Heippa vaan sulle kasvattajatäti! Mulla pyyhkii oikein hyvin:

fyrankepakko3.jpg
Käskivät lisätä kuvan alle tekstin, että "kaikki mitä tämä koira joskus saavuttaa, on verrattavissa ihmeeseen", mutta sitten otin pikkuisen fiksumman ilmeen, etteivät vallan suuta ruppee soittamaan.

fyrankepakko2.jpg
Kamalasti vain piti keskittyä, että saa suun, silmät ja tassut nätisti ja aivan kieli keskellä suuta piti tätä hommaa tehdä.

fyramakoilee.jpg
Sitten mä tajusin, että kieli suuhun, turpa kii ja katse horisonttiin. Vasta nyt jälkikäteen tarkasteltuna huomaan ettei älypiuhoja riittänyt enää korvien suoristamiseen.

Mä olin siis tänään lenkillä noiden nakkikoirien kanssa tuolla hiekkakuopalla. Puoteltiin semmoista haipakkaa, että Pikku-Hitlerkin suojas jo kasvojaan. Kerranki niin päin:

apua.jpg

Corgit piti mulle liitokoulua. Ne treenaa sitä liitämistä kahesti viikossa ja ne tarttee aina jottain esteitä allensa. Ei kuulemma muuten tuu atleetiksi. On muakin sinne liitokouluun aina sillon tällön viety, mutta mulla kun tuo liitäminen onnistuu pääosin ilman esteitäkin niin harrastelen tuota hommaa sitten enemmän vasta kun kevät koittaa. Mulle kuulemma samoissa treeneissä haetaan vain herneille järjestystä. Mistä lähtien koirat on tehty herneistä - KYSYN MÄÄ VAAN.

Niin no takasi siihen liitokouluun. Tänään nää vääristä sääristään huolimatta melkoisen älykkäät matalat suostuivat liitämään minun kanssani ilman esteitä. Tässä on Jannun ja Femman tyylinäytettä. Aika pahasti näkkyy olevan sukuvikkaa noilla kahella kun tuo liitotyyli näkkyy perytyvän aika vahvasti:

lentokoirat.jpg

Aika metkaa että nuo osas liitää ylämäkkeen. Ehkäpä harjotus tekkee mestariksi? Mä yleensä liidän vain alamäkkeen:

lentokoira_isokin.jpg

Käyräkoivet tais olla tästä mun alaspäin suuntautuneesta liidosta sen verta katteellisia, että päättivät kampata mut seuraavan liidon kohdalla:

ryhmarama1.jpg

Mä en kehtaa paljastaa että ne onnistu siinä. Pikkusen nolotti! Piti hieman ottaa lukua ja keskittyä muka Pikku-Hitlerin hiekkaleikkeihin.

hiekansiirtohommissa.jpg

Se yritti vaatia mua kaivinkoneeksi, mutta nouvei, tää kattelis mielummin täsä hommassa ku toinen tekkee työt. Jos nyt ees yhen työn eessä sais laiskotella. Hieman vain pisti miettiin (näin jälkikätteen tietenkin), onko tuo routa kovastikki ollu syvällä ja jos nyt kuitenkin ois alentunu tuota muksua auttaan niin oisko tuo päässynnä mun tehoilla kaivetusta kuopasta ennää poieskaan. Olen nimittäin varmasti Jokirannan paras kaivuri, vaan arvakkaapa kiinnostiko paljastaa kuka ne meidän koiratarhan kuopat on oikiasti kaivanu. Jos ne vaikka vieläki osottelisivat Nörttiä, vaikka eihän se nössö ossaa mittään muuta ku kattoa tähtiä kun mä teen tarhan maanmuokkaukset. Kertos ees kun Iso-Hitler on tulossa, mutta eihän tuo mittään tajua. Möllöttää vaan.

