Agiliidosta

Torstaina pidettiin Minnan luona erikoistreenit. Espoon kaiffarit Hilppa ja Niko oli maisemissa ja tokihan sitä piti ihan oma erikois-spesiaalivalmennus Minnalta tilata. Kaksituntinen, ehkä ylikin, vierähti kasvihuoneessa oikein vauhdikkaasti. Ensimmäinen puolikas tahkottiin pujon kulmia (Niko... mokoma!) ja on se kyllä vain todettava, että Misiulla ja mulla tökkii pahasti pujon avokulmat n. 45 asteen vinkkelistä. Ei vain osuta, vaikka muka harjoitellaankin niitä täällä kotona. Misiu ei hahmota eka väliä vaan puskee itsensä aina järjestelmällisesti kakkosväliin jos päästän sen pujoon edeltäni. Kisoissahan en tätä riskiä edes ota, vaan noissa tilanteissa varmistan supertarkoin sen oikean aloituksen vaikka pienellä kulman muutoksella, mutta kyllä se on p*ntele opittava tuokin kulma ilman kikkailuita. Taidan laittaa kaaret tuohon kotipihalle aloituspäihin. Josko otettas askel takaisinpäin tässä asiassa.

Onnistuiko sitten yhtikäs yhtään mitään? KYLLÄ! Paljonkin. Teknisesti menillä meni monta asiaa mielettömän hyvin. Yksikin twistikohta oli oikein meidän bravuuri. Myös rimat pysyivät jokseenkin ylhäällä ja ehkä olin vähän huolellisempi niiden ohjauksessa. Misiulla oli myös menohaluja ja sen irtoamiset putkiin oli oikeastaan aika leuhkoja.

Treenin toinen puolikas käytettiin etenemisaikojen kellottamisiin. Ensin otettiin aikaa pelkille hyppyesteille ja Misiu pääsi 4,37 m/s:iin vaikka yksi hyppykoukero oli varmistelun varmistelun varmistelua. Vaan eipä tiputellut ;-)  Kontaktiesteillä Misiu oli vain hitusen hitaampi etenemisvauhdissaan ja juoksukontaktien opettaminen on ollut enemmän kuin viisas valinta sen kohdalla. Sen vauhdissa ei oikeastaan ole eroa hyppärin ja kontaktien välillä ja se säästää mahdottomasti aikaa näillä läpijuoksuillaan. Tällä tiellä jatketaan!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan... vai loppuuko... mukavien treenien jälkeen mentiin Anne, minä, Minna, Hilppa ja Niko Tuppi AA-PEE-SEElle iltapalalle. Minä tilasin kaakaokahvin, mutta tuttuun tapaan mokasin homman nykimällä kupin laitteesta ennen sitä kahvin tuloa kuppiin. Saaliinani oli siis vain vaillinainen kuppi kaakaota. Mutta aivan sama, meillä oli kivaa aina puol yhteentoista saakka. Juttu ja ideat lensi ja ehkäpä sitä tässä päästään vielä pukeutumaan tuliterään edustusasuunkin joskus.

Tänään oltiin Ruukin heppakeskuksella harjoituskisojen merkeissä. Toimin tuomarina mölleillä ja ykkösillä ja kakkos-kolmosissa oli ratana vaikeutettu versio ykkösen radasta. Sitä en tuomaroinut, vaan juoksin sen kolmesti itse kera Konnan, Misiun ja Ellan.

Ella teki varsin kelvon radan, vaikka lähdössä olikin vähän tyylirikkoa. Yritin twistiä, mutta päädyin varmaan lambadan kautta macarenaan. Näppärä idea, ei vain toiminut Ellan kohdalla vaikka virheittä se kohta menikin. Kaukana vain kauniista... Mokasin oikeastaan vain A-esteeltä pussiin viennin. Pidin liian selvänä pässinlihana ja kas vain - ohihan se siitä tuli. Korjatessa meni tietty pikkuisen aikaa, mutta alle ihanneaikaan päästiin (50 sek Ellan aika, ihanne 55) ja tuolla vitosella voitettiin mini-kakkoskolmoset. Ellan plussat radalta: osuminen renkaaseen tavallista uhkarohkeammalla ohjauksella, vaikean pujon lähestymisen onnistuminen, putkiin takaa lähettelyt ja loppuradan aitakuvion onnistuminen juuri niin kuin olin suunnitellut.

Misiu oli aivan uskomaton! Ei ole sen vika, että ohjaaja jää kuin tikku luonnontuotteeseen kohdassa jossa pitäisi oikeasti ohjata ja tämän vuoksi koira ohjautuu hylylle ja väärään päähän putkea, mutta se miten meillä muuten rata onnistui oli jotain, mikä melkein itketti ilosta ja ylpeydestä. Misiusta kuului radan loppuosassa oikein sellainen intovinkuminen ja tuollaista siitä ei ole koskaan kuulunut. Onneksi Merja (KIITOS!) kellotti radan ja polvilleen olin pudota kun kuulin ajan olleen 38 sekuntia. Rata ihan kisamittainen, mukana kaikki kontaktit... tästä se lähtee! Misiun plussat (miinuksia ei olekaan): menohalut, siistit juoksukontaktit, irtoaminen ja lennokkaat hypyt.

