Mihin tämä ilta on mennyt? Ei edes blogia saa ajan tasalle *noloa*

Viikonloppuna kisattiin Oulussa KAS:n kisoissa. Totesin kisojen jälkeen, että oli sitten viimeinen kerta keskitalvella (pakkasriski) kun minä kisaan maneesikisoissa. Piti tämäkin asia jäätyneen kantapään kautta opiskella ja vielä saunassa vajaan tunnin verran per päivä sulatella. Ei mun juttu, ei yhtään. Lauantaina koitin olla urhoollinen ja lähdin kisoihin jo ykkösluokille. Täydellinen munaus! Konna ja Misiu ei tienneet kylmyydestä mittään kun Marika oli niillä kuskina ja toi ne kun niitä tarttettiin. Illalla kolmosten alkaessa olin siinä pisteessä, että olisi oikeasti tarvinnut aika paljon pakkasnestettä että aivojen nesteet ei ois hyytyneet. Kotona oltiin lauantaina ihan just vajaa 00.00 josta alkoi vajaan tunnin saunasessio nimeltä luuytimien sulatus. Piti luovuttaa ajatus sunnuntain ykkösluokkien seuraamisesta (alkoivat klo 8) ja silloin suuntasimmekin Marikan kanssa Oulua kohti vasta vähän ennen kolmosten alkua. Paljon reilumpi teko koirillekin kun muutenkin olosuhteet oli ennen kokemattomat. Pitää se ohjaajan olla edes auttavassa kunnossa jos aikoo olla koirille looginen.

Viikonlopun aikana tuli onnistumisia ja epäonnistumisia ja yksi paljon naurattanut floppirata Misiun kanssa. Semmoista ihan superonnistumista ei aikaan saatu, mutta kokonaissaldo on kovasti plussalla. Kolmosen radoilla tuli paljon hylkyjä ja hylkyprosentti paukkui noin 60:ssä jos ei enemmänkin. Siihen verrattuna seitsemän tulosta kahdeksalta radalta on jo varsin kelpoa. Sunnuntaina hypyt oli vielä maksikorkeudessaan, ja sekös vasta herätti kisaajissa kummastusta olosuhteet huomioiden. Ja sitten niihin koottuihin seli-seli-selityksiin...

Misun radat:

Lauantain agirata oli mallia: montako kertaa yhden radan aikana voi ottaa hylyn. Ainoa onnistunut otos olikin vain puomin alastulokontakti, jonka otin kyllä enemmän kuin tarkasti, jopa niin tarkasti, että eihän siitä voinut sitten enää putken oikeaan päähän osua ja siitä se sitten lähtikin (tämä oli siis se hylky nro1 sen radan aikana) Tarviiko tästä enempiä?

Lauantain hyppäri oli jo parempi esitys ohjaajaltakin, mutta jos innostuu ihan liikaa siitä, että koira onnistuu 2 metrin väleillä olleesta sarjaesteestä ilman pudotuksia niin eihän sitä tietenkään osu sen jälkeen putkeen, eikä sen jälkeiselle aidalle, eikä, eikä... no - tulos kuitenkin 15 ja esteiden uusiksi lähestymisistä huolimatta alle ihanneaikaan. Misiu siis teki parhaansa! Aijjuu, okserikin pysyi kasassa.

Sunnuntain eka agirata oli kauhean vaikea kikkailukiemura. Neljänneksi vimoselle esteelle saakka vedettiin nollaa ja sitten RÄKS ja seuraavan esteen pien ohitus. Otettiin uus lähestyminen ohitetulle esteelle ja maaliin. Tulos kymppi ja sekin alle ihanneajan. Olihan se alku tietenkin liian lupaava ollakseen totta loppuun saakka! Kyllä tuo Misiun vauhti on eri sfääreissä kuin vuosi takaperin. Kolmosten aikoihin ei yleensä ole laskettu löysiä, joten Minnalle kiitokset meidän nopeuttamisesta!

Viimeinen rata oli haastava, mutta mukavampi kuin se edellinen. Misiu teki nollan, mutta mä onnistuin hätäsesti puikkaamaan sen kolmosesteellä esteen väärälle puolelle. Sain tilanteen pelastettua, mutta se söi tosi paljon aikaa kun kohta oli sellainen, että pelastaminen vaati melkoista järjestelyä. Loppurata vedettiin puhtaasti ja ehkäpä jälleen yksi niitä THE FIILIKSIÄ Misiun ja mun harrastusuran aikana. Kökkö juttu tuo vitonen ja sekunnin yliaika, mutta loppurata - siitä riittää potkua pitkäks aikaa.

Sijoitukset? EI HAJUAKAAN! Tulevat KAS:n sivuille kun tulevat.