Nyt ajjautu aika paljo sivuraiteelle tää tarinointi. No siis tarinan opetus oli se, että me juostiin, juostiin, juostiin ja juostiin. Mentiin Femman ja Jannun kans hiekkakuopan reunoja ylös, alas ja sivuttain.

ringasopoilee.jpg
Tuo meidän viisain lenkki Ringa-Hontto-Petteri-Honttinen (tuo on varmaan aatelinen kun sillon noin pitkä nimi) juoksi kans aikansa, mutta sitte se siirty valvontahommiin. Vanha ja viisas saa kuulemma niin tehdä just sillon kun huvittaa. Kotona se kehu olleensa tähystyspuuhissa koko ajan, mutta pisti kyllä vähän omiaan. Kahtokaa nyt kun sekin puotteli perää pitämässä:

lentokoirat_perakkain.jpg

Ja kun tultiin kotia, mua kummasti nukutti jonku aikaa. Ainaski kaksi tuntia. Sitten kuulin kun treeniliivi kahahti ja ovella piipahti myös Anne, joka toi meille yhtä englantilais-ranskalaista ihmislasta meidän Pikku-Hitlerin kaveriksi. Nuo kolme asiaa (treeniliivi, Anne ja ylimääräinen ihmislapsi) tarkoittaa tässä talossa sitä, että meitä koiria yleensä lastataan muutama autoon ja viedään pois että toinen Iso-Hitler pärjää loppulauman kanssa. Ihan varmaa ei aina voi olla siitä ketkä meistä nelijalkasista autoon lastataan, mutta jos pitää oikein kovaa meteliä itsestään, löytää kyllä aika varmasti ittensä auton takaboksista. Olin taas tässä sirkuksessa tapani mukaan tehokas ja vajaan puolen tunnin automatka alkoi. Lopun saa muut selittää, mullon muuta puuhaa. Kauanhan tässä jo yhteen hommaan keskityinkin!

Maneesitreenit 20.01.2008

Fyra tuossa hieman tarinoi pääasiassa kasvattajalleen Lauralle, mutta samoilla tulillahan tuossa menee muillekin Fyran updeitti.

Tänään oli maneesikeikan vuoro. Rakentelin viime torstain valmennuksen mukaisia kuvioita, tosin en onnistunut ollenkaan saamaan aikaiseksi samanlaista kuviota. Ihan selvästi multa puuttu joku este jostain kohdasta. Samapa se sille, pääasia että koukeroita piisas. Puolilta päivin käyty metsälenkki ja Misiun kanssa kaksin heitetty laatuaikalenkki painoi pikkuisen jaloissa, mutta agilityhän on urheilua, joten saa tämä homma kroppaan ottaakin.

Treenasin pääasiassa Konnaa. Aluksi piti pari perävalon vilkkumista sille motkottaa, mutta apropoo kun löytyi taas yhteinen sävel niin olipa nautinnollista sen kanssa. Keinu on sillä kyllä nyt este, jolla on tapahtunut huimaakin huimempi edistyminen ja se alkaa löytyä muualtakin kuin ihan vierestä ohjattuna. Se ei ole enää Konnan inhokkieste - ehei! Nytkin tapahtui jopa sellainen ihme, että Konna valitsi pujon sijasta keinun. Jos kelataan Konnan ajatuksia kuukausi tai kaksi taaksepäin, se ei olisi vilkaissutkaan keinua ennen kuin se sen edessä näytetään. Se oli ilmeisesti niin haltioissaan keinuesteestä, että yksi puomin nousuosa piti hiippailla odotella koska keinu laskee. Olipa poika nolona kun ei laskenut vaikka kuinka koitti niiailla sen merkkinä että kohta rämähtää... :-D Tätä samaahan Konna on tehnyt joskus aikaisemminkin. En pistäisi sitä pelon piikkiin, vaan semmoisen "ohos - nyt en ollut aivan kartalla mille esteelle innokkaasti kiipesinkään" -olotilan. Uusintaotoksella samainen puomi meni loistavasti ja jokainen suoritettu keinu oli tänään erinomainen.

Pujoja ohjailin sillä taas kaukaa ja vaikeista kulmista. Ei mittään ongelmaa. Aloittaa hyvin, pujottaa reippaasti eikä varasta viimeisiä välejä vaikka vähän vedättäisikin. JES!

