Agiliidettiin viikonloppuna Oulussa oikein urakalla. Tuli kulutettua OKK:n hallilla Virpiniemessä aikaa ihkaekasta lauantain startista sunnuntain viimeiseen starttiin saakka. Välillä kävin kyllä kotona nukkumassa ja saunomassa. TIO:n pötsi porsi again lauantaina, mutta tällä kertaa putki oli tee-se-itse keinoin kiinnitetty pohjapanssariin niin, ettei se sentään mihinkään tipahtanut, kunhan vain pörisi kuuluvasti. Sunnuntaina mentiinkin sitten Aaaapin kanssa Limellä eli kubbelswagenilla. Minna-tö-koutsi tuomaroi ja mikäli entiset merkit paikkansa piti, tiedossa olisi paljon ajatustyötä vaativia ohjaussuunnitelmia, mutta ohjaajien & koirien onnistuessa todella näyttäviä ja meneviä ratoja.

Lauantaina Marika kysyi multa Konnaa meille tuodessaan, että mihinkäs aikaan ne sitten sunnuntaina on ne maksi kolmoset ja että ehtiikös niitä sitten katsomaan töiden jälkeen. Mulla meni vähä aikaa ennenku tajusin, että se pisti mulle vähä tavotetta peliin. Mä kuittasin sille lauantaina Konnan eka radan jälkeen tuon vitsin ja vedin sitä oikein kunnolla höplästä. Soitin sille radan jälkeen ja kerroin kuinka Konna oli ollut oikea imbesilli-idiootti, aivot palleissa ja korvat niskalla. Ei mun tarvinnut edes värittää tuota vuodatustani, sillä se oli tosiaan eka radalla ja aamupäivän sellainen. Radalla meno oli kokoajan veitsenterällä oloa ja hengittää uskalsi vasta 5 metriä viimeisen riman jälkeen. Marika oli puhelimessa hyvin huolestuneen kuuloinen ja ehdottipa jopa että tulee paikan päälle pistämään Konnan ojennukseen. Siinä vaiheessa mun oli sitten pakko ilmoittaa, että on muuten illalla aika hauskaa startata KOLMOSISSA tuommosen hörypään kanssa. Meni Marikakin kerralla sanattomaksi. Sainpas nokitettua!

Konna nousi siis eka radallaan kolmosiin ja se voitti maxi-kakkoset. Meininki ei ihan tuntunut semmoiselta luontevalta Konnan kans viilettelyltä, vaan oli tuskien taival. Tulos oli parempi kuin suoritus. Illalla suoritettu kolmosen debyytti oli paljon hienompi rata kuin aamuinen, mutta valitettavasti 4. viimeisellä esteellä nollarata muuttui hylsyksi kun Konna luki omatoimisesti rataa pikkuisen liian voimallisesti. Väliäkö hällä, se osoitti kuitenkin mulle, että Konna ON valmis kolmosiin ja niihin tosimiesten radoille. Konna on kunkku!

Sunnuntaina jatkettiin Konnan kans hylsylinjalla. Saatiin aikaiseksi kaksi kelpoa rataa, joissa kummassakin mokattiin hylsyn edestä, mutta kokonaisuus oli silti kovasti plussan puolella ennen ja jälkeen hylsyjen. Eka radalla Konna karkas lapasesta ja muutin viime tingassa ohjaussuunnitelmaa saadakseni sen hetkeks kuulolle. En saanut ja Konna jatkoi ennakkosuunnitelmani mukaisesti. Ongelma vain oli siinä, että kiinniottoyritykseni vuoksi jäin siitä valovuosien päähän, enkä ehtinyt heittämään sitä yhden esteen taakse. Konna ratkaisi tilanteen hyppäämällä hypyn väärältä puolelta ja siitäpä sitten jatkettiin fiilistelyä. Toisella radalla oli kohta jota en osannut (en vieläkään osaa) ohjata. Vaikka miten mietin eri vaihtoehtoja, päädyin aina siihen, että ei onnistu Konnan kanssa. Ohjasin sen sitten jotenkin ja jotenkin se menikin... Konna teki pitkän kaarroksen johon osui väärä hyppy ja se siitä. En antanut Konnan huomata hylsyä ja viiletettiin loppurata varsin kelvosti. Tuo vaikea paikka pitää kyllä harjoituksissa katsoa uudemman kerran. Minna - jos saa toivoa harkkoihin jottain, niin D-kisan pujolta putkeen, kulmassa olevat aidat, välistäveto ja siitä jollekin esteelle - kiits!

