Vauhdilla on taas aika kulunut. Viikkoon on mahtunut niin järjen lähtöä, Vantaan visiittiä, treeniä, urheilua ja työtä, johon juuri laskeskelin vierähtävän arkipäivästä melkeinpä enemmän aikaa kuin kotona hereillä oloon ja josta hitusen vajaa 20% työajasta menee valtion eduksi. Miten niin tänään tuli verokortti?

Järjen lähtö (viisurin menetys) sattui kovasti, sattuu edelleen. Sen aiheuttamaan monttuun tuppaa menemään yhtä ja toista ja se taas sattuu vielä vähän lisää. Viime maanantai meni pilvilinnoissa tyynyä halaillessa, tiistaina urakoin itseni töihin ja keskiviikkona jo elin puoliteholla. Nyt tuo mokoma alkoi taas vaivata ja jomottaa.

Vantaalla piipahdin lauantaina corgiseuran hallituksen kokouksessa ja palasin kotio sunnuntaina. Finnairin siivet vei luotettavasti kenttien välit ja uskalsin jopa tällä kertaa juoda sitä kahviakin koneessa. Lauantai-iltana kokouksen jälkeen parannettiin maailmaa Katrin ja Pirjon kanssa piiiiitkälti yli puolen yön ja taidettiin me pikkuisen juhlistaa Femman ja Ellan ja Tärpän viime aikaisia menestyksiäkin. Ihan kuitenkin sivistyneesti, niinkuin aina. Terkut vaan skumppaseuralle ;-)

Treeneistä sitten enempi.

Viikolla lusmuiltiin kotitreenien kanssa. Ulkona oli kauhia keli, väsytti ja sattui (seliseliseliseliseli). Torstaina kuitenkin pääsi taas Muhokselle VIU-HAUhtelemaan (MINNA? Oisko tuossa... ?) Treenattiin ensin perustreeninä kontakteja ja Misiu mokoma meinasi nyt liisiä niistä kun otin vähän riskiä ohjaukseen. Pitää olla tiukkana noissa asioissa ja tehdä sille yllätyksellisiä palkkauksia alastulolle! Konnalla meni aivan kelvosti, mutta pitää nyt pistää tarkkailuun se, paljonko minä sitä vielä namilla autan oikeaan kohtaan. Auttamisessahan sinällään ei ole mitään väärää, mutta joskus voisi senkin määrää pikkasen alkaa vähentämään.

Varsinaisina treeneinä otettiin mersunmerkkiä ja leikkailtiin takaa. Misulla ei ollut hommassa ongelmaa. Konna meinasi olla vähän aikaa taipumaton, mutta alkoihan se koljattikin kääntyä kun kertoi sille ennen hyppyä, että olis niinku käännöstä tulossa. Tämä kotiläksylistalle vielä lisäharjoitteluun.

Kokeiltiin myös miten tiukasti koiran saa kääntymään putken jälkeen ja kyllähän se kääntyy jos koiralle muistaa kertoa putkessa ja jopa putkea ennen, että olis tulossa jottain muutakin kuin suoraan paahtamista jahka nokka tulee ulos tunnelin toisesta päästä.

Semmonen ratapuolikaskin me tehtiin ja siinä Konna oli ihan überhyvä! Ai että leuhkatti! Misiukin oli ihan kelpo, mutta mä sain vähän noottia yhden kohdan ohjaamisesta turhan tarkasti. Se oli taas sellanen piikkihyppy oikeastaan ei minnekään ja sitten käännös het takasin melkein tulosuuntaan. Ne rimat yleensä aina tulee alas jos en ole tarkkana, joten mä kertakaikkisesti saan puistatuskohtauksia mokomasta kohdasta. Tuo Metriheikki-Misiu ei ole notkeimmillaan noissa kohdissa. Eipä silti, tehtiin me sitten lopulta Minnallekin kelvannut suoritus ja täytyy myöntää, että ois se sen osannut kun kartturi vain pikkiriikkisen pistäs luottoa peliin.

Misiu oli taas fiiliksissä treeneissä. Siitä pääsi jopa odottaessa älämölöä mun ja Konnan perään ja radalla se taas vinkui intovinkua esteiden välissä. Tuleekohan siitä vielä ihan pitelemätön tällä meidän sydeemillä? Tyhmänrohkea siitä ainakin tulee tai oikeastaan on jo tullutkin. Tyyppi poimi Konnan nenän edestä Konnan TOP1-lelun Wubban ja oli todella ylpeä saaliistaan. Konna parka katsoi minua, Misua, Wubbaa, minua ja misua ja ilme kertoi, ettei se ollut YHTÄÄN kartalla siitä mitä oli päässyt tapahtumaan.

