee ne tekemään vielä joskus...

(Päivitys 21.11.07: Minnan radat viikonlopulta  http://sata1.com/eyespy/kisat/kas112007.html )

Illalla sitten kisoista tultuamme toin koirat kotiin, ruokin ne ja pakkasin saunakamppeet pikaisesti. Jatkettiin sitten iltaa Kepojen + Peten ja Heidin kanssa. Mukava ilta oli ja voileipäkakkukin (jonka päällä poro, pukki ja joulukuusi vaihtoivat vaatteita) teki kauppansa. Minullahan oli jo puoliltapäivin alkanut nälkä, joka loppui vasta tuon voileipäkakun korkkaamiseen ja voin sanoa että KYLLÄ LÄHTI!

1082886.jpg
Voe-leipä-kaakku

1082884.jpg
Ja ikänä ei olla vaatteita vaihettu teevee Petteri, Pukki ja Kuusi

1082873.jpg
Ja koska mulle ei ETUKÄTEEN kerrottu näiden kemujen olevan synttärit, pannaan nyt Wanhentuneesta sitten "kostoksi" kuva kaakkunsa kanssa. Onnea vaan onnea! Ollaan nyt puolisen vuotta saman ikäisiä, kunnes on mun aika pimitellä vanhenemistietoja... ;-)

Tänään...

... rakentelin ohjusten treenivuorolle kohtia eilisistä kolmosen radoista. Se Misiun kanssa mokaksi mennyt valssailukohta ja toisen radan mielenkiintoinen aloitus teki mieli tehdä myös Konnan ja Ellan kanssa. Yllätys oli kyllä melkoinen kun Femmakin suoritti nuo koukerot virheittä. Mulla on vaan koko ajan naama korvasta korvaan hymyssä tuon koiran kehittymisen vuoksi. Ihme peli, melko vekotin, mainio pakkaus! Pujottelulla se koitti säätää omiaan välillä, mutta ehkä mä hätiköin liikaa sen käsiavun poisjättämisellä. Otetaan nyt askelta pikkuisen taaksepäin ja annetaan vähäsen apua rytmitykseen. Hienosti se pujon kauhoo onnistuessaan, mutta pienikin ajatushärö saa sen väärään väliin. Vauva mikä vauva, ei voi vielä vaatia kamalasti kun eihän se ole vielä kahtakaan vuotta!

Ella meni myös kolmosen koukerot loistavasti. Ei mitään moitetta. Harjoittelin myös eka esteen taakse jättämistä, sillä eilenhän sen hylky johtui vain siitä kun se karkasi lapasesta ja näytti perävaloja vilkun sijasta. Pakko saada nuo radan alut kuntoon. Nyt tehtiin monta monta hyvää harjoitusta ja Ellan maltti oli aika hyvä. Pari kertaa meinasi pikkuisen hiippailla, mutta eipä sen enempää moitetta koko treeneistä. Pantiin alulle nyt se "väärän puolen pujokin". Marika toimi ohjaajana oikealla puolella ja mä vaan kävelin väärällä. Vähän siinä oli säätämistä, mutta alulle saatiin ja lupaavaa oli. Ei se ole kuin aivoissa tapahtuvasta loksahduksesta kiinni. Pitää pyytää täällä kotonakin tuo Tapsa avuksi tähän juttuun.

Misiu oli ihan ruutitynnyri. Se pomppi tasajalkaa ja oikein tärisi innosta kun jätin sen ekan esteen taakse. Tuli sieltä sitten kutsuttaessa sellaista kyytiä että hirvitti. Rimat pysyi tänään kaikki ylhäällä ja tein sen kisoissa pipariksi menneen koukeron sekä suunnittelemallani tavalla että niin ohjaten kuin kisoissa tein, mutta hieman yhtä kohtaa parannellen. Onnistui, ei onkkelmia! Toisessa harjoituksessa oli kolmosten agiradan aloitus, josta Misiu meinasi ensin porhaltaa suoraan puomin palkalle. Palautin sen takaisin alkuun ja sitten se sujuikin hienosti. Pujottelut oli tänään nopeita ja loppupalkan sai jälleen pujolta. Liekö siinä nyt syy siihen pujon nopeutumiseen. Misiun tämän illan huippujuttu oli kuitenkin sen mieletön vire tahtoa hommia. Aivan kuin se olisi kokoajan huutanut että "lisää, lisää, lisää". Ihanaa!

