Meillä ON lunta! Ei paljon, mutta juuri sen verran, että tänään potkuri sai taas kyytiä. Jokirannantie oli osin soralla, mutta sisulla siitä selvittiin Femman ja Misiun kanssa. Soitin tuossa ketkupolkkaa lykkiessäni Miukulle, jotta josko tuota sais seuraa tälle urheilurupeamalleen ja tokihan se yllytyshullu oli heti valmis. Se taas valjasti ittelleen corgin ja pisti vetokoiransa pantaan. Tällä kertaa vetämään opetettu Akka pääsi mukaan, muttei saanut vetää kun kääpiöt oli mukana. Mahtoi Akka ajatella mustia tästä loogisuudesta ;-)

Lykittiin nuo jalalliset tuolit tuonne melkein Rivin kalasatamaan saakka. Äsken yhdestä karttaohjelmasta laskeskelin, että meiltä Miian pihan kautta Rivin niemelle saakka tulee n. 3,9 km. Totuuden nimissä viimeiset n. 500 metriä mentiin jalkaisin kun parkattiin nuo punaiset jakkarat tien varteen odottamaan. Hullun hommaa työntää potkuria sorakolla ja tuonkin keksimiseen meni ensin melko monta hetkeä ja aikuisten sanaa.

Koirat käyttäyty ihan kelvosti ja ne jaksoikin hyvin. Vähän niistä (Arktista Akkaa lukuunottamatta) näki, että se kalasataman niemen (vähän niin kuin suojaton allonmurtaja) tien kulkeminen siinä pohjoistuulessa oli niistä epämiellyttävää, mutta eipä se meidänkään naama virneessä ilosta ollut. Tuuli sen semmoiseksi väänsi ja silmiin tunki tuulen irroittamaa jäähilettä. Vaan mehän ei valiteta! Valitsemme paljon mielummin tammikuussa vaikka jäätävän tuulen + lumen kuin nämä viime viikkojen vesisateet. Koirat ei myöskään pelänneet tuulessa paukkuvia veneiden suojapressuja, jotain ihme majakkavaloa tai mitään muutakaan. Varsinainen miniluonnetesti, joka on nyt läpäisty.

Reilu puolet reissusta oli onneksi kelvollista potkurointialustaa. Femma ja Misiu intoutu oikein tosissaan vetämään ja piti kotiin tullessa niitä vähän aikaa jäähdytellä pienemmällä vauhdilla. Reissu kesti kokonaisuudessaan reilun 1,5 tuntia ja oli todella reipastempoinen niiltä osin kun potkuri luisti. Lisää, lisää, lisää tätä liikuntamuotoa! Ollaan Misiun kanssa kuosissa ens kesänä tällä menolla (toiveajattelua?).

Jennille yritin tänään ostaa kirppikseltä suksia. Myöhästyin noin 15 sekuntia *pahus* Juuri edelläni ovesta sisään astunut täti onnistui ojentamaan kätensä sopivanmittaisia suksia kohti hieman ennen minua. Loput oli sitten tietenkin liian pitkiä tai liian lyhyitä tai epäsopivilla siteillä olevia ikivanhoja hikilautoja. Jos ei niitä ala pikapuoliin löytyä käytettyjen markkinoilta niin ei kai tässä enää muuta mahdollisuutta ole kuin ostaa uudet. Tuntuu vain niin kovin turhalta kun tyttö kasvaa silmissä. Jos nyt joku joka tämän näkee, sattuu omistamaan nurkissaan ylimääräiset 140-150 cm pitkät sukset ja ehkäpä jopa sauvatkin niin saa ilmoittautua. Monot meillä jo onkin, kiitos Paulan!

Huomenna on meidän Jannun juhlapäivä ja muut pojat leikkii Hulk tö vihreää miestä, paitsi Pörri ja Töötti - ne saa leikkiä vaikka Tikua ja Takua.