Sunnuntaina sitten treenattiin taas maneesilla. Rakentelin treeniä vähän noiden torstaisten treenien perusteella kun Konnan piti tehdä kotiläksyjä ja kiinnosti samanlaiset harkat Ellan ja Femmankin kanssa. Misiukin oli mukana, mutta se sai tehdä vain pari lyhyttä ja vauhdikasta koukeroa. Intovinku irtosi taas välillä ja voi että se juoksi lujaa. Treenit loppui ennenku hauskuus saavutti ees huippunsa. Siinäpä jäi kutisemaan sillä!

Konna oli todella hyvä. Alussa simputin sitä yhdellä aidalla jonka takana oli putki. Putkeen ei tietenkään saanut mennä ja Ylioppilas-Larvannolla (siis Konnalla) meinasi mennä herne nenuun kun ei saanutkaan toteuttaa itseään putkeen paahtamalla. Tärkeä agitottis tähän alkuun jotta saatiin lopputreenit sitten fiilistellä yhteistyön merkeissä. Nyt sillä ei ollut mitään ongelmia noissa takaaleikkauksissa ja käännöksissä. Lähettelin sitä ja ohjasin vuoroin hyvin läheltä ja kaikki onnistu. Erillisenä otettu keinukin oli nyt nopeaa kamaa ja otin paljon toistoja. Mä en kyllä keksi oikeastaan mitään asiaa mitä Konnan osalta olisin noissa treeneissä moittinut... sen koiran ainoa vika tosiaan on se, ettei se ole oma, mutta tässä tiimityössä tuokin vika jää tekemisen riemun varjoon loistavasti. Tämmönen torstai ja sunnuntai-ilta huoltajuus passaa kyllä paremman puutteessa :-D

Ella teki samat kuviot kuin Konna ja kai sitä omassa päässä on naksahtanut että se on kolmosluokkalainen. Ohjasin sitä tavallista isommalla riskillä ja silti homma pelas. Sen takaaleikkauksetkin oli todella hyviä. Koira nuoli siivekkeitä, muttei silti hipaissut esteitä. Se koira ei kyllä tee pitkiä kaarteita! Pujollakin käytiin ja muutaman "väärältä" puolelta ohjatun tein kovasti Ellaa avustaen. Sujuihan ne, muttei mitenkään kauniisti. Työn alla, työn alla...

Femma ei tietenkään osaa noita takaaleikkauksia vielä oikeastaan mitenkään (paitsi vahingossa). Panin ne alulle heittelemällä sille lelua hypyn yli jotta oppis käsiliikkeen. Treenattiin myös pituushyppyä, estesarjan päänsärkyä. Pujot meni ihan kelvosti ja se "väärän" puolen pujo on nyt samalla mallilla kuin Ellallakin, joten siltä osin ollaan kirimässä Ellan taitoja kiinni. Aitapyörittelyt onnistui valssien ja persjättöjen kanssa oikein kelvosti. Pikatreeni sillekin, mutta parempi vähän ja onnistuneesti kuin paljon ja päin pers...oonaa!

Urheilusuorituksia harrastettiin sitten tänään. Fyran suunniteltu ketkupolkkailu on ollut kirjaimellisesti jäissä johtuen puhtaasti kelirikosta, joka vasta tänään antoi myöten vetoharjoituksille. En kuitenkaan ottanut sitä mukaan pidemmälle lenkille, vaan sportticorgit Ella, Femma ja Misiu saivat luvan kipittää potkurin vieressä. Haettiin mukaan Miuku Aksun ja Pirkon kanssa ja uhmattiin kaikkia fysiikan ja Murphyn lakeja, mutta silti ollaan elossa - Aksukin, vaikka Miuku meinasi tehdä siitä kinttaat 5 metrin välein (ainakin alkumatkasta). Mun tiukin kohta oli kun joku valopäiden kuningas oli kesken täydellisen kelkkailutien kylvänyt pihansa eteen säkki kaupalla hiekkaa ja KUKA tuolla pimeässä näkee mihin vauhdilla kaartaa? Aika näpsäkästi pysähtyy muuten tuommonen mummun vanha kelkka, ainakin nopeampaa kuin se joka jalaksilla seisoo! Otetaan Miuku joskus toistekin, eiks vaan? Otetaan tuolle toisellekin jalakselle ;-)