Keskityin todella paljon siihen, että olisin kokoajan "askeleen" edellä Konnaa. Toki sitä piti lähetellä, mutta ajatus oli, että esteelle lähettämisen jälkeen olisin sitä taas vinhasti edellä. Se oli vähän kuin semmoista jojottelua. Hyvin onnistui. Tehtiin aika pitkät treenit ilman paussia ja tälläkin oli tarkoituksensa. Pitää jaksaa vaikka vähän kierrokset nousee. Kun paussin aika koitti, Konna käytti senkin ajan viisaasti tokotellen Marikan kanssa. Pistin nurkkasilmällä merkille pari aika hienoa EVL:n ruutua!

Fyran kanssa otin muutaman pujon, pikkupätkän Konnan treenistä (meni muuten hyvin) ja sitten tokoteltiin. Seuraamiset oli hyviä, vasemmalle käännökset saisin unohtaa hetkeksi (niillä on vain kiva brassailla), oikealle käännöksissä väljyyttä ja niitä teinkin namilla imuttaen. Perusasentoon pysähtymisiä tein useita toistoja kun pitäisi selkiyttää tuo vasemmalle kääntymisen ja pysähtymisen ero. Jo pelkkä hiljentäminen saa toisinaan Fyran heittämään persustaan jo minun taakse. Koitin kovasti keskittyä omaan toimintaani ennen pysähdystä. Jospa se tästä!

Liikkeestä seisominen ja maahanmeno toimivat. Luoksetulo oli nopea mutta meinasi ennakoida sivulle pyytämisen tuosta edestä. Otin muutamia eteenistumisharjoituksia.

Pikkuisen rääpästiin taas noutoa ja näytettiin Marikalle missä meillä mennään. Tuohon luovutukseen pitää keskittyä. Heitto-osuus, kapulalle meno, kapulaan tarttuminen ja vauhti tuoda mun luo on kaikki Fyramaisen terhakoita. Luovutus on... no se vain ON...

Fyran tokottelun aikaan Femman lämmittelystä vastasi pieni kenneltyttö Serena, joka taisi olla aika tohkeissaan kun pienikoila oli remminpäässä. Femmalla otin vain pari putkeen lähetystä, pari pujoa, muutaman hypyn ja puomin toistoja. Ekalta puomilta päätti hypätä KESKEN kaiken alas. Mikä lie aivopieru! No ei se puomia sen lentonsa jälkeen pelännyt, mutta pisti kyllä miettiin että mitä sen päässä oikein liikkui. Femma oikeastaan vain piti kivaa (ja seuraa Serenalle).

Misulla keskityin taas lyhyeen napakkaan treeniin. Se kesti kokonaisuudessaan ehkä 5 minuuttia ja siinä ajassa ehdittiin kaahottaa aika paljon. Se osaa hienosti twistit jos mä osaan. Into oli taas kohdillaan ja puomin kontaktit pitivät, vaikka nyt kyllä vedätin sitä uhkarohkealla vauhdilla noihin kohtiin. Loppuun heitin sille semmoisen radanpuolikkaan niin lujalla vauhdilla kuin minusta irtosi ja irtosihan se Misiukin melko menoon. Siihen oli hyvä lopettaa tämä Misiun mielestä aivan täysin kesken jäänyt treenikerta. Raukkaparka kun joka sunnuntai sen treenit jätetään vaiheeseen :-D Ehkä ens viikolla tulee tuohonkin asiaan muutos, sillä Misiulla on napsahtanut nakki tuurata juoksuista vaimoaan ja opettaa MarikaV:lle kartturointia.

Ihan lopuksi vedin Konnalla vielä ylipitkän radan jossa oli sisällytettynä kaikki tämän päivän treenien kinkkiset kohdat. Konna meni sen puhtaasti ja vain yksi tyylirikko mulla tuli ohjauksessa ja Konna teki turhan missähä-pyörähdyksen ennen puomia. Radan jälkeen olin ihan puhki. Agility ON urheilua!