Konjamiinin radat:

Ensiksikin leuhkin ihan surutta, että me ollaan oikeasti valmiita kolmosiin. Se ensimmäinen nolla tai jopa voittonolla ei ole kuin vähemmän jäässä olevasta ohjaajasta ja hyväntuulisesta tuurista kiinni. Tää on niinku fakta, ei enää hävetä lähtä starttiviivalle "isojenpoikien ja isojentyttöjen" rinnalle. Konnan sarja viikonlopulta: 5 - 5 - 5 - 10 (ja lisämuistutus valtavasta hylkyprosentista!) Konna tais olla niitä ainoita maksikolmosia jotka sai joka startista tuloksen. Jotta soppii tässä nyt henkseliä pamautella.

Lauantain agiradalla... herranenaikasentään, mä en muista... no - tuli vitonen jostain. En muista YHTÄÄN mistä se tuli! Oisko ollut yhdessä kinkkisessä kohdassa pussin ohitus kun en saanut näytettyä sitä riittävän tarkasti. Hyppärin suhteen aivan samanlaiset muistikyvyt. Jostain tuli vitonen. Olen oikeasti kai ollut jäässä kun muistikin on tyhjentynyt. Auta Marika! Sen verran muistan, että molemmilla radoilla hylättiin yli 15 koirakkoa makseissa ja mineissä samalla prossalla hylkyä pukkas. Ei oltu helpoissa kinkereissä.

Sunnuntai on mielessä kirkkaammin. Eka ratahan oli tuomariharjoittelija Mika Moilasen suunnittelema ja tuomaroima. Sanoin jo aikaisemmin, että se oli kimurantti ja tulokset kertovat kyllä omaa kieltään: vajaa 30 MAXI3 luokkalaisesta 18 hylättiin. Ei se kuitenkaan mahdoton ollut kun vain karttamerkit oli kohdillaan. Mä onneksi katsoin radan keskipaikkeilla olleen sarjaestehässäkän kahdella eri tavalla rataan tutustumisessa ja jouduin radalla ottamaan nopeasti sen kakkosvaihtoehdon käyttöön ja se onnistui, jopa tyylikkäästi (ja uskottavastikin). Konnan kanssa onnistuttiin ottamaan vain 4. viimeinen rima (sama joka Misiullakin, eli mä tein tuossa kohdassa jotain typerää) ja viiletettiin -11 ja jottain alle ihanneajan. Unelmarata, harmi toi rima. Aika ois riittäny selkeesti nollavoittoon jos jos jos ja jos... Sijoituttiin kuitenkin mukavasti kolmansiksi! Tuomarikokelas onnitteli ruusuketta jakaessaan ja sanoi lisähuikkauksen, jonka muistan varmasti vielä pitkään "kiitos että teit tuloksen". Niinpä ;-)

Toinen rata meni ihan fiiliksissä 2. viimeiselle esteelle saakka. Siinä Konna hyppäs vähän huonosti ja räsähti riman päälle. Meni juonet solmuun ja tuli vikalta esteeltä ohijuoksu. Kymppi siis, mutta alle ihanneajan silti. Ihanneaika oli muuten tiukka... rimat maksimissaan, kaikki kontaktit ja tarkan ohjauksen paikkoja enemmän ja vähemmän ja koittaa sitten juosta sen tuossa pakkasessa 45 sekuntiin. Soppii koittaa, multa loppu ainaki happi. Tämä rata (kahta viimestä estettä lukuunottamatta) kuuluu mulla ja Konnalla meidän TOP5 suorituksiin. Pitää vielä videolta tarkistaa, näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui.

Joup, samoissa kisoissa Nata-Ellantytär otti voiton miniykkösten vimosessa startissa vitosella ja Panda-Eskontytär nollavoiton minikakkosten kolmosstartissa siirtyen tällä kolmosluokkaan. Hienoa Tarja & Mirkku!  Anne ja Eero otti niitä heidän rakastamiaan vitosia ja tyylikkäitä hyllyjä. Pittäähän sitä antaa tasotusta huonommilleen :-D Jenna & Nilla teki kivoja ratoja, mutta ihan ei heilläkään onni potkinut. Pakkasesta huolimatta kiva kisaviikonloppu, mutta ei kiitos kuitenkaan tuommosia pakkaskarkeloita enää ikinä!

Jotta elämä ei ois ollu viisasta...

... piti sunnuntaina kisoista tultua piipahtaa kotona vaihtamassa kuivat sukat ja hakemassa Fyra, Femma ja Esko mukaan sekä koukata Jenna kyytille. Miksi? No pitihän meidän päästä agilityharjoituksiin Ruukkiin maneesille. Taisi tosiaan pakkanen jäädyttää aivot!

