Ainoa este noiden koirien, lähinnä nyt tarkoitan Misua ja Konnaa, osaamiselle löytyy peilistä. Voi elläimen varvas että sitä pitää olla huono JUST silloin kun koira ois hyvä. Koiraparka tekee parhaansa ja minusta ei irtoa sitten yhtään mitään joka kertois koiralle mistä mennään ja mihin. Joo, siis Jossu on twistaillu... tai siis... yrittäny...

Minnan treeneissä oli kinkkisiä paikkoja joissa nakeltiin koiraa esteen taakse ja sitten tanssaheltiin mitä tanssaheltiin. Multa onnistu vain ala-asteikäisen diskotanssilta vaikuttava askelkuvio, tosin en mä kyllä aikuisenakaan mikkään travolta ole koskaan ollut. Oisko tuossa tekosyytä sille, että mun kädet oli kuolleet eivätkä kyllä yhtään näyttäneet esteen taakse heiton jälkeen että tosta vois niinku tulla sitte takastepäin. Jalat taas heilahteli juur sen verran että VARMASTI osui koiran juoksulinjalle. Keskikropastahan mä nyt en muutenkaan taivu kun ei tuota keskiroppaa taida enää erottaa ulkoisesti, puhumattakaan että sellaisen olemassaolon tunnistas itte. Tuostakin ongelmasta syyllinen löytyy peilistä.

Hulluinta asiassa on se, että itse tietää mitä pitää tehdä ja miten, mutta ei vain jotenkin saa kroppaansa tottelemaan. Koirat sitten menee ohjauksen mukaan ja eivät tietenkään osaa lukea rataa mun ohjauksen vastaisesti. Hyviä otuksia siis!

Harkat oli mainiot ja kyllä onnistumisiakin tuli. En mä ihan omaa surkeuttani valittamaan ala, totean vain missä tällä hetkellä omassa ohjauksessa mennään. Ihan pakka hajalla! Olen tottunut ohjaamaan teknisesti tarkasti hitaammissa vauhdeissa ja nyt kun mennään lujaa, ei palikat enää tottelekaan sitä mitä suunnittelee. Tehotreenin paikka ja nimenomaan itselläni.

Misiun ISOT plussat treeneistä: hienot takaaleikkaukset, hyvin onnistuneet juoksukontaktit, putkiin irtoamiset ja ohjauksen seuraaminen juuri niin kuin sille näytettiin. Niin ja se, että sen palo esteille ja esteeltä toiselle oli taas epämisumaisissa sfääreissä. Miinuksena oli jälleen se, että muutamissa vedätyksissä tuppas tulemaan korkeimmat miniesteet alas, mutta ehkä enemmän ohjaajan virhe kuin koiran. Pitäs jo tajuta mitä voi tehdä ja mitä ei.

Konnan plussat: kivasti menneet kontaktit. Jokohan se oikea paikka alkais löytyä? Pääosin tein kontaktit ilman palkkaa, mutta yllätin sen välillä palkkaamalla. Se myös karkasi KEINULLE. Tuota ihmettä ei ole ennen kyllä tapahtunut, joten alkaakohan inhokista tulla miehisyysmittari samoin kuin Misulla. Muutama rima tuli tiukoissa paikoissa alas, mutta pääosin Konnan tiukoista kulmista suoritetut hypyt oli kelpoja. Se suoritti myös yhden PRO-pujottelun, jonka ohjasin niin, että välissämme oli keinu. Miinusmerkkistä oli sitten se, että alkutreenistä se meinas näyttää mulla parissa kohtaa perävaloja ja siltä piti vähän vaatia kuuntelemista. Kun korvat löytyi, homma toimi ohjauksen suomissa puitteissa. Tuumin kotimatkalla, että pitäs aina treenien aluksi ottaa Konnalla yhdellä aidalla semmoista kuulon herkistelyä.

KATTIROJEKTI KÄYNNISTYY?

