Näin sitä mennään kevättä kohti. Pakkanen tosin vain kiristyy ja talvi näyttää olevan viimein tosiasia, mutta mepä ei edelleenkään valiteta. Kelit on mitä parhaimmat, koirat on puhtaita ja mieli virkku - niin ja Englannin matka lähestyy. Hiphei!

Tänään onnistuin tekemään eilen suunnittelemistani asioista kaiken muun, paitsi setterin valokuvauksen. Setteri laski lampahia kotosalla ja ilmakaan ei kauheasti olisi suosinut HYVIÄ kuvia semmosesta mustasta ikiliikkujasta valkeeta hankea vasten.

Aloitin aamun parittamalla koiria. Unto sai Sentin ja Sentti Unton. Varttitunti tuossa eteisessä oltiin ihmisakkain kanssa päät vastakkain pitämässä nuorta lempeä paikallaan. Kaffittelun jälkeen kuvattiin nuoripari ja tulevarouva vielä erikseen ja kahden kuukauden odotusaika toivottavasti alkoi. Kruunattiin Hannan kanssa tämä yhteistyörojekti mehevillä pitsoilla.

Sitten pienelle metsälenkille Ellan, Totin, Eskon ja Pörrin kanssa. Näppärästi ajelin lumista tietä hiekkakuopalle ja ihailin vain kuinka saan olla tuolla IHAN rauhassa. Juu, sainkin, paitsi että koirat haukku TAUOTTA koko lenkin ajan. Ne ihan selvästi oli vuorollaan äänessä. Minkä ihmeen vuoksi se ilomieli ei pysy pään sisäpuolella vaan purkautuu älämölönä ulos.

Kuviakin otin melko lailla. Osa onnistui, osa ei ja osasta tuli vain kuvia, perushuttua, jotka ei oikeastaan näytä yhtikäs yhtään miltään. Kaikki kuvat löytyy täältä mutta heitänpä blogsukan piristykseksi parit tähänkin.

Ne meni sinne sun tänne eli ees taas:

Nelikko270108.jpg

NelikkoMenee.jpg

Ne meni ylös ja alas:

NelikkoYlos.jpg

Rinnejuoksua.jpg

Ne piti huolen jokaisesta ilmansuunnasta:

VasenOikea.jpg

Ja lopuksi malttoivat hetken poseerata kauniisti (ainakin Ellalla kävi sellainen vahinko):

EllaMaisema2.jpg

Juu, siis kiva oli lenkki älämölöstä huolimatta. Hetken paistoi aurinkokin kauniisti, mutta siinä vaiheessa alkoi kamera hyytymään (pakkasta noin -10 ja risat). Päätin lähteä kotiin ja pakkasin koirat autoon. TIO käynnistyi tapansa mukaan moitteettomasti ja pakilla lähdettiin. Hienosti menee, eihän tässä mittään hättää - EIPÄ - siinä vaiheessa kun TIOn olisi pitänyt lähteä eteenpäin, alla olikin napajäätikköön rinnastettavaa ainetta ja siihen jäi. Renkaat ujelsi, auto nytkyi ja ainoa suunta mihin se kykeni menemään oli taaksepäin. Ei siinä pakissa olis mittään ongelmaa ollut, ellen olisi näppärästi onnistunut osuttamaan autoni näin hyvin:

TioKii1.jpg

EIKÖ NÄY TARPEEKS HYVIN, EIKÖ? Pannaanpas sama vähän lähempää:

TioKii2.jpg

Nyt oli pakko turvautua kännykkään ja soitella miehisiä apujoukkoja paikalle. Ihan yksinkertaista ei tämäkään tietenkään ollut, sillä piti hälytä sekä Tapsa että oma isä. Tapsa siksi, että osaa opastaa meidän isän sinne missä olin. Isä autoineen siksi, ettei meidän Vanilla ois päässy tuonne kinoksiin tuon TIO:nkaan vertaa. Ja meidän pieni talvinen ulkoilulenkki vain venyi ja paukkui ja koirat edelleen... haukkui!

Pari tuntia ehdin olla kotosalla kun tuli lähtö treeneihin maneesille. Mukaan pääs Misiu, Ella ja Fyra + Marika toi luonnollisesti Konnan. Myös Naapuri ja Woody lähtivät kyytille.

Konnalla otin aitapyörityksiä ja A:n kontakteja. Meni hyvin! Myös keinulle Konna meni innokkaasti ja puomin kontaktit oli nopsia. Pujoissa ei moitteen sanaa, vauhti vain kasvaa ja kiintiökiusaamisena oli näitä korkeita aitoja. Nyt niitä oli neljä suorassa linjassa ja jo kohtalaisen kuumana käynyt Konna joutui suorittamaan noita vuoroin minun vedättäessä ja eteen lähettäen. Pari rimaa kohelsi alas, mutta pääosin rimat pysyi ja Konna oli kuulolla. Kääntelin sitä aina suoralla yhtäkkiä vastakkaiseen suuntaan vain kokeillakseni kuunteleeko se vai meneekö se vain täysiä suoraan. Voin sanoa että kuunteli ja vieläpä hyvin.