Konna-konjamiini näytti närhen killuttimet tälle hommalle. Nollarata aikaan 40 ja jotain lisukkeita päälle. Ei se rata joka kohdalta tyylipuhdas ollut vaikka tuloksen valossa siltä näyttää, mutta pitäähän sitä onnistumisestakin jotain ontumista löytää. A:n ylösmenokontakti olisi voinut olla kauniimpi. Se osui, mutta nippa nappa. Puomin alastulossa oli yksi lisä "odota" sanottava, jotta sain sen kiinni. Tämän koen enemmän minun heikon kunnon kuin koiran viaksi. Keinulle ohjaaminen olisi voinut olla minulta selkeämpi, mutta itse keinu meni varsin terhakkaasti. Radan loppuosahan oli ihan näytösluontoista brassailua - tunnustan tosin, että puhtaasti vahingossa. Suunnittelin vähän aktiivisempaa ohjausta, mutta koska Konna näytti tietävän mitä tekee, jäin vahingossa vain ihastelemaan komean koiran juoksemista ja sorruin melkoiseen riskilähettelyyn. Onneksi Konna on koira, joka tekee aina parhaansa - pelasti tilanteen ja meidän kasvot. Konnan radan ehdottomat plussat: alastulokontaktit oli kauniit, rimat pysyivät ylhäällä ilman ainoaakaan kolahdusta ja se oli todella kuuliainen vaikka se kävi aika kierroksilla katsottuaan melko monta rataa illan aikana.

Starteissa oli myös muita kasvatteja ja kyllä kasvistäti oli ylpeä näkemästään. Jola meni hienolla fiiliksellä ja Pia otti radan erinomaisena kisaharjoituksena palkaten sen jokaisella alastulokontaktilla. Nio-Femmansisko meni mölliradan 15 estettä oikein kivasti ja vain yhdellä esteellä tuli kympin verran epäonnistumista. Sijoitus oli Niolla ja Suvilla hienosti minimöllien kolmas ja menohalut oli käännetty kaakkoon. Tässäkö meillä yksi koirakko ensi kesän agirodun alo-joukkueeseen? Toivottavasti! Pinja-Misiuntulevamorsian on ilmiselvästi meidän rodun seuraava tähtikoira tässä lajissa. Miten se elukka voikin olla niin hyvä! Nyt tuli vain yksi vitonen ja minimöllien voitto. Vauhdista ei edes puhuta, se oli jokseenkin ylivoimainen! Jos en mä olis aikeissa saada itselleni tuon otuksen tytärtä (tai poikaa - oikeastaan aivan kamalan sama), kidnappaisin sen itselleni takaisin (varo Marika, toivo että aikanaan tiinehtyy!) ;-)

Fyra tottisteli, rullaili ja ...

Eilen aamupäivällä Fyra pääs mukaan tokotteluharkkoihin. Pidettiin koulutussessiota varsin mielenkiintoisella kokoonpanolla. Riikka Rovaniemeltä, Pia Vantaalta ja mie täältä Raahen kuppeesta. Oli oikein mukavaa ja koirat toimi. Tokihan epäonnistumisia tuli joissain liikkeissä ja toisinaan rautalankaakin tarvittiin, mutta minä ainakin olin Fyran tekemisiin kovasti tyytyväinen.

Seuraamiset: hyvä kontakti, paikka pysyi, perusasennot napsahteli kivasti. Vasemmalle kääntymisissä tahtoo pikkuisen liioitella persuksensa heittoa, mutta vähenemässä on tämä onkkelma.

Seisomiset: muutama ensin käsimerkin kanssa, muutama pelkällä pään käännöllä ja yksi kokonaan ilman apuja. Toimivat ja pysyi paikallaan. Kokeilunhaluisena tyyppinä kokeilin myös idarityyppisen seisomisliikkeen, jossa jätin sen seisomaan ja kiersin idariringin palaten sen luo takaa. Tassuakaan ei hievauttanut vaan pysyi kauniisti. Hyvä pikkumusta!

Maahanmenot: aluksi meni hyvin, mutta kun rupesin Riikalle esittelemään meidän juoksusta maahantippumisia, niin tarjoilikin yhtäkkiä kaksi komeaa seisomista. Onneksi kolmas ja viimeinen onnistui sitten oikein mukavasti.

Luoksetulo: eipä mainittavaa. Eteen istumisesta viereen siirtymisessä oli vähän paikan kanssa keskustelua, mutta kun palkkaa tuli vain pilkulleen oikeasta kohdasta, niin jopa se Fyrakin hoksasi, että nopeammin saa kun ei paikan kanssa sekoile.

Ruutu: no - alkutekijöissään edelleen. Nyt kiinnostui ruutumerkkeinä olleista kertakäyttömukeista enemmän kuin lelusta. Eipä oo reppanalla tainnu koskaan harjoituksissa olla noin pikkuisia merkkejä. Harjoitusta lisää ja paljon. Kunhan leikitään ;-) Positiivista asiassa oli kuitenkin se, että se lähti ruutuun innokkaasti. Tunnustanen tässä nyt että kerran karkasikin käsistäni sinne...