Hipheihurraa - Pinjalla on alkanut juoksu. Misiu pääsee naisiin ja jos kaikki natsaa kohdilleen mä saan sen kauan toivomani ikioman Misun jälkeläisen joka kastettaneen joskus huhtikuun alkupuolella nimellä Katti. Minähän yleensä noukin omani jo syntymässä, vaikka aina kaikille esitän etten muka vielä tiedä mikä on omani... tulkoon tämä salaisuus nyt julki. Tässä kohdassa kyllä voi tulla pikkuisen vaikeuksia sen osalta, että olen päättänyt valita pennun itselleni vain luonnepiirteiden ja perusrakenteen perusteella ja tuota harrastuskoiralle tarvittavaa itseä miellyttävää kipinää tuskin näkee pennun kuoriutuessa sikiökalvoista. Noh - kattellaan... toivotaan nyt ensin että a) astutus onnistuu ja b) Pinja tulee kantavaksi. Sitten toivotaan että c) synnytys menee hyvin (eikä osu Corgiseuran vuosikokouspäivälle) ja d) tulee kivoja, eläväisiä pentuloisia.

PAKOLLINEN SÄÄVALITUS

@£#¤¤#@&&%@**#¤@§

Siinä se tuli!

TÄNÄÄN, HUOMENNA?

Tuosta edellä kerrotusta säästä huolimatta aion tänään tottistella ihan Käpiksen kentällä Fyran kanssa. Pikkuista kimppatreenin tynkää ollaan suunniteltu. Otan mukaan myös Pörrin ja Misiun ja kokeilen josko taas herättelisi Misiun tottistelutaitoja. Keittiötreeneissä se on ainakin mennyt oikein lupaavasti.

Huomenna tiedossa agiliitoa maneesilla ja mukaan pääsee Femma, Misiu ja Fyra + Konnakin mikäli mammansa työvuorot sallii (ei oo muuten tullu edes varmistettua - hups!). Ellalla on NE, joten se on seuraavat 2,5 viikkoa (vielä) vain poikakoirien kaihon kohteena. Pujoa vois kotipihalla treenata jos tuo jää joko lähtis tuosta keppien alta tai peittys nätillä luistamattomalla lumikerroksella. Tällä hetkellä ei hyvältä näytä (viittaus taas säävalitukseen).

Kotirintamalla Jennin huone kuntoon -projekti jatkuu. Kaapit alkaa olemaan kunnossa, lelut ovat löytäneet kaltaisensa ja tsiljoona HAMA-helmeä on nypitty takaisin astiaan josta ne on mystisesti tiiviin kannen alta levinneet pitkin huonetta "ihan itsestään". Vielä kun saisi 5,5 vuotiaan ajatusmaailmaan ujutetuksi sen, että lelut laitetaan takaisin lattialta ennen kuin uusi leikki alkaa. Pitää varmaan seuraavan kerran atomipommin jäljiltä olevan huoneen löydettyään toteuttaa se jokakertainen uhkaus huoneen oveen naulaamisesta. Voip olla että riittää vain kun hakee ison naulan ja vasaran vähän niinkuin puolitosissaan... vai riittääkö? Jennin tuntien en ehkä usko kun se jo haaveilee autokoulusta kun ei halua saada poliisilta sakkoja ja sen paras kaverikin on kaverinsa sanojen mukaan muuttanut Suomeen ranskasta, oppinut Suomea äidiltään ja isänsä asuu Englannissa. Ehkä siitä innostuneena Jenni kyselee päivittäin mitä mikäkin on englanniksi ja toistelee oppimiaan sanoja melkein tauotta. "EnipadihOOoom", "guuudgööörl", "nou", "jees", "luukätwindöw"... intternatsuuli muksu! Ehkä meillä käyneet ulkomaanvieraat on istuttaneet siihen kipinän kielitaidon tärkeydestä, ei tartte sitte enää koulussa koittaa sytyttää.

Ja nyt treenikampetta niskaan!

