Nonni, nyt nuo Corgiseuran vuosittaiset Vuoden SejaSe -lappuset on täytetty. Pikkanen ylläri oli se, että Ella tulee vuoden Agicorgi-kisassa kuittaamaan Misiun reilulla pisteellä. Kolmosluokassa sijoittuminen ei enää olekaan niin heinäntekoa kuin kakkosissa ja sen vuoksi tuo EllaLella on saanut sijoituspisteitä enemmän kuin Misiu. Unssi varmaan vie koko kisan kun sen pisteet on maksimissa, mutta Jolle ja Mirkun Nelli & Alma tulee varmaan tekemään myös kivan lisän tähän kärkikahinaan. Kerrassaan ennennäkemätön agivuosi! Ei kai tällaista kisaa ole koskaan käyty näin laajalla rintamalla näin suurin pistetilein? Ja jotta kisaan saadaan peränpitäjäkin, ilmoitin kiltisti Femman kaksi tulosta.

Näyttelykoirapisteisiin ilmoitin Femman, Ringan, Tituksen, Unton ja Misiun, jolla tosin oli tasan kaksi pisteitä tuonutta näyttelyä viime vuodelta. Tälle vuodelle tuskin tulee sitäkään ellen nyt sitä erkkariin erehy ilmoittamaan. Voi olla ettei tuo karva ehdi siihen mennessä kasvaa selkään takaisin, joten ratkeaa sekin pulma. Femma tulee varmaan olemaan nartuissa toisena ja Ringakin päässee kympin sakkiin. Tituksella tulee veteraanikisaan täydet 5 näyttelykäyntiä, mutta vuoden corgi-pisteisiin vain 4. Untolla on useampi PU-sijoitus, joten sillekin jokunen pojo kertyy. 

Pörrin ainokaisen tokotuloksen lähetin tokokisaan. Ei pääse listoille, ei tule pärjäämään, mutta onpahan osallistuttu - NIH! Eikö se ole tärkeintä?

Ilmoitin tänään Konnan ja Misiun Oulun kisoihin. Ihmettelin koko ajan, että miten se ilmo voi jo NYT loppua kun kisathan on vasta helmikuun lopussa. Vasta ilmoittautuessani tajusin että härremyngyyd, ne kisathan on 1,5 viikon päästä. Voisko niinku viimein täytellä oman kalenterinsa ajan tasalle. Ottaa siis niinku kisakalenterit (agi, toko ja BH-koitokset), näyttelykalenterin, työkalenterin, reissukalenterin, kokouskalenterin ja ihanmuutenvaanmenokalenterin samaan aikaan samalle pöydälle ja yhdistää ne. Vois helpottaa tätä menemistä ja tulemista kummasti. Ainoat asiat mitkä VARMASTI muistan on, että maaliskuun 6 päivä alkaa meidän enkkureissu, kennelpiirin vuosikokous on 29.3. , Corgiseuran vuosikokous on 30.3. ja että Jenni täyttää 6 vuotta 25.4. Tärkeitä ajankohtia kaikki! Mitään muuta kellonaikaa tai päivämäärää multa ei kannata kysyä... vielä... *lupaa tällä viikolla yhdistellä kalenterit*

Huomenna aloitellaan Misiun ja Pinjan "mopolla ajelut". Miten voikin jotain yhdistelmää odottaa NOIN kovasti onnistuvaksi? Kaikki pentueet ovat tietysti tärkeitä ja niitä odottaa innolla, mutta tällä kertaa tähän sisältyy jotenkin hirmuisen paljon odotusta sen vuoksi, että jo nyt ennakolta olen varma siitä että kotiin jää yksi - vaikka se ainokainen maksanvärinen, pitkäkarvainen, mutkahäntäinen ja sinisilmäinen uros. Jos nyt kauheasti haluaa kuitenkin haaveilla niin sellainen vauhdikas ja ketterä tricolour narttu voisi olla näppärin kotiin jätettävä ja jos siihen saa ehottaa vielä normaali turkkia ja ruskeita silmiä ja vähemmän mutkalla olevaa häntää niin aina vaan parempi. Erityisen mukavia pennun haluajia on myös jonottamassa, joten jo heidänkin vuoksi toivoo että onnistutaan.