Paikallaolo: Ensin otettiin rivistössä Nappi - Viski - Fyra ja ei mitään moitteen sanaa ko. liikkeestä. Toisen paikallaolon otin kun jätin Fyran paikallaoloon hakeakseni puskien takana olleesta autosta noutokapulan. Riikka leikki Napin kanssa sen edessä ja Pia heitteli Viskille takaviistossa frisbeetä palkaksi ja Fyra pysyi. Oli kuulemma maannut tarkkana, mutta silti ihan rauhassa. Mielenkiintoinen onnistuminen (myönnän - hulluntyhmänrohkea yrityskin), sillä en ole aikaisemmin kotikeittiötä lukuunottamatta hävinnyt sen näköpiiristä paikallaolon ajaksi, puhumattakaan että olisin Fyralle niin tärkeän auton ovia käynyt paukuttelemassa. Fyrahan yleensä ryntää autoon kuultuaan oven avautumisen. Häkin avautumista se ei oikeastaan malta odottaa - pikkuisen pöljä kun joissain asioissa joskus on.

Nouto: Ensin pari noutoa Wubballa ja sitten kapulalla. Toi minulle saakka ja luovutti oikeasta asennosta tuosta edestä. Tokihan minä sille kehuja latelen sen noudon aikana ja autan sitä oikeaan kohtaan, mutta ei tiputa ja tuo minulle. Ai vitsi! Sen vain huomasin, että makupalavaihtoon ei tässä nyt kannata alkaa, sillä tuo koira elää ruoalle siinä määrin, että unohtaa kapulan kokonaan kun haistaa ruoan. Parempi palkka sille ainakin tässä vaiheessa näyttäisi olevan se, kun kapulan luovutuksen jälkeen antaa sille palkaksi kapulan takaisin.

Tokottelun jälkeen otettiin Fyralla pari rullanhakua ja näyttöä. Eka maalimies meni enemmän kuin loistavasti. Rulla oli maassa ja Fyra otti sen ilman lisäapuja. Toinen maalimies meni ihan kelvosti, mutta lähetys piti ottaa uusiksi kun minä onneton lähetin sen ukolle niin, että reitti kulki näyttöliinan yli ja eiköhän se onnistunut saamaan liinan jotenkin jalkoihinsa. Se vähän sekoitti hommaa ja otin uusintalähetyksen. Se sujui hyvin, mutta Fyra oli jo unohtanut näköhavaintonsa ukosta. Silti se haki ja käytti oikeasti nokkaansa. Joutui siis oikein etsimäänkin. Rullan tuonti oli hyvä. Näytölle lähetys vähän kökkösempi kuin se ensimmäinen. Ehkä se hakuun lähetettäessä liinan sekaantuminen jalkoihin vähän painoi intoa vähemmäksi. Kolmas ukko tehtiin sitten tarkoituksella helpoksi, mutta eiköhän vaikeusastetta lisännyt koirantaluttaja, joka uteliaana tunki ison koiransa ja kelataluttimensa kanssa siihen Fyran kantaan. Tästä häiriöstä huolimatta pikkumusta keskittyi hommaansa ja teki näytösluontoisen vimosen treenin. Kyllä mä olin ylpeä siitä! Varsinkin nyt kun rottikset ei välttis tässä pitäjässä ole plusmerkkisessä kurssissa.

Pikkuinen kurssin alennus meillä kyllä rottiksilla parhaillaan on. Perjantaina "aikuisten ihmisten illanistumis iltaa" aloitellessamme Fyra ja Nörtti karkasi etupihalta kun Tapsa ja Sami oli hakemassa lisää pitsavärkkiä kaupungilta. Fyra jäi aitaamattomalle osaa pihastamme pyörimään, mutta tuo Nössö-urhoollinen kävi ties missä. Sama oli toistunut tänään, mutta mikä kummallisinta, tuosta meidän koiratarhasta. Nörtti on viisaampi kuin antaa itsestään uskoa, sillä se oli osannut aukaista tarhan oven sisäpuolelta, auttaa kaverinkin sieltä pois, sulloutua kuistin hömppäportin välistä etupihalle ja sieltä perjantaista rikosreittiä pitkin vapauteen. Nyt oli Fyrakin lähtenyt kierrokselle mukaan ja neidit löytyivät tuolta kohtuullisen matkan takaa. Tapsa oli niitä kovasti "kiitellyt" tempauksestaan... kehui korjanneensa aidat nyt siihen malliin, että vaikka houdinit kikkailevat itsensä tarhasta, pitäisi etupihan aidan silti pitää. Mun oli pakko kysyä, että asensiko se siihen sähkön....

Jos en ennen vuoden vaihtumista saa kirjoitetuksi mitään blogsukkaan niin kauhiast vallan vaan hyvää uutta vuotta kaikille! Mun uudenvuodenlupaus eli pyhä yritys eli haasteen vastaanotto löytyy Aaaapin blogista.