Tänään soitti Kaisa Akuutista Misiun patin tuloksista. Ilmoitti heti alkuun, että uutiset on sitten hyviä. Patti oli hyvänlaatuinen kysta (hikirauhassellainen) ja - yllätys yllätys - mahdottoman vallan kauhian epätavallinen koirilla ja kissoilla. Hiphei! Meidän koirat sairastaa - osa jottain! Mikä ihme siinä on, että meidän lauman ja lähipiirin elikot ei voi harvoin sairastuessaan valita taudikseen jotain sellasta perushuttua, joka löytyy eläinlääketieteen opuksien alkupäästä? Sen muutaman kerran kun olen ollut kuulemassa koirani diagnoosia, varmaan 90% kerroista on sisältänyt lauseen "en ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt" tai "tämä on todella harvinaista". Eipä tehnyt poikkeusta tämäkään kerta.

Tässä kokonaisuudessaan Misiun patin lausunto:

DESCRIPTION<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Number of sections examined – 3 from 1 piece.

The tumour contains tubules and cysts with papillary growths lined by a cuboidal to columnar epithelium. Apical blebs of secretion are present which produce the fluid to form the cysts. There is minimal atypia and no stromal invasion. There is mild associated inflammation. The tumour is well circumscribed and there is a narrow margin of excision in the plane of section.

 

DIAGNOSIS

 

Apocrine cystadenoma of paratrichial sweat gland.

 

PROGNOSIS

 

Good.

 

COMMENTS

 

The tumours are uncommon in both dog and cat and rare in other species. They may be dark in colour. Haemangiomas, haemangiosarcomas, melanomas, some basal cell tumours and keratin filled follicular cysts may also be dark or black.

Yks juttu mua vain tässä kummastuttaa. Onko koiralla tosiaan persuksen päällä hikirauhasia vai onko tuo Misiu joku teinimutanttihirviö, vai voiko se kyynpurema panna elimistön niin sekaisin, että se voi tuollaisia kystia kasvaa? Voisko joku viisaampi kertoa?

 

Toiseenkin diagnoosiin tuli tänään tutustuttua. Kasvatilla (Yatincka) on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta. Uutiset oli kuitenkin koiran kannalta hyviä, sillä Jasu voi kuulemma nyt oikein hyvin. Se on pääasia! Kilpparikoiria voidaan hoitaa antamalla sille ulkoisesti tätä ainetta, jonka tuotanto käy vajaalla.

 

Mutta tämä tästä terveysasiasta. Takaisin ITSE asiaan, siis treeneihin!

 

Aloitanpa vaikka sunnuntain maneesireissulta. Hieman painoi jaloissa puolen päivän aikaan heitetty 4 tunnin lenkki Hummastinjärvelle, mutta mentävä oli kun kutsumus vei.

 

Fyra tokotteli hieman seuraamisia ja luoksetuloja. Se pompiskeli muutaman agiesteenkin ihan yksittäisinä esteinä ja keinusta tuli eka kerralla 110% lentokeinu. Sen selvempää lentokeinua ei_voi_tehdä. Mitä sanoo pikkumusta... imitoi teletappeja ja melkeinpä kiljui että "UUDESTAAN..."! Ei tuo Fyran mielenterveys kovin hevillä tärähdä. Lopuksi otettiin Marikan kanssa sillä kolme rullanhakua. Rullan haut meni hyvin, mutta se ei aivan osannut ottaa rullaa maasta. Pitää harjoitella nyt paljon sitä, että rulla on melkeinpä itsenäisesti siinä maalimiehen vieressä. Aikaisemmin ollaan treenattu rulla maalimiehen kädessä. Hyi minua kun ei ole tullut ajatelleeksi tuon asian vaikeuttamista. Rullan tuonneissa ei ollut moittimista. Toi innolla ja käteen saakka. Näytölle Fyra lähti pikkuisen "mitäkukahäh" asenteella, mutta muutaman metrin jälkeen aina juju selvisi ja se juoksi Marikan luo vauhdilla. Ehkä maneesissa ollut muu hässäkkä sitä pikkuisen sekotti tuossa vaiheessa. Pääasia kuitenkin oli, että se meni näytöille. Pitää vain selkiyttää omaa toimintaa tuossa näytölle lähettämisessä ja antaa Fyran oikeasti LÄHTEÄ näytölle ja mennä itse vasta perään. Nyt itsellä tuli jälkikäteen sellainen tunne, että kumpikohan meistä lähetyksen jälkeen innokkaammin ensimmäiset askeleet ottikaan... noloa...