Pentukaupasta tulikin mieleen rotupalstalla käytävä keskustelu Corgiseuran uusista jalostusohjeista ja suosituksista. Merkillistä, ettei uusia suosituksia ja pentulistakäytäntöä nähdä mahdollisuuksina. Aikaisemmin pentulistalle pääsi vain ne yhdistelmät, jotka täytti säännöt. Nyt pentulistalle pääsevät kaikki jäsenten kasvattamat pentueet. Jos tietyt suositukset eivät täyty, pentueeseen merkataan miltä osin nuo jutut jää täyttymäti. Jos suositukset täyttyy, sekin merkitään. Nonni - nyt kynnyskysymys onkin sitten se, onko kasvattajilla kanttia tehdä yhdistelmää joka ei niitä suosituksia täytäkään. Kantti kai horjuu jos omat jalostusvalinnat eivät saakaan taakseen jokaista yhdistyksen asettamaa suositusta. Henkilökohtaisesti uskon, että suurin osa kasvattajista on niin fiksuja, että halutessaan tehdä jonkun yhdistelmän, kasvattaja tekee sen riippumatta siitä täyttyykö suositukset vai ei. Jos yhdistelmän pystyy itselleen rehellisesti perustelemaan ja sen kokee tärkeäksi tulevalle jalostustyölleen, ei siinä silloin ajattele tosikasvattaja rippasen vertaa sitä mitä seuran suositukset sanoo. Suositukset ei ole säännöt, mutta joku roti se on yhdistyksen vinkkelistäkin hommassa oltava. Kasvattajat vastatkoon omista päätöksistään (jalostusvalinnat), seura päälinjoista (jalostuksen suositukset).

Samassa yhteydessä vuodatan vähän terveystutkimuksistakin kun nyt vauhtiin pääsin. On esitetty, että corgi menee rotuna pilalle kun tutkitaan ja löydetään mahdollisia terveysongelmia (ei niin primoja lonkkia, uusia silmäsairauksia, muita nivelvaivoja jne). Illusio terveestä rodusta murenee lisääntyneen tiedon myötä - niinkö? Tutkimaton on terve kun se ei oireile? Kliinisesti  se sitä ehkä onkin siihen saakka kun alkaa oireilemaan eikä välttämättä koskaan oireilekaan, mutta pointti ei olekaan kaivaa yksittäisiä sairaustapauksia vaan kerätä kokonaisvaltaista tietoa rodun tilasta. Jos ei tuloksia tule niin huono on tuota tietoa muuten hankkia. Viralliset tutkimukset ovat vain nykyaikaa ei ainoastaan corgeissa vaan myös muissakin roduissa, rotukoirakasvatuksessa yleensä.

Ja jotta oikein pääsen sanomaan vielä yhdestä palstaa puhuttaneesta asiasta, pitää naputtaa pari lausetta aiheesta käyttö vs. näyttö. Oma idealistinen ajatukseni on, että siihen samaan pakettiin saa molemmat. Kauniin ja toimivan koiran, joka on rakenteeltaan sellainen että sen peruspalikat on terveesti toimivat ja kuorrutus tekee siitä rotunsa edustajan näköisen. Luin jostain toisesta blogista hienon kommentin, joka meni jokseenkin näin, että koiranäyttelyt ovat lähinnä ihmisten harrastus ja treeniaikaa enemmän vaativat lajit (esmes nyt agility ja toko) koiran harrastuksia siinä missä ihmisenkin. Hienosti sanottu!