PÄIVITYS TOKOTTELUN JÄLKEEN klo 15 ja risat

Menipä mukavasti! Fyra oli jo heti autosta oton jälkeen kuulolla. Se oli innokas muttei pursunnut yli. Keli oli karsea ja ensin pelkkänä vetenä tullut sade muuttui valkeiksi yhtä märiksi räntäräteiksi. Mitä tekee koiraihmiset - treenaa... ei siis kerrassaan mitenkään normaalin ihmisen toimintaa!

Seuraamiset oli sekä kytkettynä että vapaana kivoja, perusasennot oli nopeita, mutta pientä ongelmaa meinaa aiheuttaa se, että joskus pysähdyksessä se ei hahmota että nyt pysähdytään, vaan se koittaa tarjota vasemmalle kääntymistä. Mä en varmaan osaa viestiä sille omalla liikkeelläni kumpaa ollaan tekemässä. Pitää istua alas ja miettiä kroppansa kieltä. Fyrahan kääntyy vasemmalle persustaan heittämällä ja haukkuvat sen tyyliä aika näyttäväksi. Nyt tuo vain joskus meinaa kuplia yli näissä pelkissä pysähdyksissä, mutta eiköhän tästä treenillä eroon päästä.

Liikkeestä maahanmenot on Fyran bravuureita ja varsinkin silloin kun ohjaaja muistaa käyttää oikeaa sanaa. Nyt muisti ja se näkyi. Liikkeestä seisominen meillä on ollut kovasti työn alla ja tulos näkyi tänään. Tein sillä muutamia toistoja ilman vartalo- tai käsimerkkiapuja ja KAS, sehän osaa. Jukranpujut!

Luoksetuloa otin aika pitkältä matkalta. Eka eteenistuminen oli vähän heikohko ja siitä ei palkkaa herunut, mutta heti seuraava ja sitä seuraava olivat jo palkan arvoisia. Palkkasin tänään sitä pääasiassa pienellä nahkapatukalla ja jonnii verta meni namejakin vaihdellen. Fyran patukkaleikki oli tänään kyllä todella tarmokasta, joten palkkavälineenä namit on sille nyt toisarvoisia ainakin toistaiseksi.

Noudoissa otin pari sellaista, että pidin heiton ajan Fyraa pannasta kiinni, mutta sitten kokeilin että josko ensimmäisen kerran käskisin sen istua ihan ilman kiinnipitämistä. Se pysyi! Sanoin kyllä sille istu-käskyn aika tomerasti ennen heittoani, joten ensimmäinen tuo-kehoitus ei sille kertonut lupaa hakea sitä kapulaa. Piti antaa toinen käsky, mutta sitten haki ja ihan omalla innollaan. Viimeiselle noudolle vain heitin ja päästin Fyran heti perään, tai no toki mä sille noutokäskyn annoin :-D Luovutukset me hiotaan erikseen, mutta ihan jees nämäkin oli. Fyra vain toi kapulan eteeni ja kehuin sitä ja vapautin kapula suussa. Tämä näyttää sopivan sille. Viimeiseltä noudolta juostiin suoraan autolle ja Fyra sai kantaa kapulan sinne. Koitan nyt vahvistaa tuota kapulan suussa pysymistä.

Ruutuakin leikittiin. Eka ruudun meni sivuovesta, mutta toisen jo ihan suoraan. Pikkuisen sitä taas kiinnosti ruutumerkit, mutta treenillähän tuostakin päästään. Kieltää en merkkien haistelusta henno kun sille ei vielä ole selvänä mikä se koko ruutu on. Mitä tuota kieltämään kun koiraparka ei voi vielä tietää mistä kielletään, vahvistetaan ennemmin sitä mitä siellä pitäs tehdä.