 

Ellalla oli sikakivaa, koskapa ei olisi. Putket imi sitä oikeastaan todella hyvin ja rakentelin sille sellaisia lyhyitä koukeroita, joissa väkisin ohjasin sitä takaa leikkaillen putkiin. Nou problemos. Vain yksi putki meni ohitukseksi kun ohjasin huolimattomasti. Sitä vanhaa sinistä putkea ei ole Ella tainnut ikinä nähdäkään ja varsinaisena ruttukasana muistuttaa enemmän umpitunnelin ja avotunnelin risteytystä kuin avotunnelia. Keinut oli Ellalla vauhdikkaita ja renkaaseen osui jopa takaa leikaten. Pujottelut meni hienosti paremmalta puolelta ohjaten ja siltä väärältä puolelta ohjausta harjoiteltiin Marikan kanssa.  Ellahan osaa pujotella, mutta aivot menee solmuun jos olen eri puolella. Tätä harjoitellaan nyt apuohjaajan kanssa. Kyllä se vielä siitä!

 

Femma kaahasi tuttuun tapaansa kiilto silmissä. Se koira rakastaa tätä lajia koko kokemattomalla sydämellään. Putket imi, hyppyjen vaikeatkin kulmat onnistuivat. Sen keinu on ihan oma lukunsa ja jarrut pitäisi jostain saada, ettei ala lentokeinuiksi menemään. Vielä ne ei sitä ole, mutta pitää olla tarkka ettei päästäkään. Pujottelu tuttuun tapaan vielä takkusi, mutta onhan tässä Kajaanin kisoihin vielä monta monta yötä aikaa :-D (Ilmoitin Kajaanin iltakisoihin Loppiaiselle kisaamaan Ellan, Femman ja Misiu ja tietty Kona-tö-kone tulee kans).

 

Konnan kanssa harjoittelin takaa leikkauksia ja kurvien tiukentamista. Ihan kelpoja treenejä kun aina yrityksen ja erehdyksen kautta löysin itselleni oikean kohdan ohjaamiselle. Pujon aloitukset oli hienoja ja keinu nopeutuu kerta kerralta. Kokeilin sillä myös uhkarohkeita putkelle ohjauksia. Kaukaa käskytin sitä ja eihän se aluksi osunut oikeaan paikkaan. Noh - Konnan vika se ei ollut, joten ansaitsi ihan vapaasti kehut siitä että edes yritti hakea oikeaa putken päätä. Emmätiä, mä en vaan jaksa olla kehumatta koiraa joka yrittää parhaansa niissä resursseissa mitä ohjaaja sille antaa. Jos ei ohjaajasta irtoa selkeämpää ohjausta, ei se koiran vika ole.

 

Alkuviikko sitten tehtiin joulukortteja ja maalattiin niihin koristeita. Vettä on satanut. Ulkona on tylsää ja joulu on kai peruttu jos luottaa siihen mitä ikkunasta näkee. Torstaina kuitenkin oli taas Tupoksen keikan vuoro. Jotain valoa näihin pimeisiin iltoihin! Aluksi oli tarkoitus ottaa mukaan Ella, mutta sitten hellyin ja Misiu pääsi paljaspersoonana mukaan. Ei ollut virhearvio ottaa se mukaan!

 

Tehtiin perustreeniä; käteen tuloja ilman ainuttakaan estettä ja puhdasta tekniikkaa muutamalla esteellä. Pujon aloituksia eri lailla vipaten avo ja umpikulmista, A:n kontakteja "kisamaisittain" ja palkkana seuraavan esteen suorittaminen ja kahdella hypyllä mitä erilaisimpia takaaheittoja, valsseja ja sylkkäreitä - puuhaa siis riitti ihan koko tunniksi ja Minna toimikin coachin roolin lisäksi myös koiratolppana aina kulloinkin suoritusvuoroa odottavalle koiralleni.

 

Misiu oli ihan täpinässä. Pikku tauko ilmiselvästi piristi ja siperia opetti... Ellan mukaan pääsy treeneihin on tainnut olla tyypille melko kova luu pureksittavaksi. Eipä sitä ihan aina olekaan herra ykköskoira se joka mukaan pääsee. Syö miestä ja lisää menohaluja, hyvä niin :-D  Kotiläksynä keskitytään näihin käteentuloharjoituksiin ilman ainoaakaan estettä. Niihin pitää saada lähtöön vieläkin räjähtävämpi voima. Vauhti itsessään on jo hyvä. Misiu myös kääntyy ja "vaihtaa kättä" todella hyvin. Aitoja ei nyt tullut alas kuin pari ja nekin minun turhanpäiväisen vedätyksen ansiosta. Pujon aloitukset onnistui yhtä avokulmaa lukuunottamatta loistavasti ja toistoista huolimatta pujoissa oli ihan menomeninkiä. A:n kontaktit meni hienosti ja hyppyhässäköissä mokasin vain kerran ohjaukseni ajoituksen ja sain Misiun suorittamaan esteen väärinpäin. Miten se yksi pieni askelhorjahdus estettä kohti voikin olla merkkinä koiralle suorittaa se?