Eskolla otin ihan agiliidon muistelua ja perustreeniä. Ihan kivasti se menisi jos vain olisi aikaa treenata ja muistutella asioita vähän lisää. Vou-Vou-Vou siitä vaan pääsi kun oli niin mukavata. Pujolla se jopa putkesta hieman umpikulmasta tullessaan haki itse oikeaa väliä. Jestas sentään, milloin se tuommoisia on oppinut?

Femmalla keskityin kontaktien jankkaamiseen. Otin varmaan parikymmentä toistoa A-esteellä ja samanmoiset puomilla. Keinun kanssa löysäiltiin, mutta useampaan kertaan se kuitenkin tuli pamautettua. Pujottelulla se "oikea" puoli menee jo hienosti ja "väärä" puoli on lupaavalla alulla jos vain MINÄ osaisin ohjata käsimerkeillä siltä puolelta. Ongelma ei ole koiran... eiku oikeastaan on... koirallani on ongelma kun sillä on niin taitamaton opettaja :-D

Fyra - tuo järjenjättiläinen - otti nyt eka kertaa enimmäkseen agilityä. Puomin kontakteja hioin sille palkkaamalla nousukohtaa ja loppua. Sille on ihan pakko opettaa se ylösmenokontaktille nanosekunniksi pysähtyminen, muuten ei tulla osumaan. Pantiin siis tämä alulle. A-esteellä sain sen tekemään yhtä sun toista, mutta joitain onnistuneita alastuloasentoja sain palkattua. En viitsi tehdä numeroa niistä virheellisistä alastuloista kun pääasiassa ne johtuu mun taitamattomuudesta ja hitaudesta auttaa Fyra oikeaan asentoon. Kokeillaan josko onnistuneiden palkkaus ja onnistumattomien palkkaamatta jättäminen tuottas tulosta. Yritystä siinä ainakin on kun pikku pitäjässä. Pujot on OK, siis sillä mallilla kun ne nyt voi ollakaan eli kesäksi kunnossa *lupaus*. Fyralla otin myös sunnuntain vaikeimmasta radasta mukailemani aitahässäkän medi korkeuksilla. Muutama epäonnistuminen tuli minun ja Fyran kuminauhan katkeamisen johdosta, mutta kaksi OIKEIN hienoa koukeroa saatiin aikaiseksi. Mieletöntä! Lopuksi Fyra harjoitteli paikallaoloa muiden treenatessa hyppykoukeroa ja kontaktien perustreeniä. Välillä ei oikein maltti pysynyt ja se reagoi minun "käsilläpuhumiseeni" treenejä vetäessä, mutta ihmeen hyvin se kuitenkin malttoi. Häiriötekijät oli kuitenkin melkoisen isot. Kun treenit oli lopetettu ja poistuttiin hallin läpi autolle, otin Fyralla vielä noutoja. Pari ensimmäistä nytkähteli kapulan perään, mutta palauttelin sitä aina takaisin. Kolme perättäin onnistunutta hienoa noutoa kuitenkin tehtiin ja siihen oli hyvä lopettaa siltä illalta.

Ja eipä meille oikein muuta

Tärppä-Äpyli oli Katrin kanssa käynyt kauneusmittelöissä Ylihärmässä. Ihan turha tuo reissu ei niin ollutkaan, sillä tuo JuupelinVääpeli vuosimallia 2007 oli saanunna ensimmäisen sertinsä ja ollut VSP. Hienoa hienoa Katri & Tärppä!

Keskiviikkona aloitan Annen Cinin kanssa pennuille suunnatun PRO-agilitykurssin Minnan luona. Harjoitellaan ohjausjuttuja ja sen semmosta pennuille sopivaa. Cini tuleekin meille sitten aina keskiviikkoisin yökylään treenien jälkeen, joten onko mulla nyt kuuden viikon ajan 1/7 bordercollieta? Voihyvänenaika... näinkö tässä käy... nytkö SE jo mulla alkaa (tai siis SE loppuu)... ;-)

Tänään olen möllöttänyt ja saanut aikaiseksi vain jotain tietokonejuttuja. Nettikin takkusi oikein olan takaa, joten siinähän sitä sai aikaa kulumaan kun sen kanssa tuskaili. Koirat on ulkoilleet pihalla ja mua palelee ajatuskin sinne menemisestä. Lämpöä on, tai siis ei ole, 35,9 ja on silti kuumeinen olo. Päätä särkee, silmiin sattuu, lihaksia pakottaa. Väsyttää, muttei kuitenkaan nukuta. Hienoa! Ja reissu senkus lähestyy....