Käyn itsekin koiranäyttelyissä ja kutsun (kuten moni muukin) tätä harrastusta leikkisästi geeleilyksi. Tuo termi ei sisällä mitään negatiivista, vaikka sen sanoessaan saattaa vähän hymähdelläkin. Miksi? No eihän tuota tarvitse kuin lukea jonkun aikaa vuosikirjaa näyttelytulosten osalta kun voi jo todeta että hauskaa kilpasilla oloa se näyttelytouhu on. Sama koira saa kaikkea keltaisesta vaaleanpunaiseen nauhaan ja  oma rotutuntemus ja OMAN koiran ansioiden ja puutteiden tietäminen pohjautuu yleensä vain tuomareiden antamiin positiivisiin kommentteihin kyseenalaistamatta sitä onko asia oikeasti noin. Koiran arvostelut peräkkäin laitettuna voi kuvailla multichamppioonin, jolla on hyvä kaunis pää joka kuitenkin voisi olla hieman parempi ja jonka erinomaisesti kulmautunut etuosa on kuitenkin kulmauksiltaan hieman niukahko. Kooltaan se on keskikokoinen, mutta kuitenkin pieni eli hieman liian suuri. Se liikkuu erinomaisella tehokkaalla pitkällä askeleella joka on kuitenkin vähän töpöttävää ja voimatonta. Vahva luusto on kuitenkin kevyttä ja pyöreät tassut hieman liian soikeita tänään. Rungoltaan se on erinomaisen mittainen, mutta kuitenkin hieman lyhyehkö. Karvapeite on erinomaista, puolipitkää ja riittävän kovaa mutta kuitenkin hieman liian pitkää eli valitettavasti liian lyhyttä ja pehmeää. Häntäänsä kantaa turhan pystyssä mutta kuitenkin liiaksi jalkojen väliin painautuneena. Luonne on erinomainen ja ystävällinen joskin ujostelee tuomaria pöydällä ja tarkkailee epävarmasti ympäristöään, pikkuisen koitti pöydällä napatakin hampaita katsottaessa.

Muistanpa menneiltä vuosilta nartun (rotua en kerro) jolla oli oikeasti todella kapea ja pitkä pää ja tästä huomautettiin koiran remmin päässä olleelle kasvattajalle ihan ystävällisesti muun koiran rakennetta ja ulkonäköä arvioivan keskustelun lomassa. Kasvattaja oli ihan tyrmistynyt ja sanoi, että on sitä päätä kyllä näyttelyissä kehuttukin. JJJJep!

Kokonaan oma lukunsa koiranäyttelyiden mielekkyydessä on sitten nämä svetlanat uralin takaa, niihin en puutu tämän enempää. EVVK

Harrastuslajit, siis koiran JA ohjaajan, kehittävät todellista koiransa tuntemista ja yhteistyötä. Toisilla harrasteet on intensiivisempiä kuin toisilla ja toiset haluavat kisata, toiset eivät. Nämä matalat paimenkoirataustaiset elikkomme vain nyt sattuvat olemaan semmoisista alkujuurista, että kyllä niiden kanssa pitäisi jotain muutakin tehdä kuin perjantai-iltana föönätä koiranäyttelyyn ja tiistain näyttelyharjoituksissa käydä kauniilla säällä hampaita katsomassa ellei satu EHKÄ olemaan omaa airopikkiä, bodypumppia, kampaamoa, manikyyriä tai teekutsuja naapurin kanssa. Tekeminen ei tarkoita vain agilityä ja tokoa, vaan kyllä tästä maasta harrasteita ja temppuideoita löytyy. Pääasia että tekee! Jos nyt sitten sattuu innostumaan kisaamisesta, kertoo treeneissä ja kisoissa onnistumisista muillekin ja koittaa tsempata lisää sakkia mukaan samaan hauskuuteen niin hyvä niin. Minä ainakin koitan omalta osaltani olla esimerkkinä, että kyllä corgeillakin homma vielä luistaa. Ei tämä rotu ole, eikä toivottavasti ikinä tule, vain jalaton lasten muoviammetta muistuttava olento kuten corgia kuvattiin yhdessä lukemassani mielipidekirjoituksessa eikä se nyt mitenkään leikkikommentti ollut. Totta toinen puoli ja tuohon kauhuskenaarioon pitäisi suhtautua vakavasti. Jos kilpakentillä näkyvät harrastajat tätä kauhukuvaa kiillottavat vauhdikkaine koirineen, niin onhan se koko rodulle vain eduksi. Eikö?

Ei juku, ajautuipa urille! Noh, näin mä nämä asiat näen ja tällä vuodatuksella ei ole mitään tekemistä rotuyhdistyksen virallisen kannan kanssa. Mä olen vain mä!