Tänään jatkui tämä urheilijan elämä tuolla Virpiniemessä OKK:n hallilla. Koko päivä siellä taas meni agiliitäessä ja sitä seuratessa. En tiedä oliko hallissa tänään kylmempi vai aiheuttiko älyttömän huonosti nukuttu yö (kelloa voi katsoa yöllä puolen tunnin välein!) sen, että tänään paleli melkein koko päivän.

Anne kirmaili sulosäärillään Eeron kanssa kaksi rataa. Ekan radan alkusuoralla jäi teipatun polvensa kanssa kuin tikku siihen luonnontuotteeseen ja Eero pääsi ottamaan etumatkaa reippaanlaisesti. Eihän sieltä sitten rengasta löytynyt eka yrittämällä. Tuomari nyrkitti vitosta, mutta loppurata menikin sitten varsin mallikkaasti. Kakkosradalla karkasi vähän homma lapasesta ja Eero löysi omat estekuviot. Mitä tekee tuomari? Ristii kädet päänsä päälle ja lopettaa arvostelun. Ettäs kehtasi!

Konna oli vain kakkosten agiradalla. Yli puolen välin tehtiin oikein mallikasta rataa, kunnes Konnalla leikkasi. Onko sen oikeasti pakko tosipaikassa keksiä radanluku ja yrittää olla näppärämpi kuin onkaan? Jos se on nyrkissä kiinni A:n alastulokontaktilla ja sillä samalla nyrkillä alan vetämään sitä viiksikarvoista 180 asteen käännöstä akselini ympäri VASEMMALLE viedäkseni sen keinulle, niin miten kummassa sen päähän välähtää pinkaista etuOIKEALLE 10 metrin päässä olevalle esteelle? Edes videolta ei löydy selitystä mokomalle ajatuksen virralle. Just nyt sen ei olis tarvinnut näyttää kaikille olevansa viisaampi kuin minä! Konnan plussat tänään radalla: hypyt onnistui ja keinu oli NOPEA, videolta voin todistaa jos joku ei usko.

Ellalla oli hyvä päivä, pääsi palkinnoille molemmissa starteissaan. Agiradalta tuli siisti nolla 5-6 sekuntia alle ihanneajan ja sillä tuli myös luokkavoitto. Kolmosluokka enää yhden sijoitusnollan päässä, ihme ja kumma! Seuraavassa startissa kaikki meni kuten oli suunniteltukin, mutta pelkäämäni leikkaus putken takana pissi ja vitonen sieltä. Ihanneaikaan kuitenkin mentiin ja sijoituttiin sillä radalla kolmansiksi. Ellan plussat tänään: varmat pujottelut, pysyi lähdössä esteiden takana, ohjautui hyvin aidoille ja teki sievät kontaktit.

Misiun eka rata oli hyvä. Nollaa tehtiin toiseksi viimeiselle esteelle asti, mutta siellä Misu ei enää osunut putkeen joka oli kinkkisessä pimeässä kulmassa. Olisi itse pitänyt olla siinä kohdassa huolellisempi kun tietää ettei nuo putket ole Misiun vahvin lenkki. Muilta osin rata meni hienosti ja menohalut oli kohdallaan. Putken kierrosta ja uudelleen ottamisesta huolimatta mentiin yli 2 sekuntia alle ihanneajan, joten aika haipakkaa me siellä pisteltiin. Ei Misiun ajat ole ennen kestäneet mitään korjaamisia! Kakkosrata (tämän viikolopun 11. rata minulle) oli sitten jo heikompi esitys. Se alkoi hyvin ja puolivälin yli mentiin vielä nollalla. Sitten Misiu ei osunut taas semmoiseen täysin pimeästä kulmasta lähetettyyn putkeen ja jouduin viemään sen uusiksi putkelle, lumipalloefekti sai alkunsa... en ehtinyt suunnittelemaani paikkaan radalla ja Misiu pääsi lipsahtamaan aidan ohi. Kaksi kieltoa nyt jo alla. Sitten hetki onnistumista ja 2. viimeisellä esteellä välistäveto ei enää onnistunutkaan ja Misiu hyppäsi esteen väärältä puolelta. Herrasmiehenä ajatteli hankkia hyllyn Ellan palkinnoille. Minäkin olin tuon loppuradan jo täysin puhki, joten virheet johtui kyllä myös siitä. Ei enää jaksanut olla skarppina. Misiun plussat: menohalut, varmat pujojen aloitukset, käsijarruttomat jättölähdöt. Siihen on tullut oikeasti täpinää pönttöön!

Pitäähän tässä päästä vielä elvistelemään. Meidän opetuslapset (OK - nyt Minnankin) Jenna&Nilla pinkaisivat päivän ekassa kakkosen startissa kolmosiin ja ekassa kolmosen startissaan iltapäivällä nappasivat heti miinustuloksen ja ensimmäisen SM-nollansa. Jumankekka mikä pari! Pakko kuitenkin kuitata, että voitti Ella sentään Nillan siinä kakkosen startissa... jottei nyt oppilaat ihan ope-tätien silmille hyppis *vitsivitsivitsi* Kyllä kuule Jenna olet oikeasti tämän huiman noususi ansainnut! Töitä olet tehnyt ahkerasti ja näin se homma palkitaan.

Kotimatkalla käytiin ostamassa Jennille juhlasukkahousut Kaakkurin Sittarista. Niille tuli hintaa toistasataa erkkimerkkiä... aika kallista... NOH - elämä on! Eiku tuli ostettua ensimmäinen joululahja ja koska tiedän ettei Jenni osaa lukea ja toivon ettei kukaan ryötti sille tätä kerro: joulupukki tuo sille ison "Liapetsi" talon kaikkine härveleineen ja sinne muutaman uuden asukin. Sai se sukkahousunsakin ja minä puseron ja jotain muuta sälää kanssa.

Kotiin tultuani parannettiin Hannan kanssa maailmaa saunomisen merkeissä ja iltaa istuen. Katsottiin eka viikonlopun agiliidot isolta ruudulta ja sitten, voitteko kuvitella, minä katsoin Big Brother finaalista varmaan PUOLET, jukopliut! Symppiksen oloinen kaveri voitti, mutta mikä ihme se kakkoseksi tullut kotko oli? TOP10 kärkikastia blondirintamalla?

Nyt mä aion mennä nukkumaan ja toivottavasti nukunkin. Ensi yönä mua ei kiinnosta katsella kuinka Anne kiipeilee minihameessa sotilaspoikien junavaunussa sängynpäätyjä pitkin ja kuinka etsin talvipakkasilla shortsiasuiselle sosiaalitapauslapselle vaatteita kirppikseltä. En aio eksyä RAY:n peliluolaan, en aio puhdistaa yhtään vastasyntynyttä ihmislasta KOIRANkarvoista, täyttää yhtään kuponkia, istua lentokentällä tai nauraa unihorteessa kaikille näille viime yönä näkemille unipätkilleni. By-to-vei... miltä sekoaminen tuntuu? Mistä se alkaa? Pipipäähän tässä on aina ollut, mutta olen mä sentään yöni nukkunut... yleensä ;-)

Aijuu - juoksuhelvetti - osa SYKSY1/07: Fyra vuotaa.