Ella oli jo päivällä urheillut tuolla metsälenkillä, joten otin sillä vain jotain ihan pientä. Kontaktiesteet otin useampaan kertaan läpi, pikkuisen aitamutkittelua ja sitten lopuksi sitä neljän esteen suoraa. Ohjasin sitä aika kaukaa sivusuunnassa ja oli mukava huomata, että Ella oikeasti katsoi jo seuraavia esteitä eikä hakenut minulta varmistusta ja tukea. Ihan viimeisenä jankattiin parit "vääränpuolen" pujot ja kyllä mä olin iloinen kun 12 keppiä meni virheettömästi. Ai VITSI! Pitääkö tuo ilmoittaa huomenna helmikuun kisoihin kolmosen starttiin vai keskittyäkö kisoihin vain Konnan ja Misiun kanssa? Pulmakulma...

Misiu meni vain lämpimikseen jotain pientä hömppää. Semmoista fiilistelymenoa vain. Kontaktiesteet meni kivasti, tosin ekan keinun otti lentokeinuna ja pari seuraavaa oli sitten vähän varovaisempia, muttei kuitenkaan mitään hitaita. Ehei, Misiun miehisyysmittari on ja pysyy keinuna. Tyypin lempparieste! Olin Misiun kanssa pikkuisen huolimaton näissä treeneissä ja ne meni vähän sinnepäin ohjauksen osalta mutta kerrankos näitä hömppäilyitä tulee harrastettua. Misulla oli kivaa, se on pääasia. Parit kotiläksyaitapyöritykset kuitenkin tein tosissaan ja niissä se oli hyvä. Kääntyi kyllä todella hyvin!

Fyra pääasiassa tokotteli. Aluksi sillä oli virtaa kuin atomivoimalassa (Aaapi: sinne teidän naapuriin ei tartte rakentaa voimalaa, hankitaan sinne Fyralle juoksumatto niin se kehittää sillä energiaa muutamaan tuhanteen talouteen keveesti). Tulihan se seurautuspätkän myötä järkikultakin päähän ja käytettiin sitten takinsovittajia henkilöryhmänä. Meinasi pikkuisen kiinnostaa ihmiset joiden ympärillä pyörittiin ja piti pikkuisen huomautella asiasta Fyraa. Lopulta se suopui ajatukseen, että ehkei kaikki ihmiset ole sen tervehtimiskohteita. Ei edes se pienin ja ihanin Serena. Siirryttiin jättäviin liikkeisiin, joista maahanmenot meni hyvin, ekan seisomisen kuunteli huonosti ja tippui maahan mutta seuraavat toimi oikein. Luoksetulo oli Fyramainen (atomivoimaa....) ja eteen istuminen aningen vino, mutta kelpuutin sen, tuli kuitenkin niin liki että en viitsinyt motkotella. Liikkeestä istumista harjoiteltiin. Istui kyllä eikä lähtenyt peräänkään, mutta tarvitsee vielä kovasti vartalo ja käsiapua. Noutoa otettiin Wubba-lelulla ja hienosti toi ja luovutuskin oli kelvollinen.

Aivan lopuksi Fyra sai agiliitää pikkuisen. Menin sillä neljän aidan suoraa ja Fyra voi sitten alkaa harrastamaan tuota agiliitoa luokissa joissa hyppykorkeus on 120 cm. Meni se SEN VERTA korkialta ja kovaa. Hyppytekniikkapalaverin paikka *phyi*! Tyytyväinen kyllä olin kun kertaakaan sillä ei juolahtanut pujahtaa esteen ali. Pujoakin otettiin ja se kyllä osaa jo tekniikan hienosti. Vähensin käsiapujakin aika lailla ja silti pikkumusta pujotti kuin kokeneemmat otukset. Hyvähyvä!

Taukokartanolla heitettiin meidän vetämän ryhmän agitreenien jälkeen kupposet kuumaa kaakaota ja koukattiin vielä mutka Pinjan takapuolta katsomassa. Vähän näyttäis siltä, että Misiu vois päästä koirien parisuhdeterapeutille tiistaina eka kertaa. Kahtellaan ja toivotaan! Mitä myöhemmäs viikkoa menis, sen parempi ois, mutta minkäs sitä luonnolle mahtaa jos on otillaan niin sitten on.

Huomenna, eiku oikeastaan tänään töihin. Tarkottaa siis sitä, että NYT Jossu nukkuun ja PIAN! Jannu jo kuorsaakin tuossa jaloissa. (Jannu = Femman isä, siis koira, corgikoira).