Soitin treeneihin lähtiessä MarikaV:lle, että jos tahtoo lähtä katsoon Tupoksen viuhahduksia niin ois nyt autossa tilaa kun Anne nyt on missä on ja yksi persoonapaikka ois TIO:ssa vapaana. Ilmoitin että ihan pikaseen käydään ja ei mene kokoiltaa...

.. EIPÄ MENNYT EI!

"Pikku Jossun TIO:sta on putki pudonnut, Pikku Jossun TIO:sta on putki pudonnut, Pikku Jossu TIO:sta on putki pudonnut ja viimein irrotimme sen."

Vähän ennen Minnan residenssiä kuului auton alta karahdus, aika rumakin vielä. Ajeltiin hissukseen Minnan pihaan ja kurkkasin tuhot eli vahingot. Tee-Se-Itse pakoputken paikkaus oli porsinut, putki katkennut kokonaan ja koko putki roikkui auton alla tökkien ilkeästi maahan. Onneksi tuota ei tapahtunut tuolla 100 vauhdilla moottoritiellä, voitas olla elo pois huonommalla tuurilla. Soitin siinä ennakkotiedotuksen Tapsalle, että osaa sitten treenien jälkeen suhtautua meidän ehkä vähemmän järkeviin kysymyksiin.

Treeneistä kerron myöhemmin, mutta niiden jälkeen aloitettiin naisellinen rojekti "irroita pakoputki". Marika ja Jenna lähti jäähdyttelemään koirat ja mä jäin makaamaan TIO:n alle. Tapsa sanoi että se putki lähtee ihan näppärästi kokonaan irti kun vain irroittaa ne kumiset lenkit sieltä aivan takaa ja vetää putken pois. Kaunis ajatus, ei vain toiminut. Ensimmäinen tunti treenien jälkeen käytettiin fyysiseen voimaan. Osattiin ihan tunkata autoa ylemmäskin kun naisen logiikalla pääteltiin että kyllä se putki ainakin silviisiin irtoaa, mutta ei se mitään auttanut, antoi vain enemmän työskentelytilaa. Hoksattiin lopulta, että jos putken saisi yhdestä kohtaa liitoksista auki, homma ehkä helpottaisi, mutta arvatkaapa löytyikö työkaluja. Nimettömäksi jääneen shelttiperheen kepo meitä koitti autella, mutta putki ei vain irronnut kun se oikea työkalu just puuttui. ISO KIITOS kaikesta avusta ja yrityksestä! Kurvailihan siinä pihalla muutakin miesväkeä siippojaan ja tyttäriään treeneihin hakemassa/viemässä, mutta tuo suomalainen ihmisluonto on sellainen, että jos jossain avuntarvetta näkee, on parempi olla huomaamatta ja kääntää pää pois ettei vahingossakaan tartteis omia kamppehia liata. Kyllä suomalainen mies on toisinaan... sanonkomitä... ensano... en... onneks on poikkeuksiakin vielä!

Toisen tunnin alkaessa sain kunnian ulkoiluttaa Minnaa jo kohta 450 000+ km palvellutta Escorttia ja toiveikkaana kurvasin Tuppi-AA-PEE-SEElle, mutta eihän näissä nykyajan ruokaloissa joita huoltoasemiksi kutsutaan ole työkalun työkalua. SuloVilenit ja EssonPaarit takasin justiinsa! Kurkkasin siellä nk. huoltoasemalla (josta huoltoa ei saa) vessan peiliin ja puoli naamaa oli ravassa, nenänpää mustana jostain öljymössöstä ja look muutenkin kohtuullisen katu-uskottava kun sormesta vuoti verta reippaanlaisesti ja jossain kohtaa olin hermostuksissani purrut hammastakin sen verran paljon, että poskihampaasta lohkes pala. Nyt vihloo.