Paikallaolo sujui hienosti. Toisella puolella oli Jeppe ja toisella Aku. Otettiin ensin noin ALO-mittainen paikallaolo, josta sitten palattiin koirien luo ja jätettiin ne uudelleen ilman perusasennon ottamista. Odoteltiin sitten taas hetki siellä kauempana ja palattiin oikeasti koirien luo. Koitettiin vähän rikkoa niiden mahdollista perusasentoennakointia ja onnistuttiin siinä. Kiva hiven tavallisuudesta poikkeava paikallaolotreeni. Fyran perusasentoon nouseminen meinasi olla vähän erikoinen, mutta otin sillä erikseen noita toistoja sitten paikallaolon jälkeen. Alkoi sujua.

Sitten hyppyyn, joka ei ole kuulunut Fyran harjoitusohjelmaan sitten viime syksyn. Tai siis ennen kelirikkoja me hypittiin tuossa pihalla 80 senttistä PK-estettä, mutta tuo tokohyppy liikkeenä on jäänyt syksyllä sille asteelle, että namikippo esteen taa ja lähetys yli. En ole tuota pidemmälle vienyt kun olen odotellut että tuo seisomisliike alkaa sujua ennen kuin alkaa koiraansa esteen takana seisottamaan. Tällä kerta Fyra näytti parit "hei-kattos-mä-lennän" näytökset, eli karkasi hyppäämään esteen omatoimisesti. En viitsinyt motkottaa mokomasta hauskanpidosta, vaan otin sen vähän paremmin hallintaan. Perusasennosta esteelle lähetykset sujui niin hienosti, että lopuksi päätin kokeilla "odota" käskyn vaikutusta esteen takana. Voi äly ja välläys, sehän osasi! Tehtiin ehkä semmoinen ysin arvoinen alokasluokan hyppyliike. Äkkiä koira autoon ettei mee pilalle... ;-)

Misu kävi leikkimässä ohjattua noutoa. Merkkiähän sille ei ole opetettu, mutta meidän leikki menee niin, että jätän sen merkille selin kapuloihin seisomaan ja siitä sitten lähetän. Minusta katsoen toi aina oikeanpuoleisen hienosti, vasemmanpuoleinen meinasi takuta, mutta kyllä sekin sieltä nousi kun vähän autettiin. Fyralle rakenneltu ruutu myös otettiin, mutta pikkuisen piti Misulle muistutella ruutumerkkien merkitystä ja heilutella siellä ollutta Wubbaa. Kun muisti palasi, palasi myös halut juosta ruutuun. Aika kauan siitä kyllä on kun on viimeksi ruutua otettu.

Pörri kävi tekemässä vain parit hypyt. Ihan samassa jamassa ollaan kuin aikaisemminkin. Kun se luulee että siellä on kuppi, se menee hienosti. Kupittoman hypyn jälkeen jos ottaa toiston, into tehdä hyppy on aika pieni. Ehkei sen kroppa enää niin kauheasti hyppäämisistä välitä. Reppana kun ei ole mikään rakenteellinen terveyden perikuva. Myös istumiset näytti tänään olevan taas sille melkoista pakkopullaa, joten hiipi mieleen sellainen ajatus, että onkohan sen kokeisiin viemisessä mitään mieltä enää. Pitää tarkkailla sen menemistä sitten kun ilmat lämpiää ja paikat taas vetreytyy. Lonkalle istuminen on sille ihan jees, mutta semmoinen napakka nopia istuminen ei tahdo siltä luonnistua. Josko keskittys siihen istumisasentoon, saihan sille opetettua maahanmenoonkin suht nopian lonkka-asennon. Hmmm...

Pitää päästää nyt Jenni katsomaan suoraa lähetystä Farndon Rd:n pentulaatikosta. Jennille niin kovasti rakkaan Ellie koiran tyttären "Patökapin" pennut kasvaa ja pulskistuu ja meillon sinne suora webcam-yhteys. Mielenkiintoista seurattavaa, mutta vielä mielenkiintosempaa oli olla samoin yhteyksin synnytyksessäkin mukana. On tämä tekniikka ihmeellistä!