Misiun viikonloppu oli vauhdikas. Jokaisella radalla se viiletti vauhdikkaasti todella eteenpäinpyrkivällä asenteella. Se oli kuulolla varsin hyvin, mutta meidän ongelma oli nyt puomin kontaktit. Käsittämätöntä miten sitä voi olla niin huono tuossa hahmottamisessa ja siinä, ettei oikeasti vaadi koiraltaan kunnolla asioita kisoissa! *ruoskii itseään* Eka radalla olisi otettu se eka voittonolla JOS vain olisin pistänyt sen puomin kontaktille edes yhden tassunpuolikkaan verran. Yli seitsemän sekunnin miinusaikakin olisi voittoon riittänyt, sillä Misiu oli mineistä toiseksi nopein (parikymmentä minikoiraa). Nopeammin meni vain (myös) vitosen tehnyt vauhtihirmu-sheltti Macy. Toka radalla syytin Misua hylsystä, mutta videolta katsoessa näkee kyllä mihin se eukon käsi sojottaa. Mukava rata kuitenkin ja ihan sai tuuletella vaikka tuloksien valossa ei mitään tuuletettavaa olisi tosikkomielisenä ollut. Sunnuntain eka radalla skarpattiin ja otettiin se nolla reippaan viiden sekunnin miinusajalla. Sijoitus oli täpärästi palkintosijojen ulkopuolella, oltiin neljänsiä. Ihan hyvin kuitenkin 20+ koirakon joukosta. Sunnuntain viimeinen rata mentiin sitten kaasutellen vähän liiankin hyvin. Puomin alastulon Misiu lensi ja eipä se paljon peräänsä kattellut kun koitin sitä kontaktille osuttaa. Minnan käsi nousi ja saman tien nousi seuraavankin kerran kun vauhdin huumassa oleva Misiu juoksi seuraavan esteen ohi. Palautin sen kaikessa rauhassa takaisin esteen taakse ja jatkettiin rataa. Ihmetys oli kyllä melkoinen kun tuloslistalla seisoi MIINUSAIKA kaksi sekkaa ja risat. Siis nytkö sen kanssa kestää jo mokaillakin ja silti pääsee aikoihin. OMG! Harjotus on todellakin tuottanut tulosta.

Anne oli pakannut jälleen kerran sen mr Murphyn sinne reppuunsa (sen repussa alkaa olemaan Murphyn sukukokous jo). Että sillä osaakin olla LÄHELLÄ ne nollat. Kahdelta radalta kaksi kaunista vitosta. Lauantain vitosradalla alas tuli tokavika rima ja sunnuntain vitosradalla viimeinen. Enteileekö tuo että ensi kerralla pysyy se viimeinenkin ylhäällä? Kaksi hylsyäkin tuli, joista ekassa Eero possuili pujolla ja tokalla "ei-se-kuitenkaan-käänny" kääntyikin paremmin kuin oli Anne kuvitellut, jopa ennen estettä :-D

Jenna ja Nilla menivät vauhdikkaasti, mutta epäonnea oli heilläkin matkassa. Yksi nolla kuitenkin kisakirjaan viikonlopulta kirjattiin (A-rata) ja palkintosija oli hienosti toinen! Onnea onnea!

Muitakin mukavia tuloksia tutut siellä napsivat. Erityisesti Tiinan & vlyter Nemon ja Tiinan (eritiinakuined) & kääsna Lillin nousut kolmosiin ja sieltä saadut ekat nollat olivat jotain tuuletuksen arvoista. Onneva onneva! Meitä on nyt monta "mukavaa" rupattelemassa siellä kunkkuluokkien rataantutustumisissa. On 5 minuuttia aina aikaa länkyttää sontaa agilityesteiden ympäröimänä... vai pitääkö tuo aika käyttää sittenki johonkin hyödylliseen... hmmm... paha sanoa ;-)

Viikonloppu oli raskas, mutta lauantaina iltapäivällä lausumani ajatukset kisatauosta vedän kyllä takaisin. Ei tässä nyt sovi alkaa löysäileen kun on kolme koiraa kunkkuluokassa. Nyt keskitytään tekniikkaan noiden kunkkulaisten kanssa (ja Misulla kontakteihin eritoten) ja Femma pannaan oikeasti kisakuntoon. Nyt se on vasta puoliraakile, jotain sellaista mölli ja kisakuntoinen välimaastoa. Into palasi! Hyvä niin!

Tänään vietettiin "perhe-iltaa" Annen ja tyttöjen kanssa. Jenni ja Nette leikki, Tapsa teki meille ruokaa ja keitteli kahveja ja mitäs me Annen ja Ninnin kans tehtiin? Joo - me katottiin agilityä telkkarista ja ruodittiin meidän kisaratoja. Ruoska paukkui ja kritiikki oli kovaa. Mitenkäs sitä muuten maanantai-illan käyttäisikään. Tää on hullua. Tiedetään!

Kohta on videot Tuupattu Juuhun. Sieltä soppii kattella meidän kootut mokat ja ansiot viime viikonlopulta. Luvassa hienoja pätkiä ja not-so-hienoja kohtia. Me kuitenkin itte ollaan tyytyväisiä PISTE!

Updeittiä

Lauantain ratapiirrokset / Sunnuntain ratapiirrokset
Uskallan väittää että piirroksen mukaisesti me mentiin Konnan kanssa B-rata, joka suoritettiin A-ratana ja että sunnuntain kolmosen agiradalla piirroksen mukainen rata oli makseilla. Mineillä loppusuoraa edeltävä hyppyhässäkkä oli kulmikkaampi ja nurkassa oleva putki tyrkyllä hypyiltä alas tullessa.

Ja kokeillaans toimiiko videoiden upotus tähän blogsukkaan?

Misiun radat:

Konnan radat:

WOW - täähän on täydellistä, nää videothan jopa toimii!