Lopulta piti soittaa Tapsalle, että ei pötsi ja putki vaan kertakaikkiaan irtoa ja apuun on tultava. Ongelmana oli Jennin nukkumaanmenoaika ja meidän takavetoinen Van jossa on alla aika onnettomat kitkat. Lunta alkoi jo taivaalta tulla ja mua hirvitti päästää niitä liikenteeseen. Onneks lopulta leikkas alkaa soittelemaan apua lähempää ja todellista auttamishalua onneksi löytyi vaikka pikkuisen joutui sen vuoksi iltasella yhtäkkiä ajelemaankin. Soitin Tapsalle helpottuneena, että kääntyvät Jennin kans takasi kotiin, apu saapuu. Ei siinä kauaa mennyt kun oikeiden työkalujen kanssa saapui paikalle reipas Remontti-Reiska, TIO:n pötsi luovutti taistelunsa ja jakaantui kahdeksi. KIITOS, niin ISO kiitos ettei tosikaan! Päästiin viimein äänekkäälle kotimatkalle kaksi tuntia sen jälkeen kun meidän treenivuoro loppui. Ei meillä siis kauaa mennyt... ehei... ;-)

Hapoille ei sentään menty

Juu siis treenattiinkin me kuten aiemmin vähän vihjasin. Minna oli suunnitellut treenejä joissa mentiin lujaa ja harkat näytti helpolta, mutta vaikeus tulikin vauhdin kautta. Nopeilla suorilla kontakteja eestaas, putket oli hallin kulmissa ja niistä ja niihin sai hyviä lähtöjä. Pituushyppyä treenailtiin kans ja oli tosi hyvä ottaa sitä takaa leikatenkin. Tulee vähän löysäiltyä tuon esteen treenaamisen suhteen. Rimoja tuli pojilla (Konna&Misiu) muutamia alas tiukemmissa käännöksissä ja vippauksissa, mutta lähinnä siksi että mun huono ohjaus noissa paikoissa aiheutti huonot hypyt. Pitäs muistaa käyttää käsiä kunnolla. Kädet on nuo jäykän kropan molemmilla puolilla heiluvat härpäkkeet, tiesittekö?

Konnalla oli hienot kontaktit, joista yhden kyllä minä itse ryssin kun en muistanut pysäyttää sitä puomin alastulolle. No ei siitä olisi kontaktivirhettä tullut, mutta voisi sitä kuitenkin tehdä kontaktit aina niin kuin on suunnitellut. A:n ylösmenoa me Minnan kanssa vähän pohdittiin kun se on siinä ja siinä alkaako ne paukkumaan suorilla lähestymisillä. Otettiin monta toistoa ja kyllä se osuu kontaktille, minä vain näen Konnan etujalat jotka näyttää osuvan korkeammalle kuin kuvittelenkaan. Takajalat osuu ihan selkeesti kontaktille takanani. Tarkkailun alle kuitenkin laitetaan tämä asia. Palkkasin  Konnaa paljon kädestä, kun sen lähellä työskentelemistä ja kuuliaisuutta pyritään saamaan tarkemmaksi.

Misiu osui kontakteille ihan kelvollisesti. Yhden vähän härskimmän puomikontaktin se teki, mutta sekin silti osui. A:n kontakteilla yllättelin sitä palkkaamalla ihan A:n juureen. Misiu ei ollut ihan niin omatoiminen näissä treeneissä kun viikko sitten, mutta kyllä sitä omaa hyvin persoonallista tahtoa nytkin löytyi. Kerran se karkasi täysin lapasista puomilta kauempana olevaan putkeen, vaikka tarkotus oli kääntää se etuoikealla olevalle aidalle. Siinä ei ollut mistään muusta kyse kuin "mä meen nyt moi" -asenteesta. Ihan kiva kun Misiulle tuota tulee, mutta ennen kesää pitäs saada sitäkin vähän hallintaan. Vaikein kohta Misiulla treeneissä oli osua aidoille kun aitaväli oli vähän ylipitkä. Siinä juostessaan se haeskeli aikansa kuluksi tekemistä ja suoritti vähän sivuosumia. Misiu muuten taas märisi vuoroa odotellessa, asenne kasvaa ja pönttö kuumenee. Hyvä!

Ynnäystä

Koko viikko on ollut melkoista haipakkaa ja ei olla vasta kun puolivälin toisella puolella. Samalle viikolle olen ollut paitsi automekaanikko, huippu-urheilija, psykologi ja eläinlääkäri, olen koittanut tehdä normaalia päivätyötä toimistosihteerinä. Tiukaks käy aikataulu jos nää ammatinvalinnat viikko viikolta lisääntyy. Käsityöläisyyttä pitäs kyllä taas herätellä, mutta missä ihmeen välissä?