Konnakin tuli palkaksi viikonlopun tokotteluistaan (la EVL1 301 pist ja su EVL1 305 pist) agiliitämään. Katsottiin että Konna on ansainnut aivojen nollauksen ja riehkasun suuresti rakastamassaan lajissa. Kylläpä se olikin iloinen maneesilla! Konnalle hain oikeaa ohjauslinjaa kolmosen koukerolle. Ens alkuun varmaan sivulliset katsoi että mitäs nuo koheltaa ja kylläpä tuo Konna puottaa rimoja. Joo, niin puottikin, mutta eipä kyllä ollut Konnan vika jos ohjaaja seisoo hypyllä edessä tai tekee kaikkensa häiritäkseen ohjauksellaan ponnistusta. Hätähousu minä! Löytyihän ne kuviot viimein ja kyllä olikin siistiä menoa. Ei montaa räyhhiäkään Konnasta kuulunut, joten kai minä sitten olin kerrankin sen kanssa ajoissa ja logiikka pelasi. Puomia edeltävä estekoukero meni kivasti ja siinäkin toistot oli parempi kuin eka, jossa jälleen sorruin varmistelemaan asioita enkä rohkeasti vienyt Konnaa esteelle. Puomin kontakteilla oli palkkana lelu ja se näytti toimivan nyt hienosti. Pitääkin vaihdella sille palkkaa siellä targetilla. Jos vaikka nopeutus se oikean 2-2 asennon ottaminen. Pujottelut oli kertakaikkisen nopeita. Meidän frisbeellä tehty loppuleikki on auttanut tähän kyllä paljon. Niin - harjoitus tuottaa tulosta, näkeehän sen nyt Konnan tokotteluistakin. Onnea Marika tätäkin kautta! Tokovalious enää yhden ykkösen päässä ja sitten alkaakin mulla tositoimet AVA:n metsästykseen. Ounou...

Meidän tähtiryhmässä oli valtava osallistujajoukko, vai oliko se sittenkin osallistujapula. Noh - saipahan Marjo ja Jenna tehokasta oppia. Välillä tosin tuli sellainen ajatus mieleen, että pitääkö meidän Annen kanssa mennä niiden oppiin, sillä paukuttivat virheettömästi noita ohjuksien treeneissä juoksemiamme kolmosen koukeroita. Jennin ja Neten kesäistä agikisoissa lausumaa kommenttia siteeratakseni: tämä on nöyryyttävää. Opet jää kyllä ens kesänä kakkoseksi ja nopeesti jos tämä kehitystahti jatkuu näillä kahdella ;-)

Koska päivästä loppui yhtäkkiä valoisat tunnit, jäi Fyran pulkkailut toiseen päivään. Illalla sitten siitä edestä otin ennen saunaan menoa  keittiötokottelusession pidemmän kaavan mukaan. Otin oikein eleettömän asenteen ja jopa teki tyttö siistit liikkeestä pysäyttävät suoritukset, se seisominenkin onnistui vain pienen pienellä käsiavulla. Maahanmeno Fyramaiseen tapaan täys tipahdus ja istuminen ilman käsiapua. Luoksetulo kaunis, seuraaminen vietikästä mutta silti vailla mitään ylimääräistä hösää. Ääh - hyvällä mallilla tottis sillä tällä hetkellä. Pitäis vain saada a) potku p*rsiille jotta menis kisoihin ja b) ylimääräisiä viikonloppuja kalenteriin. Ehkä ens keväänä tai kevättalvella jo, mene ja tiedä!

Huomenna jatkuu arkinen aherrus ja hampaan kidutus. Viime viikon kituminen päättyi kuin seinään perjantai-iltana kun hampaaseen vaihdettiin kortisoni sisälle ja varsinainen juurihoito aloitellaan vasta seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla. Lauantaille mulla oli kisoja varten lääkärintodistus, etten voi osallistua kisoihin "hammasvaivan" vuoksi. Eipä onneksi tarvinnut käyttää moista lappusta. Nyt vain voisin hankkia sellaisen lappusen, etten voi mennä töihin "kroppavaivan" vuoksi. Siihen malliin nimittäin koskee selkää ja keuhkoja se lauantainen ilmalento kisoissa. Auts ja voih! Urheilija ei tervettä päivää näe... se onkin ainoa asia joka minut yhdistää urheilijaan :-D