 

Kona-tö-kone tappoi Wubbaansa taas innolla. Siinä sivussa sitten heitin tunnollisena treenarina sen suuhun omankin käteni kun kerran "käteentuloja" treenattiin. Voe elämä! Enää nää kolhut ei ole vahinkoja vaan alkaa muodostua jo tavaksi. Miten mä en opi leikkimään koiran kanssa ilman, että tungen sen hampaisiin oman kourani?

 

Konnan suurin ongelma oli näissä treeneissä se eka ilman esteitä suoritettu käteentulo. Kirjaimellisestihan se todellakin tuli käteen kiinni, mutta linja juosta ei ollut ihan suora. Näppäränä poikana se keksi että harkkaan on piilotettu varmasti joku juju ja kävi ihan varmuuden vuoksi heittämässä parit aidat luosetulolinjastaan vasemmalta. Toisen yrityksen aikana se pongasi oikealla olleen pujottelun ja kiemurteli sen matkan varrella. Vasta kolmas yritys, rautalankamallinnossellainen tuli oikein ja kun sille saatiin yksi onnistunut juttu, ei se enää viljellytkään omia ajatuksia esteiden suorituksen suhteen. Kona on työnarkkis, ei muuta selitystä asialle :-D

 

Konnan hypyissä oli hyviä, huonoja ja niitä onnettomia erittäin huonoja, joissa se vain roikaisee jonnekin ja toivoo ettei koivet osu rimaan. Osan aiheutan minä ohjausmokillani, mutta osasta hyppyjä voi kyllä sanoa, että voisi se koirakin JOSKUS niitä koipiaan nostaa ja pelastaa tilannetta. Hyppyharkkaa herralla siis tiedossa. Aitakoukerot meni kyllä ihan loistavasti kun vauhtiin päästiin, varsinkin se viimeisin juttu, jonka piti olla todella vaikea. Ai pitikö? Pujottelun aloitukset meni enemmän kuin hienosti. Ne oli perfektoja! Pujon vauhti on myös ihan huimasti kehittynyt nopeammaksi. A:n alastulot toimi kuin junan vessa. Vieläkin hehkutan ratkaisulle nöyrtyä opettamaan ne alusta saakka uusiksi.

 

Loppupalkan pojat saivat molemmat pujo ja keinu suoran päätteeksi ja kumpikin oli ansainnut hupinsa, Konna Wubbansa ja Misiu ruokakuppinsa. Pakko vielä ylppistellä, että treffitauosta huolimatta kummallakaan pojista ei ollut toisesta pahaa ajatusta. On noiden kanssa helppoa kuljeksia!

 

Tänään alennuin jouluostoksille tuonne kaupungille. Loikin kaupasta kauppaan ja sain aikaiseksi vain epämääräisiä ostoksia, joita ei paljon pakettiin kääriskellä. Lopulta meni hermo ja päätin ajella huomenissa Kaakkurin Sittariin Ouluun ja poiketa Zeppelinissäkin. Menköön eurot eri kaupunkiin, mutta joulurauha on turvattava niin meille kuin Annellekin. Netelle ja Jennille on LÖYDYTTÄVÄ "irtoliapetsejä" niiden "liapetsimaailmaan" tai muuten menee järki jokaiselta. Lisäksi on vielä aika monta joululahjaa hankkimatta, ei ole edes IDEAA siitä mitä hankkisi. Ei tämä ole helppoa!

 

Äsken Tapsan ruokkiessa ja ulkoiluttaessa koiria, värkkäilin noita korukoiria yhden jos toisenkin. Kokeilin myös eri rotuvaihtoehtoja ja taidanpa yrittää toimittaa niitä pahaa-aavistamattomille uhreille vielä ennen joulua. Korttipohjia ja koristevärkkejä vain pitää saada lisää, joten Jokirannan tonttupaja menee nyt nukkumaan että jaksaa aamulla herätä relluajelulle tuonne oikein anti-talviseen keliin.

 

Ainiin, Jennin mielestä kaunein joululaulu on Rakkaus on lumivalkoinen siltä enkelilevyltä.... JJJJJJJUST! Laulaa kertosäkeenkin kuin kokenutkin Yö-fani :-D